Selätin jo kolmannen keskeneräisen. Hyvä minä! Nyt valmistui Rowanin River kirjasta Beads, buttons and lace. Aloitin huivin tammikuun lopulla, kun tarvitsin matkakäsityön laivamatkalle. Huivi jäi kuitenkin pian lojumaan keskeneräisten koriin, kun se oli kasvanut jo liian suureksi toimiakseen matkakäsityönä. Lopulta viimeinen neulontavaihe maanantaina ei vienyt kuin muutaman tunnin.
Ohjeen seuraaminen oli varsinkin aluksi vaikeaa, koska mallineuleesta ei ollut kaaviota. Oikealla rivillä ja rivin oikeassa kohdassa pysyminen oli haasteellista. Onneksi mallineule on yksinkertainen, joten sen oppi nopeasti ulkoa, eikä oikean kohdan tihrustamiseen tarvinnut käyttää aikaa eikä hermoja.
Ohje oli selkeä ja helppo. Päänvaivaa aiheutti ainoastaan kolmannen sukan kohdalla virinnyt kyllästymisen tunne sekä viimeisen sukan kärkikavennuksien kohdalla loppunut lanka. Onneksi jämälangoista löytyi sopivaa sinistä lankaa, ja sain sukat valmiiksi.
Supervauvan supersukat
Halusin neuloa hyvälle ystävälleni neuleen. Olin suunnitellut sitä jo pari vuotta. Kuusikulmiopeiton valmistuttua päätin, että hyödynnän peitosta jääneitä sinisiä puuvillalankoja. Tuli kesä ja ystävän syntymäpäivä jäi taakse. Neule ei ehtinyt puikoille. Otin langanjämät syksyllä mukaani Ruotsiin.
Joulun alla aloitin raitatakin. Ajattelin sen olevan hyvä idea. Neuloin etu- ja takakappaleita yhtä aikaa. Puolessa selässä totesin, etten pidä neuleen ulkonäöstä. Joulukin meni. En kuitenkaan purkanut tekelettä.
Helmikuussa ajouduin Ravelryn kautta selailemaan Garnstudion uutta kuvastoa. Kesämekko pomppasi silmiini, niin M:n näköinen neule! Tulostin ohjeen ja viimein purin raitatakin alun. Neuloin pari päivää kuin liekeissä, kunnes tajusin, että Muskat loppuu.
Kolme päivää ahkerointia ja mekko valmistui. Ystävä tuli sopivasti kotikotiin vierailulle. Annoin synttärilahjan kolme viikkoa etukäteen. Kerrankin näin päin.
Mekko sopii saajalleen täydellisesti. Olen iloinen.
Ystävän kesämekko
Alkuperäisessä ohjeessa on kilpikonnakaulus. Lyhytkaulaisena ihmisenä en halunnut neuleeseeni sellaista, joten päädyin vaihtamaan kilpparikauluksen pyöreähköön kaula-aukkoon. Vähän avarampikin kaula-aukosta olisi voinut tulla, mutta ihan tarpeeksi hyvä se on näinkin.
Kaula-aukon onnistumisesta ja ennen kaikkea neuleen valmistumisesta kuuluu kiitos tykaverilleni;) Mewrilille, jonka kanssa vietin vallan mainion neuleillan. Minulla on ollut huono tapa jättää neuleet keskeneräisiksi juuri siinä vaiheessa, kun tarvitsisi ajatella itse. Koska olin päättänyt, etten neulesurffaa töiden välillä, "jouduin" laskeskelemaan kaula-aukon kavennukset, kun Mewril oli kylässä. Ilman tätä painostusta olisi työvaihe tod.näk. jäänyt ainakin tuonnemmaksi.
Muina muutoksina tein ohjeeseen omaan kroppaan lasketut vyötärökavennukset, joita alkuperäisessä ohjeessa ei ollut lainkaan. Lisäksi neuloin ensimmäistä kertaa olan viistotukset lyhennetyin kerroksin ja päättelin olat yhteen kolmenpuikon päättelyllä. Tämän neuleen myötä huomasin taas, kuinka mukavaa on oppia uusia tekniikoita.
Neuloa keskeneräistä lahjaneuletta..
Pongata polku..
Ostaa aidosta kyläkaupasta jäätelö..
Ihastella äitiponia ja varsaa..
Saavuttaa päämäärä..
Tutustua äidin työpaikkaan..
Löytää vihdoinkin juuri SE oikea kangas, jota mekontekele oli vailla..
Kuljettaa kotiin suuri ja kaunis kahvimuki.
Malli oli simppeli mukava neuloa. Palmikoiden neulominen sujui vaivatta ilman palmikkopuikkoa. Työn etenemisen kannalta parasta mallissa olivat juuri palmikot: välitavoitteita oli helppo asettaa, joten lyhyenkin neulomisajan jälkeen tuntui, että on saanut jotain konkreettista valmiiksi. Omaa etenemistä oli helppo seurata.
Saamani lisälanka oli eri värierää ja tällä kertaa värierien eron todellakin huomasi. Onneksi alkuperäinen lankani riitti vartalo-osaan, joten jouduin neulomaan vain hihat selvästi vihreämmällä langalla. Ero ei näy kuvissa kovinkaan selvästi, eikä luonnossakaan onneksi kuin läheltä katsottaessa. Pingotusvaiheessa väriero hihojen ja vartalo-osan välillä oli suorastaan karmaiseva.
Entäs se porkkana? Se on tässä.
Timanttiteeppa Runway Knitsistä. Project Spectrum on osaltani jäänyt taas paitsioon ja suuri keskeneräisten töiden määrä kalvaa mieltä. Päätinkin aloittaa ihan oman väriprojektini. Tarkoitukseni on neuloa vuorotellen valmiiksi yksi uusi ja yksi keskeneräinen neule. Keskeneräisen valmistuttua saan aloittaa uuden, saman värisen neuleen, kuin jonka juuri sain valmiiksi.
Olin ensimmäistä kertaa Siljalla sitten päiväkerhoiän ja olin yllättänyt. Laiva oli ISO. Illalla neuloimme ja nautimme lattea laivan baarissa.
Tiistai kului Tukholmaan tutustuen. Kuljimme Vanhan kaupungin kautta Södermalmille, jossa poikkesimme viehättävissä vintage putiikeissa ja Marias Garnissa, josta mukaani tarttuivat uudet kolmosen puikot toiseen matkakäsityöhöni.
Springtime Swirl on mitä oivallisin matkakäsityö. Lanka ei tuo tuonut paljoa painoa matkatavaroihin ja pitkät kerrokset eivät vaatineet jatkuvaa paperin tihrustamista.
Myrorna kirpparilta mukaani lähti hauska yksi taskuinen hame.
Sergelin torin Vänestä sai hyvää lattea.
Little Peacock to be.
ICAsta vähän helpotusta karkkihampaan kolotukseen.
Landingsista saa maailman parasta prinsessa kakkua, jota Jaana ei tosin jaksanut syödä loppuun, kuvitelkaa!
Ehkä Global Warming tai jotain muuta ihanaa.
Torstai oli viimeinen päivämme Tukholmassa. Harmiksemme se kuitenkin sattui olemaan helatorstai ja suurin osa pikkuputiikeista oli sulkenut ovensa. Eniten harmitti Vincent´s Garner, jonka ovessa luki, että liike on auki kello 14:sta. Olimme liikkeen ovella noin 11:sta aikaan, mutta myyjä ei päästänyt meitä sisälle, koska oli lähdössä Skåneen. Jos itse olisin ollut hänen asemassaan, olisin varmasti päästänyt ulkomaalaiset asiakkaat esim. kymmeneksi minuutiksi liikkeeseen ja lähtenyt vasta sitten, enkä olisi ainakaan laittanut oveen harhaanjohtavaa lappua aukioloajoista.
Indiskasta pakollinen tuliaistunika. Edellinen ja hyvin palvellut on vuosimallia -05.
Espritin käsveska Åhlensilta. Tähän löytöön olen ollut aivan erityisen tyytyväinen ja laukku onkin ollut jo ahkerassa käytössä.
