Tontun tehtävistä

Joulun odotukseni lähti käyntiin äidin maanantaisesta syntymäpäivästä. Eilen leikkelin kankaita joululahjoja varten ja laitoin joulu-cd:n soimaan soittimeen. Tänään sitten aloitin herkkulakon, joka loppuu perinteisesti jouluaattoaamuun. Glögikauden aloitin jo lokakuun alussa, jouluneulomuksia olen tehnyt tasaisesti koko syksyn.Päätin viime kesänä, että tänä vuonna en tee joululahjoja itse, mutta kuten oli odotettavissa pyörsin päätökseni jo alkusyksystä. Eihän joulun odotus tunnu yhtään samalta, jos ei ole itse tekemässä joulua. Koska en tunnetusti ole erityisen hyvä kokki, leipuri enkä muusikkokaan, on jotenkin luonnollista, että joulupuuhailuni liittyvät käsitöihin. Suuritöisimmät ja mälsimmät neuleet valmistuivat onneksi jo viime viikolla. Enää pitäisi neuloa pari huivia, mutta ne ovat nopeita töitä ja lisäksi saajat tietävät, mitä ovat saamassa, joten tarvittaessa voin lahjoa heitä myös lahjakorteilla.

Aivan täysin jouluvaihteelle en vielä voi vaihtaa, vaikka haluaisinkin, koska syysperiodia on jäljellä kolmisen viikkoa ja edessä kolme tenttiä ja liuta muita palautuksia. Joulun odotus tuo kuitenkin mukavaa valoa ja vaihtelua arkeen, joten kouluhommatkin tuntuvat etenevän osin kuin itsestään. Harmi, että joulu on kerran vuodessa vaan.

Tarttis tehrä jotain

Blogini hiljeni tyystin yli kolmeksi kuukaudeksi ja ihan vahingossa. Muistan, kuinka heinäkuussa suunnittelin kirjoittavani matkakertomuksen ihanasta kesäretkestä, jonka teimme Mewrilin kanssa Mikkelin seudulle. Kotiinpaluupäivää seuranneena päivänä satoi kuitenkin vettä, enkä saanut kuvattua matkalta mukaan tarttuneita ihanuuksia. Yhtäkkiä huomasin siirtyneeni jälleen Helsinkiin opintojen pariin, viikot kuluivat ja blogi kävi mielessä satunnaisesti. Kynnys kirjoittamiseen oli kuitenkin noussut jo liian korkeaksi.

Piristysruiske löytyi viimein Tampereelta. Viikon päätteeksi suuntasin Mewrilin kanssa ihmettelemään Tampereen ihmeitä. Perjantaina kävimme vierailemassa Lankaideassa, josta löysin vyyhdin jo yli vuoden himoitsemaani Colinetten Jitterbugia värissä Vincent´s Apron. Saan vihdoin Vinsentti-settiini sormikkaat. Myssykin pitäisi tosin neuloa uusiksi, kun se eräänä Uppsalalaisena syysmyrskypäivänä löröhti pois kuosista.Perjantaina tapasimme myös pikaisesti Lotan(oli kiva tutustua!), jonka kanssa tein vaihtokaupat mohairinjämistä. Saimme myös tuoretta tietoa messuista ja tietenkin ihailimme Lotan messusaalista. Illalla joimme glögiä, neuloimme ja paransimme maailmaa.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, ja vaikka viime hetken tiskaukseni ja puuterointini takia myöhästyimmekin ensimmäisestä bussista, ehdimme onneksi vaihtoyhteyteemme ja olimme Pirkkahallilla sopivasti muutama minuutti messujen aukeamisen jälkeen.

Aika riensi messukojuja tutkiessa nopeasti. Yhtä yhtäkkiä tuntui hupenevan myös messubudjettini, mutta kylläpä sainkin rahoilleni vastinetta! Ostamani langat valitsin värin perusteella. Materiaalilla ei niinkään ollut väliä, vaikka ostokseni olivatkin lopulta aika ylellisiä.Yeoman silkkivillaa koulutyöhön, 90g kasvivärjättyä villalankaa, ilun suomalaista vahvistettua sukkalankaa 70g, Mokkasukkaa värissä Nevada ja vyyhti Handmaiden Cashbahia. Ostokseni olivat sukkalankapainotteisia, vaikka yhdestäkään vyyhdistä ei ole tulossa sukkia.

Langan lisäksi mukaan tarttui syntymäpäivälahja äidille, josta ei toistaiseksi enempää, pöllö- ja mansikkarintamerkit, bambipeili ja perhospenaali kesällä hukkuneen myyräpenaalini tilalle. Olen käyttänyt koko syksyn penaalin korvikkeena meikkipussia. Uuden penaalin ompelu on ollut suunnitteilla kesästä asti, mutta muut asiat ovat menneet tärkeysjärjestyksessä sen edelle. Niinpä päätin tukea Huhtadesignia ja ostaa yksinkertaisen, mutta ihan näköiseni penaalin.

Lopuksi vielä äimistelyä tästä Handmaiden casbah -vyyhdistä. Miten yhdestä lankavyyhdistä voi löytyä kaikki lempivärini ja vielä tismalleen oikeissa sävyissä. Jos olisin lanka, olisin varmasti tämä.