Kukkanuttu

Lauantaina aloittamani pikkunuttu valmistui aamulla. Pikkunuttu nimi muuttui Kukkanutuksi, koska neuleesta ei epäilyistäni huolimatta tullutkaan pikkuruista boleromaista vaatetta vaan ihan tavallisen pituinen lyhythihainen neuletakki.Kukkanutun langan, Noro Blossomin, neulominen oli mielenkiintoista. Oikean neulominen oli mukavaa ja helppoa, mutta nurjan sen sijaan välillä varsinaista taistelua. Langan möykkyisyyden takia silmukat jurrasivat vastaan kiristysvaiheessa. Tätä lankaa kannataisikin neuloa ehdottomasti pyörönä.Ostin langan sen ihastuttavan värin takia. Hieman minua kummastuttavat violetit pilkut, joita langassa on siellä täällä. Kylmä violetti ei mielestäni sovi muuten niin lämpöisiin väreihin. Ehkä se on se pakollinen inhokkiväri, joka täytyy löytyä jokaisesta norosta.Käytin nutun "peruskaavana" Kirsten Kapurin Sunkist ohjetta. Alkuperäisestä ohjeesta on kuitenkin jäljellä vain aloitussilmukat ja kaula-aukon lisäykset.Malli: Lopulta omasta päästä, apuja Kirsten Kapurin sunkististä (free Ravelry download)
Lanka: Noro Blossom väri 19 n. 200g
Puikot: 5mm
Koukku: 5mm

En ole täysin tyytyväinen kukkanuttuuni. Ulkoasu ja neuleen henki ovat kyllä täysin minua, mutta jälleen kerran onnistui neulomaan vähän liian ison vaatteen. Milloin tämä kirous katoaa? Lisäksi minua edelleen hieman mietityttää se seikka, että lanka olisi riittänyt myös slipoveriin, jota alunperin langasta suunnittelin. Neule pääsee kuitenkin käyttöön ja vasta sen jälkeen päätän, onko siitä tuleva slipoveri.

Hauskin asia neuleessa on ehdottomasti se, että sitä voi pitää mielensä mukaan oikea- tai nurjapuoli ylöspäin.

Aloitusvimman seuraukset

Viikonloppuni täyttyi pääasiassa neulomisesta. Olin tehnyt päätöksen (tämä on jo huono merkki), etten aloita mitään uutta ennen kuin Potter-huivi tilaus on täytetty. Lisäksi suunnitelmiini kuului purkaa joulun alla neulomani Urchin ja neuloa langasta jotain muuta.Kuten arvata saattaa suunnitelma ei toteutunut, enkä neulonut potteriin viikonloppuna kerrostakaan. Eilen huippumallia katsoaessa sain sentään vajaan raidan aikaiseksi, joten nyt raitoja puuttuu enää kaksi ja puoli. Raita päivässä olkoon tavoitteeni.Urchinin kohtalo jäi Potterin tavoin ratkeamatta. Urchin on neulottu viime kesänä Tallinnasta ostamastani Love Garn Cocoonista. Väri on just eikä melkein silmieni korostusväri, joten se saa muuten niin siniharmaat silmäni säihkymään sinisinä. Valitettavasti en vain osaa pitää näin vaaleaa hattua. Olenkin ajatellut, että neuloisin langasta kaulurin. Sellaiselle olisi tarvetta ja olisihan järkevää hyödyntää tuota korostusominaisuutta ja neuloa joku lähelle kasvoja tuleva asuste.

Mitä viikonloppuna sitten syntyi? Olin luvannut virkata parhaalle ystävälleni hatun, jossa on pieni lieri. Inspiraatio iski ja Nubby Brim Clocheen ohjetta noudattaen syntyi oikein soma hattu. Juuri sopiva runoilijalle. En ole ennen virkannut englanninkielisestä ohjeesta, mutta yllätyksekseni ongelmia ei ollut. Termitkin löytyivät kätevästi Garnstudion hyvästä taulukosta. Tässä hieman esimakua hatusta. Yritän suostutella saajan malliksi, joten toinen kuva saattaa olla luvassa.Malli: Nubby Brim Cloche
Lanka: Novita mambo t.rusk. 100g
Koukku: 7mm

Innostuin hatusta niin kovin, että eilen minun oli haettava kerä vihreää mamboa omaa hattua varten.

Hatun jälkeen mielessäni alkoi poltella jo vuoden suunnitteilla ollut keeppi hartioita suojaamaan. Luonnostelin ja aloittelin mallitilkkuakin. Suunnittelemani joustinneuleen ulkonäkö ei kuitenkaan miellyttänyt odotetulla tavalla, joten suunnitelma sai jäädä. Ravelrystä löysin Garnstudion kaulurikeepin, jota jatkamalla saattaisi syntyä tavoittelemani tunnelma. Jätin idean hautumaan.Kaiken tämän jälkeen aloituskuume oli edelleen kova. Noin neljän aikaan lauantaina tartuin viime syksyn käsityömessuilta ostamaani 200 grammaan Noro Blossomia ja aloitin bolerontapaisen. Olin lankaa ostaessani suunnitellut tekeväni siitä slipoverin, mutta epäilin lankaa olevan liian vähän, enkä uskaltanut toteuttaa suunnitelmaa. Jälkiviisaana voin todeta, että olisihan se riittänyt vallan mainiosti. Riittoisaa lankaa. Bolerontapainen makoilee parhaillaan pingotuksessa ja vaikuttaa sekä hyvältä, että hitaasti kuivuvalta. Rakastan näitä värejä.

Swallowtail ja Gretel
Mielitty torui minua torstaina liian laiskaksi päivittäjäksi, joten ei kai tässä muu auta kuin päivittää.

Minua vaivasi vuoden ensimmäisten viikkojen ajan yhden työn -syndrooma ja viimeistelyhuvitus. Tilanne normalisoitui eilen, kun aloitusvimma alkoi takoa takaraivossa. Tässä kuitenkin viimeistelyhuvituksen tuloksia, kun tänään vihdoin oli vähän kirkkaampi päivä, joten kuvista tuli kelvollisia. Puhuin mammani kanssa puhelimessa ja viikon päästä 74 täyttävä mammani sanoi, ettei ole tällaista tammikuuta ennen nähnyt. No en ole minäkään. Kun ei ole valoa, niin olis ees lunta. Taitaa sekin vaan olla liikaa pyydetty.Takaisin oikeaan asiaan, eli Swallowtail shawlin ja Gretelin. Molemmat neuloutuivat valmiiksi jo viime syksynä. Swallowtail valmistui 15.9.2007 ja Gretelkin heti viikon päästä 22.päivä syyskuuta. Miksi nämä sitten ovat esittelyssä vasta nyt?

Swallowtail jäi kiireiden jalkoihin ja lopulta ihan unohtui odottamaan pingotusta neulekoriin. Gretel oli samassa paikassa odottamassa Swallown pingottumista. Eihän ole järkevää ottaa vain yhtä asustekokonaisuuden osaa käyttöön.
Ohje: Swallowtail Shawl by Evelyn A. Clark
Lanka: Angorinan ihanaa käsinvärjättyä(, jonka koostumusta en valitettavasti enää muista), reunuksessa paksua pirkkalankaa
Puikot: 5,5mmJa näin se mytätään kaulahuiviksi

Huivi on tarkoitettu pääasiallisesti kauluhuivikäyttöön. Lanka on upean väristä, kiitos Angorinan ja sopii enemmän kuin hyvin ruskean syystakkini kanssa, jota voi säästä johtuen pitää talvellakin. Huivia varten varaamani 90g loppui kesken reunuksen. Onneksi olin huiviin mätsäävät tumput mielessäni ostanut Tampereen Taitoshopista vanhan roosan sävyistä paksua pirkkaa, jolla sitten neuloinkin reunuksen loppuun. Lankojen paksuus- ja rakenne-ero on selkeä. Pirkka sopii väriltään niin hyvin huivilankaan, että kaulahuivikäytössä paksumpi reunus ei häiritse. Tästä tuli ihan lempikaulahuivi.

Tämä kirjoitus menee pelkäksi hehkutukseksi, sillä Greteliinkin olen erittäin tyytyväinen. Syynä tähän ovat kaunis malli ja todella miellyttävä lanka. Toissa syksynä Helsingin käsityömessuilta ostamani Aracaunian Atacama on 100% alpakkaa, pehmoista ja ennen kaikkea täydellisen väristä. Kuulostaa aika tyhmältä, mutta tämä kuivuneen veren väri on yksi ehdottomista suosikeistani. Palmikot hukkuvat hieman pätkävärjätyn langan väritykseen, mutta eivät minua häiritsevästi kuitenkaan. Ainahan hattuja tarvitsee, joten seuraavan Gretelin voisin tehdä ihan yksivärisestä langasta.Malli: Gretel by Ysolda Teague
Lanka: Aracaunia Atacama
Puikot: 3,75mm, 4,5mm
Ensi viikolla asiaa aloitusvimman seuraamuksista.

TOP 5

Mielitty heitti minua meemillä. Luvassa on siis viisi lankasuosikkiani. Lempilankojen valitseminen ei ollut helppoa. Päädyin listaamaan suosikeikseni eri kuiduista valmistettuja lankoja. Jokaiseen kategoriaan löytyi monta kilpailevaa lankalaatua. Valitsin lopulta vain sellaisia lankoja, joita olen oikeasti kokeillut, vaikka varastossa muutama tuleva suosikki saattaa odottaakin. Tästä tuli Suomi-Norja-maaottelu, jonka voitto meni valitettavasti Norjalle. Kyllä norjalaiset osaavat.

1. Rauma Finullgarn. Bergenin tuliainen, johon olen ihastunut ikihyviksi. Mukavan villaista. Laaja värikartta vaikutti myös valintaan. Miksei tätä saa Suomesta?

2. Garnstudio Drops Alpaca. Tätä ei liene tarvitse perustella. Sopiva paksuus ja upea värikartta ovat pääperusteet. Pehmoisuus on tietenkin plussaa.

3. Gjestalin Maija. Hyvä villa-polyamidi-sekoite kulutukselle alttiisiin asusteisiin. Pehmoistakin vielä, eikä värikarttakaan ole hullumpi.

4. Kitten Mohair. Mukavin mohairlanka, jota olen testannut. Värikarttakin on kohtalainen.

5. Esiton Virkkauslanka. Epätavallisen hyvä värikartta, vaikka kyseessä on puuvillalanka. Miellyttävä tuntu.

Näiden lisäksi haluaisin listata muutaman vielä kokeilemattoman, mutta lupaavalta vaikuttavan langan. Tähän listaan pääsevät: Garnstudion Silke-tweed, safran, cotton viscose ja muskat, Onlinien Goby, Rowanin Kid Silk Haze ja Per Tryving PT2. Viimeksi mainittua ja Gobya löytyykin jo omasta takaa. Mutta koska langat ovat vielä testaamatta, en viitsinyt listata niitä suosikkeikseni suurista odotuksistani huolimatta.

Minä puolestani haluaisin tietää jaanan, nejan, hanna-h:n, Ultsin ja mewrilin suosikit:)

Äidille asusteita

Ennen joulua neuloin äidille uusia asusteita. Keltakulta -setin neulominen ajoittui pahimpaan lahjaneulonta-aikaan, joskus on kuitenkin pakko toteuttaa visio heti tuoreeltaan. Huopahatun sen sijaan ei ollut tarkoitus päätyä äidin, vaan mamman käyttöön.Malli: Urchin sovellettuna
Lanka: Virolainen hahtuva
Puikt: 7mm

Neuloin hatun virolaisesta hahtuvasta Urchinin ohjetta soveltaen. Ainaoikean sijaan neuloin sileää neuletta. Lopullisen muotonsa hattu sai pesukonevanutuksessa. Pesukone teki tepposet, ja hattu kutistui aivan liikaa. Rajusti venyttämällä sain siitä kuitenkin äitini päähän sopivan. Baskeriksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua.Keltakulta -setti
Malli: Peukalokiilalliset tumput omasta päästä, peruspipo somistettuna silkkinauhalla
Lanka: Tumpuissa Red Heart Las Vegas ja Novita 7veljestä ruskearaita, Pipossa Red Heart Mozart Colour ja 7veljestä ruskearaita
Puikot: 4,5mm
Keltakulta -setti sisältää tumput ja pipon. Äiti on neulonut joskus itselleen jo vanhan kullan värisen pörrökaulahuivin, joten nyt on setti täynnä.

Hurja muodonmuutos ja joululahja katsaus

Olisi pitänyt siivota. Kuten arvata saattaa sain kuitenkin päähäni muokata blogin ulkoasun enemmän itseni näköiseksi. Vielä kun keksisin jostain, miten nuo harmaat kulmat ja reunukset saa pois, olen täysin tyytyväinen.

Mutta sitä neuleasiaa. Tässä pieni joululahjakollaasi.Ylärivissä vasemmalta:
1. Virkattu pipo pikkuveli kakkoselle
Malli: Ihan perus muistin mukaan
Lanka: Novita Teddy harmaa, Novita Teddy Galaxi Musta-harmaa-kirjava
Koukku: 6mm
2. Harkkapipo iskälle
Malli: 3o, 2n, 1 kiertäen o, 2n
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca väri 2919 kaksinkertaisena
Puikot: 3,75mm pyörö
3. Virkattu pipo pikkuveli ykköselle
Malli: Ihan perus muistin mukaan
Lanka: Novita Teddy metsänvihreä, Novita Teddy ruskea
Koukku: 6mm

Keskirivissä vasemmalta
1. Tumput pikkuveli ykköselle
Malli: perustumppu ilman kiilaa selkäytimestä
Lanka: Atelje Zitron Turmalin, Novita Teddy musta
Puikot: 6mm sukkikset
2.&3. Baskeri ja huivi mammalle
Baskeri
Malli: Ysolda Teaguen Urchin. Omana lisäyksenä virkattu reunus
Lanka: OnLinie Mystic, reunuksessa lisäksi Novita Teddyä Kanervakirjavana ja Asa Gjestal Maijaa ruskeana
Puikot+koukku: 6mm
Huivi
Malli: Poikittain virkattu omasta päästä pylväitä ja kiinteitä silmukoita
Lanka: OnLinie Mystic, Novita Teddy kanervakirjava ja Asa Gjestal Maija ruskea
Koukku: 6mm
4. Tychus -huivi iskälle
Malli: Ainaoikeaa kahden kerroksen raitoina ja poikittain
Lanka: Drops Alpaca t.rusk. ja musta kaksin kertaisena
Puikot: 3,75mm

Alarivissä vasemmalta:
1. December Lights Tam serkulle
Malli: December Lights Tam, IK Holiday Special 2007
Lanka: Novita Wool Nelirata, Novita Wool musta
Puikot: 3mm
2.&3. Palmikko tumput ja pipo äidille
Tumput
Malli: Omasta päästä. Kämmenselässä palmikoita, alapuolella joustinta
Lanka: Novita Kid Mohair sammaleenvihr., Asa Gjestal Maija sammaleenvihr.
Puikot: 3,5mm
Pipo: Omasta päästä, palmikoita ja nurjaa
Lanka: Novita Kid Mohair sammaleenvihr., Asa Gjestal Maija sammaleenvihr.
Puikot: 3,5mm
4. Pitsiponcho äidille
Malli: Shirley Padenin Wrapped in Tradition
Lanka: Emmebi Kiddy
Puikot: 4mm

Uusi käsityövuosi on lähtenyt liikkeelle virkkauksen merkeissä. Viikon ahkeran virkkauksen jälkeen olen jo päässyt palojen yhdistämisvaiheeseen. Tässä kuva viikontakaisesta tilanteesta.

Taas on aika

Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi istahtaa miettimään, mitä on kuluneen vuoden aikana tullut tehtyä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mikä jättää tekemättä. Mä en ala. Olen palannut joulun vietosta Ylä-Pirkanmaan perukoilta. Lyhyesti kerrottuna jouluni sisälsi hyvää ruokaa, mukavia lahjoja, viikon verran kommuunieloa kahden pikkuveljen (18 ja 14)kanssa, huumoria ja yllättävän vähän neulomista. Lisäksi mukaan mahtui myös yksi hulluksi tekevä sukulaisvierailu. Uuden vuoden lupaukseni olkoonkin, että vierailu oli osaltani viimeinen sitä lajia. Aikansa kutakin.

Tästä vuodesta. Vuosi oli valehtelematta elämäni vaikein. Opettelin sanomaan mamman ja papan sijasta pelkkä mamma. Siinä kaikki.

Ensi vuonna. En erityisemmin odota uutta vuotta. Tiedän, että ensi vuosi tuonee tullessaan paljon suuria muutoksia. Jostain pitäisi kerätä rohkeutta mahdollista vaihto-oppilasvuotta varten. Pitäisi löytää mies. Pitäisi aloittaa kandintyötä. Pitäisi opiskella ahkerammin. Pitäisi.

Neule asiaa sitten, kun löydän piuhan jostain ja saan oman koneeni nettiin.

Edistystä osa 136
Kiireestä huolimatta olen ehtinyt saada jo kaksi joululahjaa valmiiksi ja aloittaa taas yhden uudenkin. Serkun baskeripipo valmistui ensimmäisenä.Piposesta tuli pienehkö. Päähänmahtumisongelmia ei ole, mutta ei liioin liikaa lörpötystäkään. Toivon, että olisi serkulle mieluinen. Ajattelin neuloa hatun kaveriksi vielä samanhenkiset tumput, koska lankaa jäi yli enemmän kuin tarpeeksi. Minulla on ilmeisesti nuhan lisäksi krooninen baskerin langankulutuksen yliarviointitauti.
Pikaneuleena valmistui myös iskän Tychushuivi kaulaa lämmittämään. Huivista tuli onnekseni pelättyä suurempi, joten säästyin jatkamissäätämiseltä. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun jaksoin neuloa näinkin pitkän kappaleen pelkkää ainaoikeaa. Syynä tähän oli alpakkalangan pehmeys, joka korostui ainaoikeaa neulottaessa.Aloitusrintamalla jatkuu sama teema. Tulossa alpakkainen harkkapipo iskälle. Pipo syntyy syvästä turkoosista ja 3o, 2n, 1o, 2n-joustinneuleesta.Äidin pitsiponcho on edennyt ihan mukavasti. Vielä pitäisi kehitellä "pikku"veljille (mokomat ovat molemmat kasvaneet ohi)jotain pehmoista pakettiin. Minulla on ollut jokavuotinen pipotusperinne. Tänä vuonna emmin kuitenkin hieman, koska en haluaisi tehdä pipoihin (kammottavia)tupsuja. Tiedän kuitenkin, että aattoiltana kuulen ihmettelyä/valitusta, jos tupsut puuttuvat. Voi, muotia.

Väsyneet maan
Viikonloppu on loppumaisillaan. Perjantain ja lauantain hengasin Turussa. Lauantain kohokohta oli Juha Tapion konsertti. Miehellä on maailman paras ääni, jos minulta kysytään. Hienosta keikasta huolimatta reissuväsymys on tänään vaikeuttanut ahkerointia. Huoneeni ikkunasta näkyvä maisemakin näytti tänään tavallista väsyneemmältä, joskin oudon kauniilta. Miksiköhän väsymys koetaan yleensä negatiivisena?
Hengailun ja musiikin kuuntelun ohessa aloittelin serkun joululahjaa. Mustasta ja neliraita woolista pitäisi syntyä December Lights Tam. Kovin se näyttää pieneltä, mutta ensi sovituksen perusteella uskallan toivoa, että siitä syntyy ihan päähän mahtuva kappale.Pimeässä jäähallissa neulominen oli melko haasteellista. Tumma ja vaalea lanka erottuivat kyllä toisistaan, mutta ohjeen punaviherruudutusta oli paikoitellen mahdoton seurata.Laskosverho odottaa vielä jatkajaansa. Pitää tästä varmaan suoriutua ompelemaan, että ehtii maajusseja seuraamaan kasilta.

Pientä edistystä pukinpajalla

Tämä joulunalusaika tulee olemaan tässä blogissa vähän tylsää aikaa, koska postaukset käsittelevät yhtä ja samaa aihealuetta, tonttuilua. Käsityskykyni ylittävän opiskelukiireen lisäksi, kun ei aika tahdo riittää edes joululahjojen neulomiseen, joten itsellle neulominen on asetettu pannaan. Akuutti säärystin- ja kauluritarve jää taka-alalle tässä hulinassa. Tiistaina pitäisi palauttaa laskosverho ja torstain tenttiinkin lukea jossain välissä. Joululoma tuntuu tämän jälkeen luksukselta. Enää neljä viikkoa!Äidin pitsiponcho on kiireestä huolimatta hyvällä mallilla. Junassa, luentojen välissä ja luennoilla olen ehtinyt neulomaan kohtalaisesti. Seuraavaksi vuorossa on kavennuskerros ja toiseksi viimeinen pitsineuleosuus. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Ensimmäisessä kerässä oli paikoitellen kohtia, joissa ei ollut lainkaan mohairkuitua. Valkoiset tekokuituläikät eivät miellytä silmääni. Jälkiviisaus ei ajanpuutteen ja langan riittävyyteen liittyvien epäiyjeni takia auta, joten laikut saavat jäädä. Toivottavasti ne eivät häiritse äitiänikään ratkaisevasti.

Tänään aloitin bussineuleeksi iskälle poikittain neulottavan ainaoikein -kaulahuivin. Tästä tulee pari viime jouluna antamalleni Tychukselle. Ruskeaa ja mustaa alpacaa kaksinkertaisena siis. Huivista tulee aika lyhyt, joten jotain säätöä on varsinaisen neuleosuuden jälkeen luvassa.Nyt juomaan glögiä ja lukemaan ympäristöpsykologiaa. Onneksi tenttikirjat sentään käsittelevät mielenkiintoista aihetta.

Joulupaja on aloittanut toimintansa

Vaikka tämän päivän sään perusteella ei oikein uskoisi, että talvi ja joulu tekevät tuloaan, aloitin alkuviikosta viimeinkin toteuttamaan ensimmäistä joululahjaneuletta. Pelkään pahoin, että tänä vuonna tulee enemmän kiire kuin edellisinä vuosina. Opiskelukiireet näyttävät kasautuvan ikävästi joulunalusaikaan. Onneksi keväällä ja kesällä tuli neulottua jo muutama neule tulevaisuuden varalle.Alkuviikosta aloitin äidille Shirley Padenin Wrapped in Tradition -ponchon Wrap style -kirjasta. Malli on todella kaunis ja addiktoiva. Reunuksen mallikerrassa mallineuletta neulotaan sekä oikealla että nurjalla, hidasta, mutta hauskaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun neulon tuollaista pitsiä, ja varmasti kokeilen toistekin. Itse asiassa samanlainen poncho olisi tarkoitus tehdä joululahjaksi yhdelle ystävälle suurikokoisempana. Lisäksi päässä pyörii monenlaisia huivi-, hame- ja paitasuunnitelmia.

Huomenna menen kotikotiin käymään ja suoritan varastoselvityksen muita joululahjoja ajatellen. Sen tiedän jo nyt, että iskälle suunniteltu Linux -huivi vaatii alpacatäydennystä. Yritän tänä vuonna kuitenkin selvitä mahdollisimman pienin hankinnoin, sillä materiaalia löytyy ennestään jo kaapin täydeltä.

Ohimennen voisin vielä huomauttaa, että aloitin aloitin myös Mystic Waters Shawlin, jota voi käydä Ravelryssä vakoilemassa. Siitä tulee joululahja ystävälleni, jonka tiedän lukevan tätä, joten jätän siksi huivin näyttämättä. Hän siis tietää saavansa huivin ja värinkin valitsi itse, joten ehkä on ihan hyvä, että edes ulkonanäkö on yllätys, vai miten on Pihvi;)

Violetti hetki

Kamerattoman aikani tuotoksia jälleen. Tämän jälkeen ne alkavat onneksi olla aika vähissä, reaaliaikaan palaaminen tapahtuu lähiaikoina.

Norjassa oli raitasukkien lisäksi mukana ohuen ohut Kirin alku. Tämä oli taktinen veto. Miksi raahata mukanaan lankaa, jossa on 100m/100g, kun voi yhtä hyvin valita työhönsä langan, jossa on 240m/25g. Varsin kätevää ainakin minusta.

Kiri ei aktiivisesta neulomisesta huolimatta valmistunut Bergenissä, vaan vasta Helsingin kamaralla. Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska huivi on odotellut valmistumisestaan asti baskeria ja tumppuja seurakseen. Todennäköisesti saa odotella vielä tovin.Malli: Kiri
Lanka: Emmebi Kiddy n.66g
Puikot: 4mm
Tämän Kirin neulominen ei ollut hetken mielijohde. Siitä asti, kun viime vuoden kevättalvella näin mielityn ohuenohuen sinivioletin kirin olen haaveillut omasta, ohuesta, violetista Kiristä. Saman vuoden maaliskuun lopulla ostin langat Tallinnasta. Nyt sitten vajaan puolentoista vuoden päästä sain huivin vihdoin neulottua.Huivista tuli juuri sellainen kuin toivoin. Olen edelleen sitä mieltä, että malli toimii parhaiten juuri violettina. Tämä omani on esikuvaansa tummempi ja punaisempi. Se on hyvä, sillä vastustan täydellistä kopiointia. Yritänkin aina neuloa kaikki mallit erivärisinä kuin ohjeessa tai mallikuvassa. Lisäksi valitsemani punertava violetti sopii minulle paljon paremmin kuin muut violetin sävyt.

Toinen violettiin hetkeen viittaava neule oli Ruoholaukan Maaritille lähettämäni Pumpulihuivi (ulla 1/07).Neulomani huivi ei tosin ole aivan ohjeen mukainen, sillä laiskana ohjeenlukijana, en huomannut, että perusmallikerran väliin tulee aina välillä pidempiä osuuksia sileää. No, ihan kaunis siitä tuli näinkin. Malli toimii mielestäni todella hyvin pätkävärjätyllä langalla, vai pitäisikö sanoa pikemminkin, että pätkävärjätty lanka toimii mallilla tosi hyvin. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama: Ei häiritsevää lätäköitymistä. Langan sävyt toivat mieleeni Maaritin, joten halusin neuloa siitä hänelle jotakin lämmittävää. Saajan blogissa on viehättävämpiä kuvia.

Raitoja ja (Minna-)Liisan lilja

Päätinpä ryhdistäytyä ja päivittää vähän tätäkin. Syyskuun puolella valmistui pari pipo-tumppu-settiä. Äiti sai etukäteissynttärilahjaksi ohuita raitoja seiskaveikasta ja mohair luxista. Itselle valmistui paksumpiraitainen pipo ja tumput Marks&Kattensin Top woolista.Malli: Pipo Jaanamaan kautta bongattu Beginner´s hat(Lisäsin myssymäisyyden korostamiseksi n-määrän silmukoita resorin jälkeen). Tumput omasta päästä
Lanka: Marks&Kattens Top wool
Puikot: pipossa 4mm, tumpuissa 3,5mm
Muuta. Lanka oli todella mukavaa neuloa.

Ostin Top woolit viime syksynä Neuletikistä. Yritin neuloa niistä baskerin jo silloin, mutta siitä tuli jättimäinen. Ai, mikä mallitilkku. Toinen kerta sanoi onneksi toden, ja sain hatun vihdoin käyttööni. Reunaan pitäisi tosin lisätä vielä vähän kuminauhaa, koska pipo valahtelee melko helposti väärään asentoon.

Äiti sai pipon ja lapaset samalla mallilla. Pipon tein tällä kertaa täysin ohjeen mukaan, enkä lisännyt silmukoita joustinneuleen jälkeen. Tämä pipo pysyykin päässä paljon paremmin kuin omani.Äidin settiin neuloin lisäksi Liisan liljan, joka oli odotellut vuoroaan "to do" -listallani jo vuoden päivät. Huivista tuli kaunis ja ilmava. Kiitos kuuluu Mielitylle ja hänen loistavalle ohjeelleen.Tällä hetkellä puikoilla on kellokukka, neuletakki ja hyväntekeväisyystumppuja itä-Euroopan lapsille. Tumppuprojekti on osoittautunut hyväksi jämälangan tuhoamiskeinoksi. Viidennen parin kohdalla on tosin havaittavissa pieniä hiipumisen merkkejä.

Opiskellakin pitäisi. Viikonloppuna luvassa kasvatustiedettä kotitentin ja esseen muodossa. Ensi viikolla alkaa perusharjoittelu, iik!

Sukkajuttu

Sain lauantaina kamerani takaisin. Siitä asti olen pohtinut, missä järjestyksessä esittelin valmstuneet neuleeni. Päätin, että aloitan sukista.Keskeneräisten hävitysprojektini aikana sain lopultakin valmiiksi Turkasen turkoosit. Lankoina 7veikka (vaalein turkoosi) ja Smart. Sukat menevät tonttulan kautta lämmittämään jonkun ystäväni jalkoja. Saaja ei ole vielä selvillä.Toinen sukkapari on itselleni, vaikka värityksestä sitä ei ehkä heti arvaisi. Nämä olivat Bergenin matkan lentokonekäsityönä. Vaikka väritys on täysin lempivärieni vastainen, pidän siitä jostain syystä kovasti. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti se, että "Tahtoo muuttaa Ruotsiin" -kuumeeni on laajentunut käsittämään myös Norjan. Minulla on vahva pohjoismaalaisen identiteetti. Langanvärityksestä tulee mieleeni juuri pohjoismaalaisuus.Sukat on neulottu jälleen kerran kärjestä alaspäin. Tämä siksi, että sain kulutettua langan viimeistä metriä myöten. Kumpikin sukka painaa siis noin 50 grammaa. Lanka on Regia 6fädig:iä.Sukat taisivat olla tässä. Seuraavaksi voisin esittää huivijutun, hattujutun tai tumppujutun. Aiheista ei siis ainakaan ole pulaa:)

Vihreä Sointu

Keitin juuri vihreää teetä. Mieleeni juolahti, että voisin vihdoinkin kirjoittaan Sointu -huivin kakkosversiosta, joka valmistui jo reilu puolitoista kuukautta sitten. Kameran puute on ajanut yllättävään bloggausinspiraation puutteeseen. Neuleita täällä on valmistunut enemmän kuin tarpeeksi. Siihen nähden siis, etten saa tekeleitä arkistoitua kuvallisesti. Onneksi piinaviikkojen pitäisi olla kohta ohitse ja kameran palautua korjauksesta millä hetkellä hyvänsä.

Varsinainen asiani oli Sointu -huivin kakkosversio, eikä blogihiljaisuus ja rikkinäinen kamera. Olen edelleen innoissani tästä "uudesta" huivistani. Lankana käytin seitinohuen mohairin sijasta Garnstudion Alpacaa. Alpaca ja metalliaddit olivat melko liukas yhdistelmä. Juuri tästä syystä unohdin huivin keskeneräisteni joukkoon reiluksi kuukaudeksi. Seuraavalla kerralla kun neulon Alpacaa, käytän taatusti bambupuikkoja metallisten sijaa.Parasta huivissa on värin ja mallin yhdistelmä. Pidän kovasti siitä kontrastista, joka syntyy herkän pitsin ja voimakkaan, kirpeän omenan värisen langan yhdistelmästä. Tulevan opettajuuteni kannalta olen ajatellut, että juuri näin minä esittelisin pitsineuleen. Räikeä väri ei anna mummomaisuudelle tilaa.Huivin väri käy yksi yhteen vuoden takaisen ylioppilasmekkoni korentojen siipien värin kanssa. Siitä huolimatta huivi päätynee kaulahuivikäyttöön, sillä eihän näin ihanaa huivia voi pitää komerossa 364 päivää vuodesta.