maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Taas on aika

Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi istahtaa miettimään, mitä on kuluneen vuoden aikana tullut tehtyä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mikä jättää tekemättä. Mä en ala. Olen palannut joulun vietosta Ylä-Pirkanmaan perukoilta. Lyhyesti kerrottuna jouluni sisälsi hyvää ruokaa, mukavia lahjoja, viikon verran kommuunieloa kahden pikkuveljen (18 ja 14)kanssa, huumoria ja yllättävän vähän neulomista. Lisäksi mukaan mahtui myös yksi hulluksi tekevä sukulaisvierailu. Uuden vuoden lupaukseni olkoonkin, että vierailu oli osaltani viimeinen sitä lajia. Aikansa kutakin.

Tästä vuodesta. Vuosi oli valehtelematta elämäni vaikein. Opettelin sanomaan mamman ja papan sijasta pelkkä mamma. Siinä kaikki.

Ensi vuonna. En erityisemmin odota uutta vuotta. Tiedän, että ensi vuosi tuonee tullessaan paljon suuria muutoksia. Jostain pitäisi kerätä rohkeutta mahdollista vaihto-oppilasvuotta varten. Pitäisi löytää mies. Pitäisi aloittaa kandintyötä. Pitäisi opiskella ahkerammin. Pitäisi.

Neule asiaa sitten, kun löydän piuhan jostain ja saan oman koneeni nettiin.