torstaina, joulukuuta 03, 2009

Hullut päivät
Hullut päivät iskivät taas viime viikon lopulla. Tällä kertaa ei ollut kysymys keltaisista kummituksista vaan käsityöntekijän ideapaljoudesta. Hulluiksi päiviksi nimittämäni ilmiö ilmenee n. kerran kahdessa kuukaudessa. Yleensä tilaa edeltää ajatukset pysyä mahdollisimman vähässä keskeneräisten määrässä. Toinen hullujen päivien houkutin on vapaan käsityöajan odotus.

Millaiset hullut päivät sitten ovat. Yleistä ilmiölle on halu aloittaa uusia töitä, koska vanhoihin ei uusien ideoiden kokeilun halussa pysty keskittymään. Kun uuden työn on aloittanut siihen kuitenkin kyllästyy ennätysajassa, jopa tunnissa aloituksesta, eikä keskittymiskyvystä ole tietoakaan, kun ehkä tahtoisi tehdä jotain muuta, jonka voisi saada valmiiksi.
Näiden hullujen päivien ensimmäinen uhri oli Teddylaatikko, jonka syövereitä olin jo kaksi kertaa yrittänyt muuttaa peitoksi onnistumatta. Tällä kertaa puikkokoko suureni kahdella ja malliksi valikoitui Kaaospeitto. Luulen, että tästä tulee vielä hyvä, kunhan kiinnostus jatkaa peittoa taas viriää.

Hullujen päivien luonteeseen liittyy myös olennaisesti halu kuluttaa jokin lanka loppuun. Yleensä ko. lanka ei ole sieltä varaston ihanimmasta päästä. Tällä kertaa käsittelyyn päätyi Novitan Pop Plus, jota olin joskus ostanut veljen asusteita varten. Pipo virkkaantui kuin itsestään ja jopa kerrankin kehuttiin täydellisen kokoiseksi. Yleensä olen arvioinut veljen päänupin koon vähän liian suureksi, eikä asiakas ole ollut yhtä tyytyväinen.
Onnistuneen pipon jälkeen lankaa oli kuitenkin jäljellä vielä melkein kaksi kerää. Koska veli valitteli käsineiden puutetta, päätin neuloa loppulangasta kaksi paria identtisiä tumppuja, jotta yhden hanskan mahdollisesti kadotessa voisi käyttää tumppuja ristiin. Jo ensimmäisen tumpun kohdalla alkoi ilmetä kaihoisia ajatuksia jonkin haastavamman työn pariin siirtymisestä. Lopulta viikonlopun aikana valmistui yksi peukaloton tumppu ja puolet toisen resorista.

Lauantai-iltana päätin etsiä ratkaisua vallitsevan tilan korjaamiseksi. Unohduin muutamaksi tunniksi lukemaan kiehuvaa Villapataa ja inspiraation vallassa lauantai ehti muuttua sunnuntaiksi. Olin koko syksyn surkutellut säärystinten puutetta, yhdet olivat jo puikoillakin, mutta eivät osoittaneet valmistumisen merkkejä. Nämä säärystimet nähtyäni muistin varastostani löytyvän pesussa vanuttuneen mohairpaidan hihat. Nopea testaus, mahtuvatko hihat jalkoihin ja kyllä! Lankavarastostani puolestaan löytyi melkein samanväristä Floricaa. Poimin siis silmukat "varresta" ja jatkoin 3o3n-joustinta. Koska päivä oli edennyt jo seuraavan puolelle oli minun mentävä nukkumaan.

Aamulla herättyäni jatkoin säärystimiä, mutta en edennyt edes ensimmäisen joustimen loppuun, kun jo ajatus ompelukoneen ääreen siirtymisestä tuntui liian houkuttelevalta. Villapadasta inspiroituneena kaivoin esille viime syksynä Ruotsista kirpparilta ostamani hameen, josta minun oli jo silloin tarkoitus muokata jouluhame itselleni. Koska joulu on jo aika lähellä, ajankohta hameen uudistamiseenkin oli mitä sopivin.

Irrotin vyötärökaitaleen ja purin yläreunan poimutuksen, joka paljasti kankaan valtaisan määrän. Lyhensin kappaleita yläosasta, koska en halunnut suotta purkaa alareunan rimpsua. Poistamastani kankaasta ompelin kansallispuvun taskua muistuttavan taskun, joka on tarkoitus kiinnittää miehustan ja vyötärökappaleen väliin. Tähän projekti sitten tyssäsikin, kun minulla ei ollut tarpeeksi leveää kuminauhaa vyötärölle, enkä myöskään osannut päättää rypytänkö kaiken kankaan vyötärölle, vai haluanko hameesta mielummin istuvan ja puran kappaleet kokonaan kaavojen asettelua varten.
Koska hameprojekti jäi kesken päätin suunnata mielenkiintoni uudestaan säärystimiin. Neuloin ensimmäisen resorin valmiiksi ja ketjuvirkkasin säärystinten pintaan sydänaiheen. Poimin silmukat toisesta hihasta ja neuloin pari kerrosta.
Maanantaiaamuna minua vaivasivat vielä langat, joista olin jo veljen pipon virkattuani yrittänyt virkata mammalle hattua joululahjaksi. Junalle lähtöä odotellessani otin langat uudelleen käsittelyyn. Valitsin tällä kertaa kaksi numeroa suuremman koukun ja johan onnistui. Lopputulos ei missään nimessä ole itseni tyylinen, mutta on mielestäni oikein edustava mummohattu.
Hullujen päivien jälkeen neule-elämä on rauhoittunut. Säärystimistä toinen odottaa enää kirjailujaan, veljen tumppuja on jo kaksi kokonaan valmista ja kolmas peukaloa vailla. Hame pääsee uudelleen käsittelyyn, kunhan joululoma parin viikon päästä koittaa. Teddy-peitto puolestaan pakataan todennäköisesti mukaan maalle joulunpyhien ratoksi.

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Tontun tehtävistä

Joulun odotukseni lähti käyntiin äidin maanantaisesta syntymäpäivästä. Eilen leikkelin kankaita joululahjoja varten ja laitoin joulu-cd:n soimaan soittimeen. Tänään sitten aloitin herkkulakon, joka loppuu perinteisesti jouluaattoaamuun. Glögikauden aloitin jo lokakuun alussa, jouluneulomuksia olen tehnyt tasaisesti koko syksyn.Päätin viime kesänä, että tänä vuonna en tee joululahjoja itse, mutta kuten oli odotettavissa pyörsin päätökseni jo alkusyksystä. Eihän joulun odotus tunnu yhtään samalta, jos ei ole itse tekemässä joulua. Koska en tunnetusti ole erityisen hyvä kokki, leipuri enkä muusikkokaan, on jotenkin luonnollista, että joulupuuhailuni liittyvät käsitöihin. Suuritöisimmät ja mälsimmät neuleet valmistuivat onneksi jo viime viikolla. Enää pitäisi neuloa pari huivia, mutta ne ovat nopeita töitä ja lisäksi saajat tietävät, mitä ovat saamassa, joten tarvittaessa voin lahjoa heitä myös lahjakorteilla.

Aivan täysin jouluvaihteelle en vielä voi vaihtaa, vaikka haluaisinkin, koska syysperiodia on jäljellä kolmisen viikkoa ja edessä kolme tenttiä ja liuta muita palautuksia. Joulun odotus tuo kuitenkin mukavaa valoa ja vaihtelua arkeen, joten kouluhommatkin tuntuvat etenevän osin kuin itsestään. Harmi, että joulu on kerran vuodessa vaan.

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Tarttis tehrä jotain

Blogini hiljeni tyystin yli kolmeksi kuukaudeksi ja ihan vahingossa. Muistan, kuinka heinäkuussa suunnittelin kirjoittavani matkakertomuksen ihanasta kesäretkestä, jonka teimme Mewrilin kanssa Mikkelin seudulle. Kotiinpaluupäivää seuranneena päivänä satoi kuitenkin vettä, enkä saanut kuvattua matkalta mukaan tarttuneita ihanuuksia. Yhtäkkiä huomasin siirtyneeni jälleen Helsinkiin opintojen pariin, viikot kuluivat ja blogi kävi mielessä satunnaisesti. Kynnys kirjoittamiseen oli kuitenkin noussut jo liian korkeaksi.

Piristysruiske löytyi viimein Tampereelta. Viikon päätteeksi suuntasin Mewrilin kanssa ihmettelemään Tampereen ihmeitä. Perjantaina kävimme vierailemassa Lankaideassa, josta löysin vyyhdin jo yli vuoden himoitsemaani Colinetten Jitterbugia värissä Vincent´s Apron. Saan vihdoin Vinsentti-settiini sormikkaat. Myssykin pitäisi tosin neuloa uusiksi, kun se eräänä Uppsalalaisena syysmyrskypäivänä löröhti pois kuosista.Perjantaina tapasimme myös pikaisesti Lotan(oli kiva tutustua!), jonka kanssa tein vaihtokaupat mohairinjämistä. Saimme myös tuoretta tietoa messuista ja tietenkin ihailimme Lotan messusaalista. Illalla joimme glögiä, neuloimme ja paransimme maailmaa.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, ja vaikka viime hetken tiskaukseni ja puuterointini takia myöhästyimmekin ensimmäisestä bussista, ehdimme onneksi vaihtoyhteyteemme ja olimme Pirkkahallilla sopivasti muutama minuutti messujen aukeamisen jälkeen.

Aika riensi messukojuja tutkiessa nopeasti. Yhtä yhtäkkiä tuntui hupenevan myös messubudjettini, mutta kylläpä sainkin rahoilleni vastinetta! Ostamani langat valitsin värin perusteella. Materiaalilla ei niinkään ollut väliä, vaikka ostokseni olivatkin lopulta aika ylellisiä.Yeoman silkkivillaa koulutyöhön, 90g kasvivärjättyä villalankaa, ilun suomalaista vahvistettua sukkalankaa 70g, Mokkasukkaa värissä Nevada ja vyyhti Handmaiden Cashbahia. Ostokseni olivat sukkalankapainotteisia, vaikka yhdestäkään vyyhdistä ei ole tulossa sukkia.

Langan lisäksi mukaan tarttui syntymäpäivälahja äidille, josta ei toistaiseksi enempää, pöllö- ja mansikkarintamerkit, bambipeili ja perhospenaali kesällä hukkuneen myyräpenaalini tilalle. Olen käyttänyt koko syksyn penaalin korvikkeena meikkipussia. Uuden penaalin ompelu on ollut suunnitteilla kesästä asti, mutta muut asiat ovat menneet tärkeysjärjestyksessä sen edelle. Niinpä päätin tukea Huhtadesignia ja ostaa yksinkertaisen, mutta ihan näköiseni penaalin.
Lopuksi vielä äimistelyä tästä Handmaiden casbah -vyyhdistä. Miten yhdestä lankavyyhdistä voi löytyä kaikki lempivärini ja vielä tismalleen oikeissa sävyissä. Jos olisin lanka, olisin varmasti tämä.

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Tuliaisia valtameren takaa
Veljeni vietti kahden kaverinsa kanssa kolme viikkoa Pohjois-Amerikassa. Neulovana isosiskona hyödynsin tilanteen ja sain kasan itsetilattuja tuliaisia. Varsinkin Rebecoista olen enemmän kuin innoissani.Ihan oikeana tuliaisena sain T-paidan ensi talven Olympiamaisemista. Ihan mun värinen! Veljeni selvästi tuntee mun maun:)

Sillä aikaa, kun veli oli Valloissa, olin pari päivää kesävirtolainen ja käväisin tuhlaamassa Palmroth centerin Marimekossa. Liike on ehdoton suosikkini kaikista Marimekon myymälöistä/tehtaanmyymälöistä. Monesti sieltä on tullut tehtyä hyviä löytöjä. Olin jo pitkään haaveillut Marimekon sadetakista, mutta silti löysin takin oikeastaan vahingossa. Tiiedättehän, kuinka joskus haaveilee jostain, mutta koska välitöntä tarvetta ei ole, saattaa haave unohtua ja palata mieleen vasta silloin kun haaveilun kohde osuu silmien eteen. Juurin niin kävi tämän sadetakin kanssa. Oikein odotan, että tulisi sateinen syksy ja pääsisin viilettämään Helsingin katuja uudessa sadetakissani. Täällä tuppukylässä luulen herättäväni hieman liikaa huomiota, jos pukeudun tähän takkiin.

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Turvallista juhannusta!

Tänään vielä töihin ja sitten pääsen nauttimaan mökkielämästä. Tämä onkin ensimmäinen vapaa juhannukseni kolmeen vuoteen. Ihanaa!

Säätilasta en ota paineita. Huonolla säällä saa istua sisällä ja neuloa tuntematta huonoa omaatuntoa. Mökkimme on paras paikka maailmassa.


keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Ja vesi oli mustaa

Selätin jo kolmannen keskeneräisen. Hyvä minä! Nyt valmistui Rowanin River kirjasta Beads, buttons and lace. Aloitin huivin tammikuun lopulla, kun tarvitsin matkakäsityön laivamatkalle. Huivi jäi kuitenkin pian lojumaan keskeneräisten koriin, kun se oli kasvanut jo liian suureksi toimiakseen matkakäsityönä. Lopulta viimeinen neulontavaihe maanantaina ei vienyt kuin muutaman tunnin.
Mustajoki
Malli: River by Sharon Miller
Lanka: Novita Florica 188g
Puikot: 5,5mm


Ohjeen seuraaminen oli varsinkin aluksi vaikeaa, koska mallineuleesta ei ollut kaaviota. Oikealla rivillä ja rivin oikeassa kohdassa pysyminen oli haasteellista. Onneksi mallineule on yksinkertainen, joten sen oppi nopeasti ulkoa, eikä oikean kohdan tihrustamiseen tarvinnut käyttää aikaa eikä hermoja.

Ohje oli kirjoitettu ohuenohuelle Kid silk Hazelle. Koska varastostani löytyi Novitan fForicaa päätin neuloa huivin siitä. Jostain sain päähäni, että olisi hyvä käyttää lanka loppuun. En tehnyt mallitilkkua, enkä pitäytynyt ohjeen antamassa kerrosmäärässä, vaan lisäilin vähän omiani. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut käyttää järkeä ja neuloa muutama mallikerta vähemmän, eikä enemmän kuin ohjeessa.

Huivista tuli nimittäin järkyttävän pitkä, noin 2,5 metriä. Nyt huivi sopisi jättiläisgootille häähuiviksi. Juhlahuivi käyttöön huivista ei siis ole, vaikka se silloin olisikin kauneimmillaan. Kaksinkerroin kietaistuna kaulahuivina se sen sijaan vaikuttaa varsin toimivalta.

Mustan keskeneräisen valmistuttua sain aloittaa taas uuden työn. Nyt puikoilla on mustaa Jasminia ja Modan kukkaboleron hiha. Voi olla, että juhannuksen takia joudun harrastamaan hieman sääntöjen kiertoa, ja otan mökille mukaan Springtime Swirlin, sillä mökin jo valmiiksi hämärä valaistus yhdistettynä synkeään säähän ja mustaan lankaan, voi aiheuttaa näkövaikeuksia.

maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Supervauvan supersukat

Ystävän kesämekon valmistuttua sain aloittaa taas uuden työn. Tällä kertaa ainoana vaatimuksena oli sininen väri. Lankavarastosta löytyi kerä Regian Kaffe-sukkalankaa, jonka pelastin pari vuotta sitten Lankakauppa Heinin alekorista. Ravelryn jonossa oli Uhoavan gnun herttainen ohje. Sukat puikoille siis, vaikka käyttäjää näille ei vielä olekaan tiedossa. Ystävän tyttärellekin kun taitavat olla jo pienet.
Ohje oli selkeä ja helppo. Päänvaivaa aiheutti ainoastaan kolmannen sukan kohdalla virinnyt kyllästymisen tunne sekä viimeisen sukan kärkikavennuksien kohdalla loppunut lanka. Onneksi jämälangoista löytyi sopivaa sinistä lankaa, ja sain sukat valmiiksi.

Supervauvan supersukat
Malli: Supervauvan polvisukat by Uhoava gnu
Lanka:Schachenmayr nomotta Regia Design Line Kaffe Fassett väri Fog 50g + pikku nöttönen tuntematonta jämälankaa
Puikot: 2,5mm

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Erään kesämekon tarina

Halusin neuloa hyvälle ystävälleni neuleen. Olin suunnitellut sitä jo pari vuotta. Kuusikulmiopeiton valmistuttua päätin, että hyödynnän peitosta jääneitä sinisiä puuvillalankoja. Tuli kesä ja ystävän syntymäpäivä jäi taakse. Neule ei ehtinyt puikoille. Otin langanjämät syksyllä mukaani Ruotsiin.

Ystävä tuli käymään ja kävimme Yll o tyllissä, jossa hän ihastui Garnstudion Safranin turkoosiin. Muutaman viikon päästä kävin ostamassa saman puljun Muskatia lähes identtisessä sävyssä. Vanhat langat olivat merseroituja, joten lisälangankin piti sitä olla.

Joulun alla aloitin raitatakin. Ajattelin sen olevan hyvä idea. Neuloin etu- ja takakappaleita yhtä aikaa. Puolessa selässä totesin, etten pidä neuleen ulkonäöstä. Joulukin meni. En kuitenkaan purkanut tekelettä.

Helmikuussa ajouduin Ravelryn kautta selailemaan Garnstudion uutta kuvastoa. Kesämekko pomppasi silmiini, niin M:n näköinen neule! Tulostin ohjeen ja viimein purin raitatakin alun. Neuloin pari päivää kuin liekeissä, kunnes tajusin, että Muskat loppuu.

Ravelry tuli jälleen apuun. Pilvillä oli oikeaa lankaa myynnissä. Ostin kaksi lisäkerää. Sitten tuli Project Spectrum. Neule jäi kesken, kun halusin neuloa vihreää. Huhtikuu ja toukokuukin meni. Kesäkuun alussa keksin neuloa keskeneräisiäni. Päätin tarttua työ nro kakkosena kesämekkoon. Olisihan se järkevää saada kesämekko kesällä valmiiksi.

Kolme päivää ahkerointia ja mekko valmistui. Ystävä tuli sopivasti kotikotiin vierailulle. Annoin synttärilahjan kolme viikkoa etukäteen. Kerrankin näin päin.

Mekko sopii saajalleen täydellisesti. Olen iloinen.

Ystävän kesämekko
Malli: DROPS 113-1
Lanka: Garnstudio Muskat, Idena Cotton lux, Novita Tennessee yht.488g
Puikot: 4,5mm,4mm virkkuukoukku


Yksi huono puoli tässä neuleessa on. Haaveilen neulovani itselleni samanlaisen. Ehkä ruosteenpunaista, viininpunaista tai tummaa sinappia. Ah, liikaa ihania vaihtoehtoja!

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Timanttiteeppa

Ensimmäinen keskeneräisten neulomisprojektin uusista töistä valmistui maanantaina.


Timanttiteeppa
Malli: Diamond top by Berta Karapetayan omin muunnoksin
Lanka: Äidiltä sosialisoitu Novita Tennessee 300g
Puikot: 3,75, joustinneuleessa 3,25

Olin ihastellut tätä Runway Knitsistä löytyvää neulemallia jo pari vuotta. Pidin neuletta nätinnäköisenä, mutta ajattelin, että tuskin toteutan sitä koskaan. Keväällä ostin Tampereen Gina Tricotista halvan kesähameen. Seuraavalla selauskerralla Diamond Top muuttuikin jo "pakko saada" -neuleeksi.

Alkuperäisessä ohjeessa on kilpikonnakaulus. Lyhytkaulaisena ihmisenä en halunnut neuleeseeni sellaista, joten päädyin vaihtamaan kilpparikauluksen pyöreähköön kaula-aukkoon. Vähän avarampikin kaula-aukosta olisi voinut tulla, mutta ihan tarpeeksi hyvä se on näinkin.

Kaula-aukon onnistumisesta ja ennen kaikkea neuleen valmistumisesta kuuluu kiitos tykaverilleni;) Mewrilille, jonka kanssa vietin vallan mainion neuleillan. Minulla on ollut huono tapa jättää neuleet keskeneräisiksi juuri siinä vaiheessa, kun tarvitsisi ajatella itse. Koska olin päättänyt, etten neulesurffaa töiden välillä, "jouduin" laskeskelemaan kaula-aukon kavennukset, kun Mewril oli kylässä. Ilman tätä painostusta olisi työvaihe tod.näk. jäänyt ainakin tuonnemmaksi.

Muina muutoksina tein ohjeeseen omaan kroppaan lasketut vyötärökavennukset, joita alkuperäisessä ohjeessa ei ollut lainkaan. Lisäksi neuloin ensimmäistä kertaa olan viistotukset lyhennetyin kerroksin ja päättelin olat yhteen kolmenpuikon päättelyllä. Tämän neuleen myötä huomasin taas, kuinka mukavaa on oppia uusia tekniikoita.

Tykkään neuleesta kovasti, joten eiköhän se päädy käyttöön, kunhan kelit tästä vähän paranevat.

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Vapaapäivän iloa on

Neuloa keskeneräistä lahjaneuletta..

Kävellä kolme tuntia kesäsäässä..
Pongata polku..

ja puro..
Ostaa aidosta kyläkaupasta jäätelö..
Ihastella äitiponia ja varsaa..
Saavuttaa päämäärä..
Tutustua äidin työpaikkaan..
Löytää vihdoinkin juuri SE oikea kangas, jota mekontekele oli vailla..
Kuljettaa kotiin suuri ja kaunis kahvimuki.
Postata tästä kaikesta ja siirtyä neulomaan ja syömään äidin leipomaa raparperipiirakkaa.

Psst. Timanttiteeppa on valmis. Raporttia luvassa lauantaina.

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vihreitä timantteja
Aloitin syntymäpäivänäni maaliskuun lopussa äidilleni Stefanie Japelin Cable-Down Raglan -paidan. Heti alkuun paita joutui useaksi viikoksi neulepaitsioon, koska langan riittoisuus epäilytti. Toukokuussa sain lisälankaa AnneM:ltä ja tartuin neuleeseen pitkästä aikaa. Lopulta keksin itselleni hyvän porkkanan ja sainkin neulottua neuleen hihat vajaassa viikossa valmiiksi.Malli oli simppeli mukava neuloa. Palmikoiden neulominen sujui vaivatta ilman palmikkopuikkoa. Työn etenemisen kannalta parasta mallissa olivat juuri palmikot: välitavoitteita oli helppo asettaa, joten lyhyenkin neulomisajan jälkeen tuntui, että on saanut jotain konkreettista valmiiksi. Omaa etenemistä oli helppo seurata.

Ohjeesta poiketen aloitin koko vartalo-osan kiertävät palmikot vasta viimeisen timanttikuvion kohdalla. Tiesin, ettei äitini välitä tyköistuvista vaatteista, joten vyötärön kohdalta alkavat palmikot eivät tuntuneet hyvältä idealta. Aluksi epäröin ratkaisuani, mutta valmiissa neuleessa se näyttää mielestäni ihan mukavalta.
Saamani lisälanka oli eri värierää ja tällä kertaa värierien eron todellakin huomasi. Onneksi alkuperäinen lankani riitti vartalo-osaan, joten jouduin neulomaan vain hihat selvästi vihreämmällä langalla. Ero ei näy kuvissa kovinkaan selvästi, eikä luonnossakaan onneksi kuin läheltä katsottaessa. Pingotusvaiheessa väriero hihojen ja vartalo-osan välillä oli suorastaan karmaiseva.

Olen neuleeseen varsin tyytyväinen. Koko on äidille juuri passeli. Aluksi valitsimme kooksi yhden koon isomman. Onneksi sain kuitenkin pidettyä pääni, kun kesken projektin päätinkin, että 38" on sittenkin oikea koko. Oikeassa olin. Neule istuu äidilleni mainiosti ja on ilmeisen mieleinen, kun äsken kysyi, haluanko jotain tekiäiseksi. Kieltäydyin, koska tämä ei ollut varsinainen pyyntö äidin suunnalta, vaan itse ehdotin, josko hän haluaisi paidan tästä langasta.Entäs se porkkana? Se on tässä.Timanttiteeppa Runway Knitsistä. Project Spectrum on osaltani jäänyt taas paitsioon ja suuri keskeneräisten töiden määrä kalvaa mieltä. Päätinkin aloittaa ihan oman väriprojektini. Tarkoitukseni on neuloa vuorotellen valmiiksi yksi uusi ja yksi keskeneräinen neule. Keskeneräisen valmistuttua saan aloittaa uuden, saman värisen neuleen, kuin jonka juuri sain valmiiksi.

Tämä uusi neule puolestaan pitää neuloa "yhtä päätä" -valmiiksi, eli välillä ei saa neuloa vähän sitä ja tätä ja tota keskeneräistä, vaan on keskityttävä yhteen neuleeseen kerrallaan. Sama pätee myös siihen keskeneräiseen, joka kulloinkin on työn alla. Näin toivon pääseväni keskeneräisistä pikku hiljaa eroon ilman kyllästymistä siihen, etten saa aloittaa mitään uutta. Toistaiseksi idea vaikuttaa varsin toimivalta. Viime sunnuntaina aloitettu Timanttiteepan vartalo-osa on jo melkein valmis.

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Kerran keväällä Ruotsissa

Kuten ihana Jaana jo aiemmin raportoikin, vietimme kolme toukokuista päivää Tukholman ja Uppsalan maisemissa. Sää suosi ja matkaseura oli mitä mahtavin. Omaa fiilistäni tosin varjosti ikävä flunssa, joka kotiin palattuani äityikin kuumeeksi ja keuhkoputkentulehdukseksi. Onneksi kuume iski vasta viimeisenä yönä. Kyllä kurkkukivussa, nuhassa ja yskässä matkasta nauttiminen onnistui vielä kohtalaisesti, mutta kuume olisi ollut jo liikaa. Taudista huolimatta matkasta jäi paljon hyviä muistoja. Minusta tosin tuntuu, että välillä olin aika rasittavaa seuraa, kun analysoin ja arvailin taudin etenemistä. Ärsytti todella, koska viimeksi olin ollut sairaana edellisen vuoden maaliskuussa.

Oma matkani alkoi jo maanantai aamuna, kun kävin tupatarkastuksella Jaanan kotona. Voin kertoa, että siellä on jopa ihanampaa kuin kuvissa näyttää. Kerrassaan valloittava ja hyvällä maulla sisustettu koti! Jaanan luota matka jatkui junalla Turun satamaan.
Olin ensimmäistä kertaa Siljalla sitten päiväkerhoiän ja olin yllättänyt. Laiva oli ISO. Illalla neuloimme ja nautimme lattea laivan baarissa.Tiistai kului Tukholmaan tutustuen. Kuljimme Vanhan kaupungin kautta Södermalmille, jossa poikkesimme viehättävissä vintage putiikeissa ja Marias Garnissa, josta mukaani tarttuivat uudet kolmosen puikot toiseen matkakäsityöhöni.Springtime Swirl on mitä oivallisin matkakäsityö. Lanka ei tuo tuonut paljoa painoa matkatavaroihin ja pitkät kerrokset eivät vaatineet jatkuvaa paperin tihrustamista.

Myrorna kirpparilta mukaani lähti hauska yksi taskuinen hame.
Sergelin torin Vänestä sai hyvää lattea.

Keskiviikkona suuntasimme ihanaan keväiseen Uppsalaan. Käyntikohteina olivat Yll o Tyll, Landingsin kahvila ja Domkyrkan. Yll o tyllistä tein lankahankintoja Little Peacockia ja Kingscottia ajatellen.Little Peacock to be.
Karisma oli 40% alennuksessa. Kingscot ehkä.
ICAsta vähän helpotusta karkkihampaan kolotukseen.
Landingsista saa maailman parasta prinsessa kakkua, jota Jaana ei tosin jaksanut syödä loppuun, kuvitelkaa!

Uppsalan jälkeen suunnistimme vielä Tukholman Vanhan kaupungin lankakauppoihin. Stickasta ostin ruosteenpunaista Regnbågen -puuvillalankaa, josta olin haaveillut jo pitkin syksyä. Tammikuussa sitä ei Yll o tyllistä löytynyt, kuten ei nytkään. Onneksi sain kahmittua itselleni Stickan viimeiset vyyhdit. Vierailimme myös Anntorps Vävissä, mutta sieltä emme tehneet hankintoja. Mielestäni Anntorps Vävin myyjä on erityisen herttainen, joten olisin halunnut ostaa jotain ihan vain kannatuksen vuoksi.Ehkä Global Warming tai jotain muuta ihanaa.
Torstai oli viimeinen päivämme Tukholmassa. Harmiksemme se kuitenkin sattui olemaan helatorstai ja suurin osa pikkuputiikeista oli sulkenut ovensa. Eniten harmitti Vincent´s Garner, jonka ovessa luki, että liike on auki kello 14:sta. Olimme liikkeen ovella noin 11:sta aikaan, mutta myyjä ei päästänyt meitä sisälle, koska oli lähdössä Skåneen. Jos itse olisin ollut hänen asemassaan, olisin varmasti päästänyt ulkomaalaiset asiakkaat esim. kymmeneksi minuutiksi liikkeeseen ja lähtenyt vasta sitten, enkä olisi ainakaan laittanut oveen harhaanjohtavaa lappua aukioloajoista.
Indiskasta pakollinen tuliaistunika. Edellinen ja hyvin palvellut on vuosimallia -05.
Espritin käsveska Åhlensilta. Tähän löytöön olen ollut aivan erityisen tyytyväinen ja laukku onkin ollut jo ahkerassa käytössä.

Ajan kuluttamiseksi käppäilimme vielä iltapäiväksi ihailemaan Skansenia ja Karlaplania. Illalla sitten sataman kautta laivaan ja laivalla Turkuun. Turusta busseilin vielä kuumeisena Lahteen, josta veljeni tuli minut noutamaan.