maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Taas on aika

Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi istahtaa miettimään, mitä on kuluneen vuoden aikana tullut tehtyä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mikä jättää tekemättä. Mä en ala. Olen palannut joulun vietosta Ylä-Pirkanmaan perukoilta. Lyhyesti kerrottuna jouluni sisälsi hyvää ruokaa, mukavia lahjoja, viikon verran kommuunieloa kahden pikkuveljen (18 ja 14)kanssa, huumoria ja yllättävän vähän neulomista. Lisäksi mukaan mahtui myös yksi hulluksi tekevä sukulaisvierailu. Uuden vuoden lupaukseni olkoonkin, että vierailu oli osaltani viimeinen sitä lajia. Aikansa kutakin.

Tästä vuodesta. Vuosi oli valehtelematta elämäni vaikein. Opettelin sanomaan mamman ja papan sijasta pelkkä mamma. Siinä kaikki.

Ensi vuonna. En erityisemmin odota uutta vuotta. Tiedän, että ensi vuosi tuonee tullessaan paljon suuria muutoksia. Jostain pitäisi kerätä rohkeutta mahdollista vaihto-oppilasvuotta varten. Pitäisi löytää mies. Pitäisi aloittaa kandintyötä. Pitäisi opiskella ahkerammin. Pitäisi.

Neule asiaa sitten, kun löydän piuhan jostain ja saan oman koneeni nettiin.

torstaina, marraskuuta 22, 2007

Edistystä osa 136
Kiireestä huolimatta olen ehtinyt saada jo kaksi joululahjaa valmiiksi ja aloittaa taas yhden uudenkin. Serkun baskeripipo valmistui ensimmäisenä.Piposesta tuli pienehkö. Päähänmahtumisongelmia ei ole, mutta ei liioin liikaa lörpötystäkään. Toivon, että olisi serkulle mieluinen. Ajattelin neuloa hatun kaveriksi vielä samanhenkiset tumput, koska lankaa jäi yli enemmän kuin tarpeeksi. Minulla on ilmeisesti nuhan lisäksi krooninen baskerin langankulutuksen yliarviointitauti.
Pikaneuleena valmistui myös iskän Tychushuivi kaulaa lämmittämään. Huivista tuli onnekseni pelättyä suurempi, joten säästyin jatkamissäätämiseltä. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun jaksoin neuloa näinkin pitkän kappaleen pelkkää ainaoikeaa. Syynä tähän oli alpakkalangan pehmeys, joka korostui ainaoikeaa neulottaessa.Aloitusrintamalla jatkuu sama teema. Tulossa alpakkainen harkkapipo iskälle. Pipo syntyy syvästä turkoosista ja 3o, 2n, 1o, 2n-joustinneuleesta.Äidin pitsiponcho on edennyt ihan mukavasti. Vielä pitäisi kehitellä "pikku"veljille (mokomat ovat molemmat kasvaneet ohi)jotain pehmoista pakettiin. Minulla on ollut jokavuotinen pipotusperinne. Tänä vuonna emmin kuitenkin hieman, koska en haluaisi tehdä pipoihin (kammottavia)tupsuja. Tiedän kuitenkin, että aattoiltana kuulen ihmettelyä/valitusta, jos tupsut puuttuvat. Voi, muotia.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Väsyneet maan
Viikonloppu on loppumaisillaan. Perjantain ja lauantain hengasin Turussa. Lauantain kohokohta oli Juha Tapion konsertti. Miehellä on maailman paras ääni, jos minulta kysytään. Hienosta keikasta huolimatta reissuväsymys on tänään vaikeuttanut ahkerointia. Huoneeni ikkunasta näkyvä maisemakin näytti tänään tavallista väsyneemmältä, joskin oudon kauniilta. Miksiköhän väsymys koetaan yleensä negatiivisena?
Hengailun ja musiikin kuuntelun ohessa aloittelin serkun joululahjaa. Mustasta ja neliraita woolista pitäisi syntyä December Lights Tam. Kovin se näyttää pieneltä, mutta ensi sovituksen perusteella uskallan toivoa, että siitä syntyy ihan päähän mahtuva kappale.Pimeässä jäähallissa neulominen oli melko haasteellista. Tumma ja vaalea lanka erottuivat kyllä toisistaan, mutta ohjeen punaviherruudutusta oli paikoitellen mahdoton seurata.Laskosverho odottaa vielä jatkajaansa. Pitää tästä varmaan suoriutua ompelemaan, että ehtii maajusseja seuraamaan kasilta.

torstaina, marraskuuta 15, 2007

Pientä edistystä pukinpajalla

Tämä joulunalusaika tulee olemaan tässä blogissa vähän tylsää aikaa, koska postaukset käsittelevät yhtä ja samaa aihealuetta, tonttuilua. Käsityskykyni ylittävän opiskelukiireen lisäksi, kun ei aika tahdo riittää edes joululahjojen neulomiseen, joten itsellle neulominen on asetettu pannaan. Akuutti säärystin- ja kauluritarve jää taka-alalle tässä hulinassa. Tiistaina pitäisi palauttaa laskosverho ja torstain tenttiinkin lukea jossain välissä. Joululoma tuntuu tämän jälkeen luksukselta. Enää neljä viikkoa!Äidin pitsiponcho on kiireestä huolimatta hyvällä mallilla. Junassa, luentojen välissä ja luennoilla olen ehtinyt neulomaan kohtalaisesti. Seuraavaksi vuorossa on kavennuskerros ja toiseksi viimeinen pitsineuleosuus. Ihan hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Ensimmäisessä kerässä oli paikoitellen kohtia, joissa ei ollut lainkaan mohairkuitua. Valkoiset tekokuituläikät eivät miellytä silmääni. Jälkiviisaus ei ajanpuutteen ja langan riittävyyteen liittyvien epäiyjeni takia auta, joten laikut saavat jäädä. Toivottavasti ne eivät häiritse äitiänikään ratkaisevasti.

Tänään aloitin bussineuleeksi iskälle poikittain neulottavan ainaoikein -kaulahuivin. Tästä tulee pari viime jouluna antamalleni Tychukselle. Ruskeaa ja mustaa alpacaa kaksinkertaisena siis. Huivista tulee aika lyhyt, joten jotain säätöä on varsinaisen neuleosuuden jälkeen luvassa.Nyt juomaan glögiä ja lukemaan ympäristöpsykologiaa. Onneksi tenttikirjat sentään käsittelevät mielenkiintoista aihetta.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Joulupaja on aloittanut toimintansa

Vaikka tämän päivän sään perusteella ei oikein uskoisi, että talvi ja joulu tekevät tuloaan, aloitin alkuviikosta viimeinkin toteuttamaan ensimmäistä joululahjaneuletta. Pelkään pahoin, että tänä vuonna tulee enemmän kiire kuin edellisinä vuosina. Opiskelukiireet näyttävät kasautuvan ikävästi joulunalusaikaan. Onneksi keväällä ja kesällä tuli neulottua jo muutama neule tulevaisuuden varalle.Alkuviikosta aloitin äidille Shirley Padenin Wrapped in Tradition -ponchon Wrap style -kirjasta. Malli on todella kaunis ja addiktoiva. Reunuksen mallikerrassa mallineuletta neulotaan sekä oikealla että nurjalla, hidasta, mutta hauskaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun neulon tuollaista pitsiä, ja varmasti kokeilen toistekin. Itse asiassa samanlainen poncho olisi tarkoitus tehdä joululahjaksi yhdelle ystävälle suurikokoisempana. Lisäksi päässä pyörii monenlaisia huivi-, hame- ja paitasuunnitelmia.

Huomenna menen kotikotiin käymään ja suoritan varastoselvityksen muita joululahjoja ajatellen. Sen tiedän jo nyt, että iskälle suunniteltu Linux -huivi vaatii alpacatäydennystä. Yritän tänä vuonna kuitenkin selvitä mahdollisimman pienin hankinnoin, sillä materiaalia löytyy ennestään jo kaapin täydeltä.

Ohimennen voisin vielä huomauttaa, että aloitin aloitin myös Mystic Waters Shawlin, jota voi käydä Ravelryssä vakoilemassa. Siitä tulee joululahja ystävälleni, jonka tiedän lukevan tätä, joten jätän siksi huivin näyttämättä. Hän siis tietää saavansa huivin ja värinkin valitsi itse, joten ehkä on ihan hyvä, että edes ulkonanäkö on yllätys, vai miten on Pihvi;)

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Violetti hetki

Kamerattoman aikani tuotoksia jälleen. Tämän jälkeen ne alkavat onneksi olla aika vähissä, reaaliaikaan palaaminen tapahtuu lähiaikoina.

Norjassa oli raitasukkien lisäksi mukana ohuen ohut Kirin alku. Tämä oli taktinen veto. Miksi raahata mukanaan lankaa, jossa on 100m/100g, kun voi yhtä hyvin valita työhönsä langan, jossa on 240m/25g. Varsin kätevää ainakin minusta.

Kiri ei aktiivisesta neulomisesta huolimatta valmistunut Bergenissä, vaan vasta Helsingin kamaralla. Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska huivi on odotellut valmistumisestaan asti baskeria ja tumppuja seurakseen. Todennäköisesti saa odotella vielä tovin.Malli: Kiri
Lanka: Emmebi Kiddy n.66g
Puikot: 4mm

Tämän Kirin neulominen ei ollut hetken mielijohde. Siitä asti, kun viime vuoden kevättalvella näin mielityn ohuenohuen sinivioletin kirin olen haaveillut omasta, ohuesta, violetista Kiristä. Saman vuoden maaliskuun lopulla ostin langat Tallinnasta. Nyt sitten vajaan puolentoista vuoden päästä sain huivin vihdoin neulottua.Huivista tuli juuri sellainen kuin toivoin. Olen edelleen sitä mieltä, että malli toimii parhaiten juuri violettina. Tämä omani on esikuvaansa tummempi ja punaisempi. Se on hyvä, sillä vastustan täydellistä kopiointia. Yritänkin aina neuloa kaikki mallit erivärisinä kuin ohjeessa tai mallikuvassa. Lisäksi valitsemani punertava violetti sopii minulle paljon paremmin kuin muut violetin sävyt.

Toinen violettiin hetkeen viittaava neule oli Ruoholaukan Maaritille lähettämäni Pumpulihuivi (ulla 1/07).Neulomani huivi ei tosin ole aivan ohjeen mukainen, sillä laiskana ohjeenlukijana, en huomannut, että perusmallikerran väliin tulee aina välillä pidempiä osuuksia sileää. No, ihan kaunis siitä tuli näinkin. Malli toimii mielestäni todella hyvin pätkävärjätyllä langalla, vai pitäisikö sanoa pikemminkin, että pätkävärjätty lanka toimii mallilla tosi hyvin. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama: Ei häiritsevää lätäköitymistä. Langan sävyt toivat mieleeni Maaritin, joten halusin neuloa siitä hänelle jotakin lämmittävää. Saajan blogissa on viehättävämpiä kuvia.

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Raitoja ja (Minna-)Liisan lilja

Päätinpä ryhdistäytyä ja päivittää vähän tätäkin. Syyskuun puolella valmistui pari pipo-tumppu-settiä. Äiti sai etukäteissynttärilahjaksi ohuita raitoja seiskaveikasta ja mohair luxista. Itselle valmistui paksumpiraitainen pipo ja tumput Marks&Kattensin Top woolista.Malli: Pipo Jaanamaan kautta bongattu Beginner´s hat(Lisäsin myssymäisyyden korostamiseksi n-määrän silmukoita resorin jälkeen). Tumput omasta päästä
Lanka: Marks&Kattens Top wool
Puikot: pipossa 4mm, tumpuissa 3,5mm
Muuta. Lanka oli todella mukavaa neuloa.

Ostin Top woolit viime syksynä Neuletikistä. Yritin neuloa niistä baskerin jo silloin, mutta siitä tuli jättimäinen. Ai, mikä mallitilkku. Toinen kerta sanoi onneksi toden, ja sain hatun vihdoin käyttööni. Reunaan pitäisi tosin lisätä vielä vähän kuminauhaa, koska pipo valahtelee melko helposti väärään asentoon.

Äiti sai pipon ja lapaset samalla mallilla. Pipon tein tällä kertaa täysin ohjeen mukaan, enkä lisännyt silmukoita joustinneuleen jälkeen. Tämä pipo pysyykin päässä paljon paremmin kuin omani.Äidin settiin neuloin lisäksi Liisan liljan, joka oli odotellut vuoroaan "to do" -listallani jo vuoden päivät. Huivista tuli kaunis ja ilmava. Kiitos kuuluu Mielitylle ja hänen loistavalle ohjeelleen.Tällä hetkellä puikoilla on kellokukka, neuletakki ja hyväntekeväisyystumppuja itä-Euroopan lapsille. Tumppuprojekti on osoittautunut hyväksi jämälangan tuhoamiskeinoksi. Viidennen parin kohdalla on tosin havaittavissa pieniä hiipumisen merkkejä.

Opiskellakin pitäisi. Viikonloppuna luvassa kasvatustiedettä kotitentin ja esseen muodossa. Ensi viikolla alkaa perusharjoittelu, iik!

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Sukkajuttu

Sain lauantaina kamerani takaisin. Siitä asti olen pohtinut, missä järjestyksessä esittelin valmstuneet neuleeni. Päätin, että aloitan sukista.Keskeneräisten hävitysprojektini aikana sain lopultakin valmiiksi Turkasen turkoosit. Lankoina 7veikka (vaalein turkoosi) ja Smart. Sukat menevät tonttulan kautta lämmittämään jonkun ystäväni jalkoja. Saaja ei ole vielä selvillä.Toinen sukkapari on itselleni, vaikka värityksestä sitä ei ehkä heti arvaisi. Nämä olivat Bergenin matkan lentokonekäsityönä. Vaikka väritys on täysin lempivärieni vastainen, pidän siitä jostain syystä kovasti. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti se, että "Tahtoo muuttaa Ruotsiin" -kuumeeni on laajentunut käsittämään myös Norjan. Minulla on vahva pohjoismaalaisen identiteetti. Langanvärityksestä tulee mieleeni juuri pohjoismaalaisuus.Sukat on neulottu jälleen kerran kärjestä alaspäin. Tämä siksi, että sain kulutettua langan viimeistä metriä myöten. Kumpikin sukka painaa siis noin 50 grammaa. Lanka on Regia 6fädig:iä.Sukat taisivat olla tässä. Seuraavaksi voisin esittää huivijutun, hattujutun tai tumppujutun. Aiheista ei siis ainakaan ole pulaa:)

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Vihreä Sointu


Keitin juuri vihreää teetä. Mieleeni juolahti, että voisin vihdoinkin kirjoittaan Sointu -huivin kakkosversiosta, joka valmistui jo reilu puolitoista kuukautta sitten. Kameran puute on ajanut yllättävään bloggausinspiraation puutteeseen. Neuleita täällä on valmistunut enemmän kuin tarpeeksi. Siihen nähden siis, etten saa tekeleitä arkistoitua kuvallisesti. Onneksi piinaviikkojen pitäisi olla kohta ohitse ja kameran palautua korjauksesta millä hetkellä hyvänsä.

Varsinainen asiani oli Sointu -huivin kakkosversio, eikä blogihiljaisuus ja rikkinäinen kamera. Olen edelleen innoissani tästä "uudesta" huivistani. Lankana käytin seitinohuen mohairin sijasta Garnstudion Alpacaa. Alpaca ja metalliaddit olivat melko liukas yhdistelmä. Juuri tästä syystä unohdin huivin keskeneräisteni joukkoon reiluksi kuukaudeksi. Seuraavalla kerralla kun neulon Alpacaa, käytän taatusti bambupuikkoja metallisten sijaa.Parasta huivissa on värin ja mallin yhdistelmä. Pidän kovasti siitä kontrastista, joka syntyy herkän pitsin ja voimakkaan, kirpeän omenan värisen langan yhdistelmästä. Tulevan opettajuuteni kannalta olen ajatellut, että juuri näin minä esittelisin pitsineuleen. Räikeä väri ei anna mummomaisuudelle tilaa.Huivin väri käy yksi yhteen vuoden takaisen ylioppilasmekkoni korentojen siipien värin kanssa. Siitä huolimatta huivi päätynee kaulahuivikäyttöön, sillä eihän näin ihanaa huivia voi pitää komerossa 364 päivää vuodesta.

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Vaan kuinkas sitten kävikään

Tervehdys. Päivitykset ovat olleet vähän vähässä viime aikoina, ihan olosuhteiden pakosta. Norjan matkalta kun kotiutui mukavien muistojen ja langan, gröhöm, lisäksi rikkinäinen kamera. Olin tsuumaamassa upeaa maisemaa, kun kamera vain luiskahti käsistäni. Kuvauskiireessä, en pujottanut kameraa narusta ranteeseeni, vaan hosuin suotta. Jälkiviisaana voin todeta, että tuskin se maisema olisi mihinkään karannut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin gigantin happy care- vakuutus. Uusi kamera on takuukuitin etäisyydellä. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Minä olen niitä ihmisiä, jotka laittavat tärkeät tavarat "parempaan talteen". Pitäisi siis vielä jatkaa etsintöjä, mikäli haaveilen joskus näyttäväni kuvia tässä blogissa. Pitäkää peukkuja, tai mielummin vain yhtä, koska kahdesta seuraa huonoa onnea.

Otsikko viittaa kameratapauksen lisäksi keskeneräisten hävitysprojektiini. Ajatus oli hyvä, ajoitus ei niinkään. Norjan matkaa varten piti keksiä sopiva lentokonetyö ja sopiva iltapuhde. Keskeneräiset eivät tietenkään tulleet kysymykseen, kun jotain kevyttä oli saatava puikoille. Lentokone käsityöksi valikoituivat pohjoismaisväriset sukat ja iltapuhteeksi Kiri Tallinnan mohairista. Molemmat ovat viittä vaille valmiita nyt. Tässä olisi kuvat, jos omistaisin sen toimivan kameran.

Ja kun alkuun pääsin, aloitin äidille synttärilahjaksi Liisan liljaa mohair luxista, joka jo kerran yritti muotoutua roosaksi.

Koneen syövereistä löytyy muutaman valmiiksi saadun keskeneräisen kuvat. Yritän lähipäivinä kirjoittaa jotain niistäkin.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Keskeneräiset valmiiksi osa II

Tältä näyttää nyt.

Keltainen kehys tarkoittaa edistymistä, vihreä valmistumista. Yksi neljäsosa urakasta takana, enkä ole vielä aloittanut mitään uutta! Tämä on ennätys:D Tänään olen siis saanut pingotuskuntoon Turkasen turkoosit ja Fortissiman. Koska päivää on vielä jäljellä, ajattelin kokeilla, josko saisin vielä muutaman muunkin selätettyä. Seuraavaksi vuorossa on Baby bonnetin viimeistelyn loppuunsuorittaminen. Vähän sitä jo pari päivää sitten aloittelin. Varastoistani ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi silkkinauhaa, joten projekti jäi silloin kesken. Eilen kävin ruokkiksella ostamassa lisää.

Olen hieman miettinyt myös Feather and fanin kohtaloa, ja luulen, että puran tekeleen, ja kokeilen virkata langoista joko kaulahuivin tai tyynynpäällisen. Mietin myös, tyydynkö vain purkamaan raitabaskerin ja ruutupuuvillan, vai pitäisikö minun lisätä tämän keskeneräisprojektini vaikeusastetta ja määrätä itseni tekemään myös puretuista töistä välittömästi jotain uutta. Ruutupuuvillan oranssiväri sopisi niin hyvin juuri alkaneeseen uuteen spectrum jaksoonkin.

Ja lopuksi pakolliseksi muodostunut bloggerkummastelu. Viimeisen kolmen päivän aikana olen säännöllisesti päässyt boggeriin noin kello 15.00-16.00 ja 21.00-23.00, muuhun aikaan päivästä kommenttien lukuyrityksiäni on seurannut yhteyden aikakatkaisu. Yllätyinkin iloisesti äsken koneelle tullessani, kun huomasin, ettei yhteys jumita.

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Taikaraita- tumput

Tallinnasta ostamastani Anchor Magicline no1:stä aloittamani kesätumput valmistuivat tänään. Näistä tuli ihan perustumput työmatkapyöräilyä varten. Aamulla sormeni tahtovat jäätyä ilman käsineitä. Villatumput ovat kuitenkin liian kuumat ja näyttävät vähän turhan huvittavilta, joten puuvillaisille oli tarvetta.
Pidän lopputuloksesta. Itseraidoittuvaksi langaksi tämä on minusta harvinaisen harmonisen väristä lankaa. Säästyin suuremmilta langanpätkimisiltä, kun aloitin toisen tumpun kerän sisältä ja toisen ulkoa. Kärjissä jouduin katkaisemaan langan ja vaihtamaan kerät päikseen koska muuten tumppujen kärkiin olisi tullut rumannäköisesti kaksi kerrosta uutta väriä. Kertaakaan en kuitenkaan joutunut etsimään oikeaa raitaa pidemmältä kerästä, varsin taloudellinen raitalanka siis ainakin näin neulottuna.

Kun olin neulonut ja päätellytkin jo ensimmäisen lapasen purin vielä toisen lapasen ranneketta pari kerrosta, koska värinvaihto(Näkyy ufokollaasissa) häiritsi minua. Neuloin yhden kerroksen lisää punaisella, jotta sain rannekkeista symmetriset. Olisi tietenkin pitänyt tehdä se jo heti aluksi. Onneksi uudelleen neulominen sujui helposti myös jälkikäteen.

Ensimmäinen keskeneräinen projekti on täten valmis. Seuraavaksi ajattelin suunnata mielenkiintoni Turkasen turkooseihin ja fortissimaan. Shetland trianglekin saanee ruokatunnilla pari kerrosta lisää.

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

Kirjaisaa iltaa
1.Elegant ribbed socks/Favorite sock2.A curved shawl/Victorian lace today3.Fit-n-flare trumpet skirt/Knitting lingerie style4.Waterbeach/200 Ripple Stitch Patterns5.Lace Blouse/Beads, Buttons and Lace6.Short-Sleeved Gardigan with ribbing/Fitted Knits7.Show-off ruffle skirt/Lace style8.Wallflower/Nicky Epstein´s Knitted Flowers9.Ultsin japanilaisen kirjan kansi

Ensin kuitenkin kiitokset Minervaa kommentoineille. Ohjetta en toistaiseksi voi luvata, sillä juuri nyt minulla ei riitä energia asiaan paneutumiseen.

Torstai oli hyvä postipäivä. Adlibris toimitti kotiini kolme opusta ja henkilökohtainen kuriirini Ultsi viestitti Bookdepositoryn paketin saapuneen. Sain vielä Ultsilta lainaksi valloittavan japanilaisen virkkauskirjan, joten ihasteltavaa on viime päivinä riittänyt.

Kaikki kirjat ovat ihania. "Tahtoo tehdä"- listani paisuikin kerta heitolla hallitsemattoman suureksi. Yritin valita kollaasiin yhden suosikin jokaisesta kirjasta. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi, sillä jokaisessa kirjassa on vähintään kaksi, osassa jopa kaksi kymmentä mallia, jotka tahtoisin toteuttaa. Ensin tosin pitäisi saada nuo edellisen postauksen ufot selätettyä.

Loppukaneetti: Blogger ei edelleenkään suostu yhteistyöhön, ja tämä on ensimmäinen kerta kahteen vuorokauteen, kun pääsin kirjautumaan sisään. Inhottavaa, kun en voi kommentoida kenenkään kirjoituksia(ja ennen kaikkea kuvia), tämän ongelman vuoksi.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Keskeneräisyydet

Ensin pieni tiedoitus: Postaus punaisesta huivista löytyy tämän kirjoituksen alapuolelta

Olen ihan ihastunut tähän uhoavan gnuun ufotaulukkoon, joten ylitin itseni tietoteknillisesti ja tein oman. Oma taulukkoni ei ole aivan yhtä laaja. Keskeneräisiä on kuitenkin kertynyt nurkkiin sen verran paljon, että jotain on tehtävä. En ole koskaan ollut täysin yhdentyön ihminen. Minun on saatava vaihtaa käsityötä, jos kyllästyn tekeillä olevaan. Jos vuorottelutyötä ei ole hillun vain netissä tai pelaan miinaharavaa, eli toisin sanoen silloin ei ainakaan valmistu yhtään mitään.

Yritän saada nämä keskeneräiset nyt lähiaikoina valmiiksi asti, jotta pääsisin käsiksi uusiin haasteisiin. Parin viikon päästä olisi tarvetta ainakin jollekin kevyelle, lentokoneessa suvaittavalle käsityölle, sillä tämä tyttö matkaa kämppiksen kanssa lomalle Bergeniin.

Raitabaskeri
  • Top woolista
  • Purkuun ja uutta tilalle sitten kun huvittaa
Ruutupuuvilla
  • Tenneesseestä
  • Purkuun ja uusi aloitus paremmin laskelmin
Shetland Triangle
  • Sisusta
  • 1,5/3kerää neulottu
Turkasen turkoosit
  • Smart+seiskaveikka
  • Kantapäissä, pitäis vain tahkota loppuun
Puuvillatumput
  • Anchor Magicline no1
  • Kärjet ja peukut puuttuu
Virkattulaukku
  • Kotiväki
  • Purkuun ja paremmalla ajalla uusi yritys
Sointu
  • Reunuskaaviossa
Mökin kynnysmatto
  • Helen ja vesa- sukkalanka
  • 11/35 virkattu
Palmikkopaita
  • Fritidsgarn
  • Vartalo-osa neulottu
Baby bonnet
  • Samos
  • Viimeistely
Fortissima
  • Fortissima socka colori
  • Olkainten muokkaus ja viimeistely
Feather and fan
  • Ohut pirkka, alpaca yms.
  • Mitähän tästäkin tekis
Minerva- huivi

Malli: Minerva, omasta kynästä
Lanka: Novita virkkauslanka
Langankulutus: 114g (yksi mallikerran toisto vähemmän ja tämä olisi one skein wonder)
Puikot:4,0mm
Nyt kun blogger vihdoin ja viimein suostui yhteistyöhön on aika esitellä uusin valmistunut käsityö. Minerva- nimeä kantava huivi syntyi Project Spectrumin hengessä Novitan punaisesta virkkauslangasta. Tavoitteenani oli luoda Pavonistakin pitsisempi huivimalli. Suunnittelun lähtökohtana oli myös pyrkimys yksinkertaiseen mallineuleeseen, joka olisi helppo oppia ulkoa.Valmis huivi täyttää asettamani tavoitteet. Siitä tuli juuri niin kevyt ja hentoinen, kuin toivoinkin. Lisäksi opin mallineuleen ulkoa muutaman toiston jälkeen. Langankulutustavoite ei aivan toteutunut, sillä hieman jouduin korkkaamaan toista kerää. 100g, eli yksi kerä riittää kuitenkin jo mukavan isoon huiviin.Minerva on mallineuletta myöten kokonaan omaa käsialaa. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni, ja todennäköisesti neulon tulevaisuudessa vielä ainakin toisen Minervan. Huivi näyttäisi varmasti upealta jostain Kid silk hazen kaltaisesta seitinohuesta mohairista neulottuna. Nyt olisi hyvä syy hankkia jo keväällä kuolaamaani tummanharmaata hazea..Pääsin siis omasta kerästäni eroon, mutta sain hanna-h:lta kaksi kerää lisää:DNiistä olisi tarkoitus taikoa joku yksinkertainen toppi (kaksinkertaisesta langasta)huivin seuraksi. Sitten puuttuukin enää sopiva alaosanvaate.
Nimi Minerva on suoraa jatkoa Onervalle. Huivi kulki ensin työnimellä Raquel, juu seuraan seko-serranoita, mutta suomalainen nimi vei loppukilpailussa voiton. Pidän sarjoista ja en pidä epätäydellisistä sarjoista, siksi olen jo hieman hahmotellut Kanerva- huivin mallikuviota ruutupaperille.

Bloggerin jumittamisesta johtuen(en pääse lukemaan kommentteja, enkä postaamaan, koska verkkoyhteys tilttailee, eikä tykkää bloggerista), en päässyt eilen kirjoittamaan tätä postausta. Asiaa minulla olisi vielä ainakin kahden postauksen verran (yksi ufoista ja toinen kirjoista), mutta ne joutuvat ehkä odottamaan. Pahoittelen, etten välttämättä pysty vastaamaan kommentteihinne, tai kirjoittamaan muiden blogeihin, ei siis kannata ihmetellä, miksi täällä on hiljaista.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Kasari- Kiri ja väläytys tulevasta


Kiri oli oikein reipas ja pingottui hyväksi yhdessä yössä. Jostain syystä tykkään siitä kovasti, siis jos deletoin sähkönsinisyyden. Huivin mallineule on yksinkertaisen kaunis. Tämä oli jo toinen neulomani kiri. Minulla on lankaa varattuna ainakin vielä yhteen, joten neuleunian viimeiseksi Kiriksi tämä tuskin jää.
Malli: Kiri
Lanka: Novita Prima mohair 100g+ Kitten mohairia vähän reunukseen
Puikot: 7mm

Sitten se väläytys.Eilen illalla sain neulottua viimeiset kerrokset tähän punaiseen huiviin. Aamulla otin Kirin pois pingotuksesta ja tänään iskin uuden huivin pikkuveljen sänkyyn pingottumaan. Olen ihan superinnoissani. Siitä tulee niin kaunis. Oma kehu tuoksahtaa taas naapurikortteliin asti:D En silti voi olla sanomatta, että en malttaisi odottaa huivin kuivumista. Äsken kävin kokeilemassa, ja se oli työpäiväni aikana jo melkein kokonaan kuivunut. Ehkä aamulla..

Mulla olis nyt ihan kauheasti ideoita, mutku keskeneräisiä on näidenkin valmistuneiden jälkeen vielä ainakin yhdeksän kappaletta. Yritän tahkota ainakin osan niistä loppuun, jotta pääsisin aloittamaan uusia töitä, ei kiva. Toisaalta ideoita tulevista neuleista on niin paljon, että en oikein osaa aloittaa mitään. No, on mullakin ongelmat.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Midwest Moonlight ja Kiri

Tapojeni mukaan olen viime aikoina neulonut vuoroin sitä, tätä, ja tota. Keskeneräisten määrä on paisunut valtaisaksi, eikä viimeistelykeijuakaan ole näillä nurkilla juuri näkynyt. Tänään lopulta ryhdistäydyin, ja valokuvasin Midwest moonlight- huivin, sekä neuloin loppuun, päättelin ja laitoin pingotukseen kasari- Kirin.

MM tuli loppuun neulotuksi heinäkuun alkupäivinä, jonka jälkeen se lojui noin viikon odottamassa pingotusihmettä. Sitten se kaiken kiireen keskellä unohtui pingotukseen noin puoleksitoista viikoksi. Eilen lopulta päättelin langanpäät ja tänään kuvasin.Onnekseni sain houkuteltua huivin saajan mallikseni.

Malli: Midwest Moonlight Scarf stylestä
Lanka: Novita bambu, vaaleanvihreä reilu kaksi kerää
Puikot: Muistaakseni 5,5mm

Novitan bambu tuli kokeiltua, ja se osoittautui oikein mukavaksi langaksi. Pitsineuleesta tuli ilmava, mutta kuitenkin ryhdikäs. Suunnittelenkin jo pientä bambunmetsästysmatkaa Korialle kera henkilökunta-alennuksen. Malli itsessään on todella simppeli ja ehkä jopa hieman pitkästyttävä, Tv-neuleeksi siis oikein sopiva. Neulomisvaiheessa mallin ulkonäkö kuitenkin epäilytti minua kovasti, se tuntui jotenkin suttuiselta, arkiselta. Pingotus teki onneksi ihmeitä, ja voisin ehkä harkita tekeväni toisenkin MM:n.

Kiri puolestaan. Noh, lankainventaarioni houkutti minut tuhoamaan karmivanvärisen kasarimohairin pois nurkista. Katselin mohairmetsän mohairista tehtyjä huiveja samalla viikolla ja aloin kokea pakottavaa tarvetta neuloa prima mohairista Kiri.

Lankaa en omistanut kuin kaksi kerää, ja kuten arvata saattoi lanka otti ja loppui neljä kerrosta liian aikaisin. Hätäratkaisuna, koska prima mohairin purkaminen on oikeasti lähes mahdotonta ja koska halusin todella päästä langasta kokonaan eroon, päädyin neulomaan viimeiset kerrokset tummanruskealla Kitten mohairilla.

Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin ja vähän jo suunnittelin neulovani huivin seuraksi pipon ja tumput samansävyisistä langoista, joita minulta löytyy ainakin nallen ja seiskaveikan muodossa. Ajatus saattaa vielä muuttua, sillä en ole aivan varma huivin saajasta. Karmaisevasta väristä huolimatta saajaehdokkaita on enemmän kuin tarpeeksi, mamma vai joku kolmesta ystävästä. Se on kuitenkin varmaa, että tähän talouteen se ei värinsä takia missään nimissä jää.
Kuvassa huivi odottaa vielä pingotukseen pääsyä. Ehkä jo huomenissa voin esitellä huivin koko sähkönsinisessä loistossaan.

Ps. Lisäsin vironvillojen kuvat edelliseen kirjoitukseen.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Terveisiä Tallinnasta

Kuten Mielitty jo muutama päivä sitten raportoi, vietimme tiistaina oikein rattoisan lankashoppailupäivän Tallinnassa. Lankaa ja tarvikkeita löytyi edullisesti. Edellisviikolla tekemäni lankainventaario hieman hillitsi ostohaluja, ainakin aluksi. Ensimmäisestä kohteesta (Liann löngad) tarttuivat mukaan vain nämä ihanuudet:
Kaksi vyyhteä Titan woolin Merinos extraa terran värisenä. Ihana väri! Suunnitelmissa pyöreä huivi A Gathering Of Lace- kirjasta
Kolme pikkuruista kerää Love Garnin Cocoonia (100% villaa) hennon vaaleanvihreänä. Värin kuvailu sanoin on mahdotonta, koska väri näyttää toisaalta hyvinkin vihreältä ja toisaalta siinä on vahva vivahdus hiekanväriä. Tykkään!
Karnaluks tukussa itsehillintä ja lankainventaarion karut lukemat katosivat mielestä. Ostoskärryyn päätyi paljon puuvillaa ja vähän mohairia. Lisäksi sijoitin vetoketjuihin, nappeihin ja muuhun tarpeelliseen käsityösälään.

Tsekkiläistä Katka- puuvillaa 10 kerää. Keräkoko on kummallinen 75grammaa. Jos merinos extran väri oli ihana, niin tämän puuvillan on täydellinen.
Anchor magicline puuvillatumppuihin noukin 4 kerää. Näitä aloitinkin jo kotimatkalla bussissa. Pidän langasta hirmuisesti. Väritys on kiva, erityisesti vihertävä raita, ja langan tuntu on pehmeä, mutta napakka. Paksuuskin on juuri sopiva. Ihanaa lankaa!
Mielityn tavoin sijoitin Pure cottoniin, jonka väri myöskin hipoo täydellistä, 10 kerän verran
Ja Austermannin Defilee mohairiin. Vihreää 8kerää, viininpunaista 2
Äidille ostin vielä kerän terran väristä virkkauslankaa, jonka vyöte ehti jo hukkua kassin pohjalle.
Karnaluksia vastapäätä olevasta Abakhan Fabricsista selvisin ulos vain yksi mohairkerä mukanani. Love garnin mohair päässee kimppaan muutaman yksinäisen kitten mohair keräni kanssa ja muuttunee huiviksi joskus syssymmällä, niin kuin täällä päin Suomea sanotaan.
Viimeinen lankakohteemme oli sadamarketin myymälä, jonka myyjätäti oli erityisen epäasiakaspalvelullinen. Ostin sieltä kuitenkin kolme vyyhteä liukuvärjättyä virolaista huivilangoiksi.

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Kiitän erinomaista matkaseuraa, erinomaista säätä sekä erinomaista matkakohdetta. Tämä ei varmasti ollut viimeinen reissu. Seuraavalla kerralla varustaudun kuitenkin antihistamiinilla, jotta vältyn hengenahdistuskohtaukselta.