sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Violetti hetki

Kamerattoman aikani tuotoksia jälleen. Tämän jälkeen ne alkavat onneksi olla aika vähissä, reaaliaikaan palaaminen tapahtuu lähiaikoina.

Norjassa oli raitasukkien lisäksi mukana ohuen ohut Kirin alku. Tämä oli taktinen veto. Miksi raahata mukanaan lankaa, jossa on 100m/100g, kun voi yhtä hyvin valita työhönsä langan, jossa on 240m/25g. Varsin kätevää ainakin minusta.

Kiri ei aktiivisesta neulomisesta huolimatta valmistunut Bergenissä, vaan vasta Helsingin kamaralla. Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska huivi on odotellut valmistumisestaan asti baskeria ja tumppuja seurakseen. Todennäköisesti saa odotella vielä tovin.Malli: Kiri
Lanka: Emmebi Kiddy n.66g
Puikot: 4mm

Tämän Kirin neulominen ei ollut hetken mielijohde. Siitä asti, kun viime vuoden kevättalvella näin mielityn ohuenohuen sinivioletin kirin olen haaveillut omasta, ohuesta, violetista Kiristä. Saman vuoden maaliskuun lopulla ostin langat Tallinnasta. Nyt sitten vajaan puolentoista vuoden päästä sain huivin vihdoin neulottua.Huivista tuli juuri sellainen kuin toivoin. Olen edelleen sitä mieltä, että malli toimii parhaiten juuri violettina. Tämä omani on esikuvaansa tummempi ja punaisempi. Se on hyvä, sillä vastustan täydellistä kopiointia. Yritänkin aina neuloa kaikki mallit erivärisinä kuin ohjeessa tai mallikuvassa. Lisäksi valitsemani punertava violetti sopii minulle paljon paremmin kuin muut violetin sävyt.

Toinen violettiin hetkeen viittaava neule oli Ruoholaukan Maaritille lähettämäni Pumpulihuivi (ulla 1/07).Neulomani huivi ei tosin ole aivan ohjeen mukainen, sillä laiskana ohjeenlukijana, en huomannut, että perusmallikerran väliin tulee aina välillä pidempiä osuuksia sileää. No, ihan kaunis siitä tuli näinkin. Malli toimii mielestäni todella hyvin pätkävärjätyllä langalla, vai pitäisikö sanoa pikemminkin, että pätkävärjätty lanka toimii mallilla tosi hyvin. Lopputulos on molemmissa tapauksissa sama: Ei häiritsevää lätäköitymistä. Langan sävyt toivat mieleeni Maaritin, joten halusin neuloa siitä hänelle jotakin lämmittävää. Saajan blogissa on viehättävämpiä kuvia.

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Raitoja ja (Minna-)Liisan lilja

Päätinpä ryhdistäytyä ja päivittää vähän tätäkin. Syyskuun puolella valmistui pari pipo-tumppu-settiä. Äiti sai etukäteissynttärilahjaksi ohuita raitoja seiskaveikasta ja mohair luxista. Itselle valmistui paksumpiraitainen pipo ja tumput Marks&Kattensin Top woolista.Malli: Pipo Jaanamaan kautta bongattu Beginner´s hat(Lisäsin myssymäisyyden korostamiseksi n-määrän silmukoita resorin jälkeen). Tumput omasta päästä
Lanka: Marks&Kattens Top wool
Puikot: pipossa 4mm, tumpuissa 3,5mm
Muuta. Lanka oli todella mukavaa neuloa.

Ostin Top woolit viime syksynä Neuletikistä. Yritin neuloa niistä baskerin jo silloin, mutta siitä tuli jättimäinen. Ai, mikä mallitilkku. Toinen kerta sanoi onneksi toden, ja sain hatun vihdoin käyttööni. Reunaan pitäisi tosin lisätä vielä vähän kuminauhaa, koska pipo valahtelee melko helposti väärään asentoon.

Äiti sai pipon ja lapaset samalla mallilla. Pipon tein tällä kertaa täysin ohjeen mukaan, enkä lisännyt silmukoita joustinneuleen jälkeen. Tämä pipo pysyykin päässä paljon paremmin kuin omani.Äidin settiin neuloin lisäksi Liisan liljan, joka oli odotellut vuoroaan "to do" -listallani jo vuoden päivät. Huivista tuli kaunis ja ilmava. Kiitos kuuluu Mielitylle ja hänen loistavalle ohjeelleen.Tällä hetkellä puikoilla on kellokukka, neuletakki ja hyväntekeväisyystumppuja itä-Euroopan lapsille. Tumppuprojekti on osoittautunut hyväksi jämälangan tuhoamiskeinoksi. Viidennen parin kohdalla on tosin havaittavissa pieniä hiipumisen merkkejä.

Opiskellakin pitäisi. Viikonloppuna luvassa kasvatustiedettä kotitentin ja esseen muodossa. Ensi viikolla alkaa perusharjoittelu, iik!

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Sukkajuttu

Sain lauantaina kamerani takaisin. Siitä asti olen pohtinut, missä järjestyksessä esittelin valmstuneet neuleeni. Päätin, että aloitan sukista.Keskeneräisten hävitysprojektini aikana sain lopultakin valmiiksi Turkasen turkoosit. Lankoina 7veikka (vaalein turkoosi) ja Smart. Sukat menevät tonttulan kautta lämmittämään jonkun ystäväni jalkoja. Saaja ei ole vielä selvillä.Toinen sukkapari on itselleni, vaikka värityksestä sitä ei ehkä heti arvaisi. Nämä olivat Bergenin matkan lentokonekäsityönä. Vaikka väritys on täysin lempivärieni vastainen, pidän siitä jostain syystä kovasti. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti se, että "Tahtoo muuttaa Ruotsiin" -kuumeeni on laajentunut käsittämään myös Norjan. Minulla on vahva pohjoismaalaisen identiteetti. Langanvärityksestä tulee mieleeni juuri pohjoismaalaisuus.Sukat on neulottu jälleen kerran kärjestä alaspäin. Tämä siksi, että sain kulutettua langan viimeistä metriä myöten. Kumpikin sukka painaa siis noin 50 grammaa. Lanka on Regia 6fädig:iä.Sukat taisivat olla tässä. Seuraavaksi voisin esittää huivijutun, hattujutun tai tumppujutun. Aiheista ei siis ainakaan ole pulaa:)

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Vihreä Sointu


Keitin juuri vihreää teetä. Mieleeni juolahti, että voisin vihdoinkin kirjoittaan Sointu -huivin kakkosversiosta, joka valmistui jo reilu puolitoista kuukautta sitten. Kameran puute on ajanut yllättävään bloggausinspiraation puutteeseen. Neuleita täällä on valmistunut enemmän kuin tarpeeksi. Siihen nähden siis, etten saa tekeleitä arkistoitua kuvallisesti. Onneksi piinaviikkojen pitäisi olla kohta ohitse ja kameran palautua korjauksesta millä hetkellä hyvänsä.

Varsinainen asiani oli Sointu -huivin kakkosversio, eikä blogihiljaisuus ja rikkinäinen kamera. Olen edelleen innoissani tästä "uudesta" huivistani. Lankana käytin seitinohuen mohairin sijasta Garnstudion Alpacaa. Alpaca ja metalliaddit olivat melko liukas yhdistelmä. Juuri tästä syystä unohdin huivin keskeneräisteni joukkoon reiluksi kuukaudeksi. Seuraavalla kerralla kun neulon Alpacaa, käytän taatusti bambupuikkoja metallisten sijaa.Parasta huivissa on värin ja mallin yhdistelmä. Pidän kovasti siitä kontrastista, joka syntyy herkän pitsin ja voimakkaan, kirpeän omenan värisen langan yhdistelmästä. Tulevan opettajuuteni kannalta olen ajatellut, että juuri näin minä esittelisin pitsineuleen. Räikeä väri ei anna mummomaisuudelle tilaa.Huivin väri käy yksi yhteen vuoden takaisen ylioppilasmekkoni korentojen siipien värin kanssa. Siitä huolimatta huivi päätynee kaulahuivikäyttöön, sillä eihän näin ihanaa huivia voi pitää komerossa 364 päivää vuodesta.