keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Täältä tullaan Helsinki!

Sain tänään pääsykoekutsun tänne. Nyt olen niin onnellinen. Ennakkotehtävä vaikuttaa todella haasteelliselta, mutta enköhän selviä siitä. Olen päättänyt päästä sisään!

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Villin lännen tyyliin!

Lassosin hetki sitten kaktuksen lattialle kaihtimen avulla. Tämä on kai niitä päiviä, jolloin olisi kannattanut jättää ylösnouseminen väliin.

Jottei tämä luisuisi taas aiheen vierelle, ajattelin esitellä tennessee sukat, joiden kantapäiden kanssa olen tuskaillut maaliskuun alusta lähtien. Sain näiden polvisukkien (kuvassa vielä keskeneräiset) varret valmiiksi jo tuolloin. Varret ovat oikein mukavat ja juuri oikein kokoiset. Jostain syystä yksikään kantapää- malli ei tunnu oikealta juuri näihin sukkiin, joten raukat ovat joutuneet odottelemaan valmistumistaan kauan ja joutunevat odottelemaan vielä vastaisuudessakin. Hidastelu ei tällä kertaa ole tippaakaan kiinni tylsistymisestä, päinvastoin näitä on tosi mukava neuloa.

Jos joku ihmetteli, mistä sain päähäni esitellä nämä sukat juuri nyt, voin kertoa, että sukkien varret saivat osansa kuivahtaneesta kaktuksen mullasta. Pöydältä lassoamani kukkaruukku (yritin kiinnittää ikkananpesua varten irrottamaani kaihdinta paikalleen) pysähtyi erittäin huteralle työtuolille, jolla seisoin. Kaktus ja mullat hulahtivat lattialle aivan käsityökorini viereen. Multasormeni on todellakin keskellä kämmentä. Tapaus oli oikeastaan perin huvittava:D

Ärsytystila

Ajattelin päivittää oikein pitkästi ja kuvien kanssa, mutta eihän tämä kone tietenkään ole ladannut kuvia, jotka siirsin jo toissa päivänä. Menee hermo.

Olin eilen kavereiden kanssa yhdellä mökillä saunomassa. Mukana oli myös kaksi shetlannin lammaskoiraa. Illanmittaa koiria tuli paijailtua sen enempää seurauksia ajattelematta. Yhdessä vaiheessa iltaa aloi ihmetellä, miksi nenäni kutisee aivan vietävästi. Muistin, että viikko sitten kummieni koira aiheutti minulle mukavan hengenahdistuskohtauksen.

Tulin kotiin vasta yöllä ja kävin puoli kahdelta nukkumaan. Heräsin puoli neljä järkyttävään hengenahdistukseen. Olin tietenkin unohtanut astmapiipun autoon, joten eikun keskellä yötä pihalle hiipparoimaan. Avaava lääke kyllä auttoi ja sain uudestaan nukutuksi. Puoli kuudelta heräsin kuitenkin uudestaan ja sama homma. En sitten jaksanut enää yrittää nukkumista, joten ajattelin käyttää aamun tunnit hyödyksi.

Allergiset reaktiot ovat käsittämättömiä. En tietääkseni ole allerginen oikeasti muuta kuin hunajalle, voikukalle ja kuivahtaneille kukille. Toisinaan saan kuitenkin ihan selviä allergiakohtauksia milloin mistäkin. Tilanne on hankala, koska on aika vaikea ennakoida, milloin uskaltaa syödä tomaattia tai paijata koiraa. Koirajuttu on siitä outo, että oireita on ilmennyt ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla. Samoja koiria olen silitellyt useita vuosia, ilman minkäänlaista reakointia. Elimistö osaa edelleen yllättää.

On muuten todella ärsyttävää nähdä kaikki yöt unia, joissa vetää tuotteita viivakoodilaitteen läpi. Ensin seitsemän tuntia töissä ja sitten koko yökin vielä. Ei kiva. Katsotaan, jos vaikka saisin oikean päivityksen aikaan vielä myöhemmin tänään. Olen kyllä lopen kyllästynyt temppuilemaan kuvien lataamisen kanssa.

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Ylioppilaaksi ja blogiesta ja koneista

Perjantaina sain tietää tulokset. YTL oli ollut minulle erittäin kiltti. Yksikään arvosana ei laskenut. Matikka jopa nousi! Olin jo ehtinyt panikoida, etten pääse pääsykokeisiin, koska paperit eivät riitä. Ehkä ne sittenkin riittävät..

Yleisesti ajatellen ylioppilaskirjoitukset ovat paljon pienempi haaste kuin väitetään. Kokeet vastaavat hyvin paljon lukion tavallisia kurssikokeita. Perustiedoilla ja käsitteillä pärjää vallan mainiosti. Maksulliset preppauskurssit eivät ole välttämättömiä menestyksen takeita. Itse en käynyt koko lukiourani aikana ainoallakaan kurssilla ja silti sain itseäni tyydyttävät, rehtorin sanojen mukaan vallan mainiot paperit. Mihin olisinkaan pystynyt, jos olisin jaksanut lukea enemmän...Laudatur jäi harmittavasti kahden pisteen päähän. Senkin voi laittaa sukuvian piikkiin, sillä äidilleni kävi aivan samoin 26 vuotta sitten. Jos pääsen opiskelemaan ja viihdyn opiskelupaikassani niin, että valmistun sieltä ammattiin, ei kukaan muistele ylioppilastutkintotodistukseni arvosanoja.

Olin neljä päivää mamman ja papan luona Pohjois- Pirkanmaalla lomailemassa(=syömässä). Sain taas huomata,miten muutaman päivän poissaolon aikana blogistaniassa ehtii tapahtua paljon. Olin ihan ulkona Tikrun neuloblogianalyysistä, Mielityn kasvivärjäilyistä ja kaikesta muusta. Ongelmalliseksi poissaolon tekee se, että minulle tulee valtava kynnys kommentoida kivoja juttuja jonkun blogissa, jos postauksen jälkeen on tullut uusiakin kirjoituksia.

Lukaisin Tikrun pohdinnan. Olen monesta asiasta samaa mieltä, vaikka tiedän, etten kykene kaikkia kohtia toteuttamaan omalta osaltani. En nähnyt pohdintaa lainkaan arvostelevana, vaan kannustuksena itsekritiikkiin. Omalta osaltani yritän tästä lähtien kiinnittää huomiota kuvien laatuun ja oikein kirjoitukseen. Jälkimmäisen tiedän tuottavan erityistä päänvaivaa, sillä yhdyssanat ovat krooninen heikkouteni.

Saatan toisinaan kirjoittaa ajattelamatta tavallisetkin yhdyssanat väärin, vaikka tiedän niiden oikean kirjoitusasun. Toinen kieleen liittyvä ongelma, josta kirjoitin jo joskus aiemmin on tietokoneella kirjoittaminen. Käteni ovat niin nopeat, että pääni ei pysy mukana. Yleensä kirjoitankin mieluummin käsin kuin koneella.

Kuvien laatuun panostaminen ei ole kuin viitsimisestä kiinni. On helppo sysätä vastuu kameralle, joten teen sen nytkin. Taloudessamme on kaksi digikameraa. Parempi ja huonompi. Parempi on yleensä isäni käytössä juuri silloin, kun sitä tarvitsisin. Huonompi kamera on tosiaankin huonompi. Toinen laiskuutta lisäävä tekijä on se, että taloudessamme on kahden kameran lisäksi kaksi tietokonetta, jotka ovat kaiken lisäksi verkossa keskenään. Kuvat täytyy ensin asentaa toiselle koneelle (joka on tietenkin eri kone kuin käyttämäni) niin, että ainoastaan se kone on käynnissä. Sen jälkeen voi käynnistää tämän koneen ja vain toivoa, että kuvat ovat latautuneet. Jos ne eivät ole, niin eikun virrat pois ja uudestaan. Tässä syy, miksi en päivitä päivittäin;)

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Puhelimen kesäkoti


Viime syksynä virkkaamani puhelinpussukka alkoi tuntua 20 celciuksessa vähän turhan hikiseltä. Uusi epäilyttävästi kurkkuviipaletta muistuttava pussukka tuli tarpeeseen. Toukokuun tili on siis avattu. Kuvatessani pussukoita huomasin unohtaneeni kantohihnan uutukaisesta. Pieni testikäyttö on tosin osoittanut, ettei hihna ole aivan välttämätön, joten saa nähdä jaksanko sitä virkata. Ruskea satiininauha oli ainoa järkevän värinen nauha, joka tästä talosta löytyi. Pitää muistaa ostaa huomenna Kouvolasta joku mukava vihreä.

Sitten töistä. Työsopimus tehtiin eilen ja nyt minulla on töitä elokuun 25. päivään. Tuntuu uskomattomalta, koska työpaikastani oli jo kerran sanottu, etteivät ota minua, koska minulla ei ole kokemusta. Joku sitten peruikin tulonsa ja minä sain mahdollisuuden. Kivaa. Menivät kesäsuunnitelmat täysin uusiksi. Olin jo ehtinyt suunnitella, että viettäisin koko kesän neuloen ja ommellen, mutta toisin käy. Enköhän ehdi puikkoihin tarttua joka tapauksessa:)

torstaina, toukokuuta 11, 2006


Irena-sukat


Ensimmäinen pari oransseja spectrum- sukkia on viimeinkin valmis. Kokeilin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä. Sukat tuntuvat ihan mukavilta jalassa, joten eiköhän tuota kantapäätä tule käytettyä joskus toistekin. Sädekavennuksiakin käytin vasta ensimmäistä kertaa. Seuraavalla kerralla kyllä aloitan kavennusten tekemisen hieman aiemmin, koska nyt sukan kärkeen jää ikävästi pikkuisen tyhjää, jos sukkaa ei kisko ylöspäin.

Omista jaloista on järkyttävän vaikea ottaa kuvaa edestä päin. Lanka on ostettu kirpputorilta. Luulisin sen olevan Nallea. Puikot olivat 2,5mm.

Koska minulla on nimeämispakko nimesin sukkani Irena-sukiksi. Mallineule (jälleen Stanfieldin kirjasta Kauneimmat neulemallit) sekä oranssi väri tuovat mieleeni Irlannin. Irena kuulostaa sopivasti Irlannilta:)

Toissa kerralla kerroin isovelicolorin värjäämisestä. Tässä tulos. Värit ovat todellisuudessa vähän tummemmat. Joka tapauksessa lopputulos on mielestäni huomattavasti alkuperäistä parempi. Terveisiä vaan Novitan värimestarille..

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Kesätyöstä

Sain töitä! Sain töitä! Eipä minulla muuta nyt:)

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Kun kellohame heilahtaa...

Sainpahan pitkästä aikaa ommeltua vähän vaatetta itselle. Hameesta tuli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Eiköhän vaatteita synny tulevaisuudessa vähän useamminkin kuin kerran vuodessa;)


Kankaan ostin toissa viikolla Finlaysonin tehtaanmyymälästä Tampereelta. Kakkoslaadun takia kangas oli todella edullista. Pahoja värivirheitäkään ei palasessa ole. Ohje on viime syksynä ilmestyneestä Easy fashionista, jossa on muitakin aivan mahtavia malleja. Minulla on joku kauhea kynnys ompelemisen aloittamiseen. Aina kun olen ommellut ihmettelen, miksi en ompele useammin.

Äiti Teresa tilkkua olen yrittänyt tikuttaa tässä päivänä muutamana. Kokoonnumme parin kaverini kanssa kerran viikossa. Neulomme tilkkuja ja syömme herkkuja, kuinkas muutenkaan. Tarkoitus olisi yksi peitto saada valmiiksi. Pääsenpähän minäkin eroon turhan suuresta "veikka"varastostani.


Tänään intouduin taas värjäilemään karkkiväreillä. Erikoisen ruman värinen isoveli pääsi käsittelyyn. Värjäilin sitä vihreällä, eikä kotona tietenkään löytynyt muovihanskoja. Nyt minulla on sitten project spectrumin henkiset sormet;D Valmis tuotos on pihalla kuivumassa. Ainakin toistaiseksi se näyttää huomattavasti paremmalta, kuin alkuperäinen.


Oikein nolottaa myöntää, että huhtikuun sukat ovat kaikki vielä kesken. Tänään(kin) oli tarkoitus rutistaa yhdet loppuun, mutta sää on niin kesäinen, ettei villalangan neulomisesta tahdo tulla mitään. En valita enempää, koska kevät on kiva!