Kulmiopeitto

Se on valmis! Päällimmäisenä tunnelmana on ihmetys ja pieni ylpeys. Olinpas kerrankin kärsivällinen ja sain osista kootun peiton valmiiksi.Koko: n.122cmx90cm(9x11 kulmiota)
Malli: Alkuperäisidea Erika Knightin Koukussa virkkaukseen -teoksesta (Essential Crochet). Idea kuitenkin muotoutui omannäköiseksi kiinteiden silmukoiden avulla. Alkuperäisohjeessa on käytetty vain pylväitä.
Lanka: Puuvillaa. Sekalaisia ja tunnistamattomia kirppalöytöjä, Novitan Tennessee, Novitan Alabama, Idena Cotton lux, Gjestal Baby Bomull(kaksinkert.), Pirta Merssi, Novitan Virkkauslanka(Kaksinkert.), Esiton Virkkauslanka, Gjestal Flox, Novita Mini (keltainen), SandnesGarn Mandarin petit(ruskea). Paino yht. 916g, josta 162g kulmioden yhdistämislankaa Mandarin petitiä
Koukku: 3mmTorkkueiton virkkausprojekti jakaantui kolmeen päävaiheeseen. Ensimmäinen vaihe oli sinisten ja sinivalkoisten keskustilkkujen virkkaus. Nämä tilkut virkkasin jo viime keväänä Project Spectrumin sinivalkoisen kauden aikana. Innostus lopahti ja tilkut hautautuivat reiluksi puoleksi vuodeksi kassinpohjalle odottamaan kohtaloaan.

Toinen vaihe sijoittui joululomaan. Siivousta tehdessäni tilkkukassi osui silmiini ja sain päähäni ottaa tilkut uudestaan käsittelyyn. Tein erilaisia sommitelmia tilkkujen mahdollisesta loppusijoituksesta. Aluksi vahvoilla oli torkkupeiton sijasta lattiatyyny. Päädyin kuitenkin peittoon. Siniset ja sinvalkoiset kuusikulmiot tuntuivat liian sinisiltä, vaikken peittoa aluksi itselleni aikonutkaan. Niinpä kaivoin varastoistani sekalaisia vihreitä puuvillalankoja. Sitten vielä vähän keltaista ja ruskeaakin. Joululoma loppui ja innostuin yhdistelemään tilkkuja luennoilla.

Kolmas vaihe alkoi noin viikko sitten, kun helmikuun loppu alkoi kolkutella ovella. Yhdistin viimeisen kaitaleen ja virkkasin kerroksen pylväitä ja kiinteitä silmukoita peiton reunan huolitteluksi. Aloitin langanpäättelyurakan. Suurimman osan langanpäistä olin onneksi päätellyt jo virkatessani. Ruskeita langanpäitä oli kuitenkin jäljellä ihan kiitettävästi. Viikon ajan, joka päivä kymmenkunta, joskus enemmänkin, pääteltyä langanpäätä ja peitto valmistui ennen kuin helmikuu vaihtuu maaliskuuksi. Olen iloinen ja ylpeä.Sinisyytensä takia en aluksi ajatellut pitää peittoa itselläni. Projektin edetessä kolmanteen vaiheeseen pyörsin päätökseni ja päädyin pitämään sen ihan itse. Oman soluhuoneeni sisustukseen se ei sovi. Minun onkin myönnettävä, että peitosta tuli vähän sellainen "sitten jos mulla on joskus lapsia"-peitto. Solukämppämme yhteiseen tilaan peitto sopisi enemmän kuin hyvin. En vain taida raaskia säilyttää sitä siellä, koska en käytä tilaa kovinkaan usein.