Vihreitä timantteja

Aloitin syntymäpäivänäni maaliskuun lopussa äidilleni Stefanie Japelin Cable-Down Raglan -paidan. Heti alkuun paita joutui useaksi viikoksi neulepaitsioon, koska langan riittoisuus epäilytti. Toukokuussa sain lisälankaa AnneM:ltä ja tartuin neuleeseen pitkästä aikaa. Lopulta keksin itselleni hyvän porkkanan ja sainkin neulottua neuleen hihat vajaassa viikossa valmiiksi.Malli oli simppeli mukava neuloa. Palmikoiden neulominen sujui vaivatta ilman palmikkopuikkoa. Työn etenemisen kannalta parasta mallissa olivat juuri palmikot: välitavoitteita oli helppo asettaa, joten lyhyenkin neulomisajan jälkeen tuntui, että on saanut jotain konkreettista valmiiksi. Omaa etenemistä oli helppo seurata.

Ohjeesta poiketen aloitin koko vartalo-osan kiertävät palmikot vasta viimeisen timanttikuvion kohdalla. Tiesin, ettei äitini välitä tyköistuvista vaatteista, joten vyötärön kohdalta alkavat palmikot eivät tuntuneet hyvältä idealta. Aluksi epäröin ratkaisuani, mutta valmiissa neuleessa se näyttää mielestäni ihan mukavalta.
Saamani lisälanka oli eri värierää ja tällä kertaa värierien eron todellakin huomasi. Onneksi alkuperäinen lankani riitti vartalo-osaan, joten jouduin neulomaan vain hihat selvästi vihreämmällä langalla. Ero ei näy kuvissa kovinkaan selvästi, eikä luonnossakaan onneksi kuin läheltä katsottaessa. Pingotusvaiheessa väriero hihojen ja vartalo-osan välillä oli suorastaan karmaiseva.

Olen neuleeseen varsin tyytyväinen. Koko on äidille juuri passeli. Aluksi valitsimme kooksi yhden koon isomman. Onneksi sain kuitenkin pidettyä pääni, kun kesken projektin päätinkin, että 38" on sittenkin oikea koko. Oikeassa olin. Neule istuu äidilleni mainiosti ja on ilmeisen mieleinen, kun äsken kysyi, haluanko jotain tekiäiseksi. Kieltäydyin, koska tämä ei ollut varsinainen pyyntö äidin suunnalta, vaan itse ehdotin, josko hän haluaisi paidan tästä langasta.Entäs se porkkana? Se on tässä.Timanttiteeppa Runway Knitsistä. Project Spectrum on osaltani jäänyt taas paitsioon ja suuri keskeneräisten töiden määrä kalvaa mieltä. Päätinkin aloittaa ihan oman väriprojektini. Tarkoitukseni on neuloa vuorotellen valmiiksi yksi uusi ja yksi keskeneräinen neule. Keskeneräisen valmistuttua saan aloittaa uuden, saman värisen neuleen, kuin jonka juuri sain valmiiksi.

Tämä uusi neule puolestaan pitää neuloa "yhtä päätä" -valmiiksi, eli välillä ei saa neuloa vähän sitä ja tätä ja tota keskeneräistä, vaan on keskityttävä yhteen neuleeseen kerrallaan. Sama pätee myös siihen keskeneräiseen, joka kulloinkin on työn alla. Näin toivon pääseväni keskeneräisistä pikku hiljaa eroon ilman kyllästymistä siihen, etten saa aloittaa mitään uutta. Toistaiseksi idea vaikuttaa varsin toimivalta. Viime sunnuntaina aloitettu Timanttiteepan vartalo-osa on jo melkein valmis.