Juhlakansaa

Veljen lakkiaiset ovat takana. Suurkiitokset seuraneideille, hulluksi tuleminen olisi muutoin ollut enemmän kuin lähellä. Vaatteetkin valmistuivat hyvissä ajoin, noh totuuden nimessä on mainittava, että viimeiset langanpäät tuli pääteltyä vasta perjantain ja lauantain välisenä yönä, ennen aamua kuitenkin. Veli näytti oikein komealta mustassa puvussaan. Mieleni teki laittaa tähän kuva päivänsankarista, mutta en viitsi, kun en ole lupaa kysynyt.

Itselleni ompelin paksuhkosta pellavasta olkaimettoman, kellohelmaisen mekon. Täydellisen värinen kangas löytyi aivan sattumalta kolmisen viikkoa ennen juhlia, vaikka olin jo melkein lakannut etsimästä sitä täydellistä.Ajan puutteen, oikeammin liian myöhäisen aloittamisen takia, en olisi saanut suunnittelemaani boleroa valmiiksi, joten päädyin kietoutumaan jo tammikuussa valmistuneeseen kellokukkaan. Väri sopi yllättävän hyvin yhteen mekkokankaan kanssa.Äidille valmistui toivottu kotelomekko. Käytin tosin tekijän vapauksia ja valitsin hieman perinteistä nuoreekkaamman mallin. Olkapäiden ja käsivarsien peitoksi neuloin Novitan boleron, jonka reunavirkkaukset jätin yhdentoista aikaan yöllä suosiolla alkuperäistä kapeammiksi. Onneksi bolero toimi niinkin, sillä ranne ja väsymystila ei olisi sallinut ainoankaan lisäkerroksen virkkaamista.

Eräs blogi-ihminen pääsi ylioppilaaksi veljeni luokalta. Koska rakastan ihmisten yllättämistä, ompelin ylioppilaalle laukun, jonne kätkin mukin ja neljä lankakerää.Koska tiesin saajan olevan kierrätyshenkinen, halusin käyttää jo olemassa olevia ja kierrätysmateriaaleja. Alaosan kukkakangas löytyi paikalliselta kirpparilta pienen pöytäliinan muodossa ja suorastaan huusi olevansa aivan tulevan saajansa näköinen, ainakin minusta:) Muut kankaat ja sisätaskun vetoketju löytyivät omista varastoista.
Vetoketjullisen sisätaskun lisäksi laukussa on molemmin puolin taskut. Jonne voi laittaa vaikka juna-aikataulun tai jotain muuta, joka pitää saada nopeasti käsille.