Pohdintaa väreistä

Kävin lukaisemassa Mielityn mielenkiintoisen jutun ja innostuin kirjoittelemaan hänen kommenttilaatikkoonsa oikein urakalla. Tajusin sitten, että jututhan voisi kirjoittaa ihan omaankin blogiin ja jättää kommenttilootan terrorisoinnin väliin. Tänään pohdinkin, mitä sininen, valkoinen ja harmaa minulle merkitsevät.

Sininen

Ala- asteella sininen oli lempivärini ja olenkin luultavasti saanut siitä jonkin asteisen yliannostuksen. Nyt helmikuussa 2007 pidän sinisistä sävyistä kuitenkin enemmän kuin muutamia vuosia takaperin. Edelleenkään en voi sietää sähkön-, partion- enkä useimpia vaaleansinisiä.

Tummansininen talvitakki on ainoa omistamani sininen vaate.
Sinisiä puuvillakankaita minulla sen sijaan on varastossa enemmän kuin tarpeeksi johtuen juuri ala- asteiän innostuksesta.
Halusin etsiä myös eniten käytössä olevan sinisen esineeni. Löysinkin yhden sijasta neljä( hyvä on, arabia muki ei ole käytössä, mutta se sopi niin hyvin joukkoon mukaan, etten tohtinut jättää sitä kuvasta). Kuvaan tahtoi mukaan myös kaunein omistamani sininen asia. Kaulakoru, joka on värinsä tähden jäänyt liian vähälle käytölle. Pidän korun väristä, mutta se ei sovi kovinkaan moniin vaatteisiini.

Tunnetasolla sinineen on minulle rauhoittava väri. Joskus isona haluaisin mummonmökkiini tornihuoneen, joka olisi sisustettu vain ja ainoastaan tummahkoilla sinisillä ( ei sähkönsinistä kiitos). Siellä voisin köllötellä tyynyvuoren päällä, lukea hyvää kirjaa, kuunnella Leonard Cohenia ja torkahtaa.

Valkoinen ja harmaa

Värit joutuivat yhteiskäsittelyyn, koska ne eivät herätä minussa samanlaisia tunteita kuin sininen. Pidän valkoisesta luonnossa, lumena, pilvinä, kasvien kukintoina. En kuitenkaan osaa käyttää valkoista, en ole koskaan osannut. Syynä voivat osaltaan olla äitini kiellot hankkia vaaleita, saatika vitivalkoisia vaatteita. Menevät kuulemma likaiseksi. Äitini harmistukseksi olen saanut kummitädiltäni paljon valkoisia vaatekappaleita tuliaisina maailmalta. En ole oikein niissäkään viihtynyt. Viime aikoina olen alkanut suhtautua valkoiseen aivan uudella tavalla. Valkoinen on arvokasta, koska sen voi aina värjätä, ellei se sitten ole täyttä tekokuitua.

Harmaata inhosin pitkään ilman, että olisin osannut kertoa, miksi. Viime syksystä lähtien olen ihmetellyt, kuinka olen alkanut ihastella yhä useampia harmaita lankoja juuri niiden värin vuoksi. Orastavaa kiinnostusta häiritsee hieman sama ongelma, kuin harmaata kohtaa tuntemaani inhoa, en tiedä, miksi yhtäkkiä useimmat harmaat näyttävät minusta hyviltä. Jos en olisi langanostolakossa, ja jos minulla olisi joku vaate, jonka kanssa voisin harmaata käyttää, hankkisin just-nyt-heti kid silk hazea värissä smoke, just perfect.