Sadetta ulkona, sadetta sisällä

Ulkona on kaamea ilma. Oi, kevät tulisit jo. Kämppäni on kyllä ihan vesitiivis, vaikka otsikko saattaa toisin ilmaista. Sisäistä sadetta on kuitenkin ilmassa, sillä viime viikkoina mistään ei ole oikein tullut mitään. Väsyttää. Toistan vähän itseäni, mutta todella toivon, että kevät tulisi jo. Tahtoo Pariisiin.Jotain on tämän harmaudesta huolimatta tapahtunut täälläkin. Kämppis sai ranteenlämmittimet pari viikkoa sitten. Ihmettelen, miten voi ihmisasumuksessa ollakin näin kylmä. Tarpeeseen siis tein. Mallineule on se sama Kristelin lyyra-sukista napattu, jota olen käyttänyt aiemminkin. Huomasin vasta jälkeen päin, että samaa mallineuletta ovat näköjään rinsessatkin. Tarkemmin en ole edellisten ohjeeseen syventynyt, joten en osaa sanoa, eroavatko nuo paljonkin toisistaan. Samankaltaisuus oli sattumaa.Asiasta kukkaruukkuun: Yritin toteuttaa hirvityslankojen hävitystavoitettani Knitting Nature- kirjan Target wave-tumppujen muodossa. Näyttivät vähän turhan oudoilta, joten purkuoperaatio on jo suoritettu. Tavoitteena on edelleen tuon epämiellyttävän sinisen veikan tuhoaminen. Toivottavasti siitä selvitään ilman väkivaltaa. Leikki sikseen. Väsyneenä huumorintajuni yllättää joskus itsenikin.Tänään olen yrittänyt saada itseni ompelemaan vetoketjun ja vuoren tähän. Siinä ne odottelevat vieläkin sängyllä. Eihän se olisi suuri vaiva, kun vuorin valinta ja vetoketjun ostokin kestivät vaivaiset puoli vuotta. Tulipa jotenkin tyhmäolo nyt.

Tarmoni on vetoketjun ja vuorin sijaan suuntautunut hiirisukkiin, joita olen suunnitellut joululomasta alkaen. Varpaista aloittelin, jotta saan kaikki harmaat veikanjämät käytettyä. En oikein tiedä, miellyttääkö raidoitus silmääni, vai ei. Vaaleinta ja tumminta harmaata oli lopulta niin vähän, etten voinut toteuttaa alkuperäistä tasaraita-suunnitelmaa.