torstaina, joulukuuta 29, 2005


Lanka-aarre


Löysin aarteen. Sain jostain kumman syystä päähäni, että tahdon lähteä hiihtämään. No, monot olivat tietenkin ulkovarastossa, joten eikun varastoa penkomaan. Muistin, että olin kesällä vienyt sinne laatikollisen jostain syystä kesken jääneitä käsitöitä. Muistini oli tehnyt tepposet. Löysinkin yhden sijasta kaksi laatikollista lankaa!!



Raahasin lootat sisälle ja ne keskeneräiset työt, joiden piti siellä ollakin olivat siellä. Yllätys oli se, että lootassa kaksi avaamatonta kerää luonnonvalkosta chic mohairia ja kerä tummanpunaista candyä ja muita lankoja, joiden olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa. Millon mä olen tällasia hankkinut. Tota candyä ihmettelen todella, koska kun näin jossain blogissa kyseistä lankaa ihmettelin, että mikäs toi tollanen novitan lanka on. Tyyliin taas joku ihme uutuus, joita tipahtelee yhtenään..ja sitten olinkin itse ostanut sitä jo joskus. Sieltä laatikosta paljastui muuten kuusi kerää kanervan väristä merinowoolia. Muistin kyllä, että mulla on jossain kanervawoolia, mutta että ihan merinona. Jes!

Oli siellä sitten yksi ikävämpikin ylläri. Keskeneräinen hatuntekele vesa sukkalangasta. Kyllä, luit oikein Vesa sukkalangasta. Väri on kyllä hieno ruskea, mutta hatun tekele on niin kova ja karhea, että sillä vois varmaan raastaa porkkanoita. Mitä ihmettä mä oon ajatellu??




olette varmaan miettineet, mahdoinko mennä ollenkaan hiihtämään, vaan jäinkö hipelöimään aarrettani. Minä menin kuin meninkin ja hiihdin kympin. Sitten tulin kotiin, kävin suihkussa ja istuin kaakao-cappuccinokupin kanssa koneelle. Elämä on ihanaa..


Neulonnan ilo on tarttuva ilo


Iloista mieltäni lisää uutinen, jonka kuulin ystävältäni. Annoin ystävälleni joululahjaksi kaksi kerää Novitan raitalankaa (molemmat karkkisävyt),bambuiset sukkapuikot, ohjeen (pipo, tumput ja kaulaliina) sekä linkin tänne. Lahjansaaja kertoi neuloneensa pipoa jo kymmenen senttiä. Olennaista tässä jutussa on se, ettei ystäväni ole neulonut sitten seiskaluokan pakollisten sukkien:)

Olen muutenkin huomannut koulussa neuloessani, että käsityöt ovat tarttuva tauti. Muutamalla kaverillani on toisinaan kudin mukana koulussa. Jotkut sanovat, että käsityönteon seuraaminen saa heidätkin haluamaan "puhdetyötä". Lisä todisteena väitteelle, voisin käyttää äitiäni, joka on ansiostani saanut neulekärpäsenpureman. Onkos muilla kokemuksia lähetystyöstä/taudintarttujana olosta? Minä en osaa yhdyssanoja.

Sitten vielä vähemmän iloinen asia. Sattuisiko joku tietämään, mistä voin saada "takaisin" tekstin koon ja värityksen muuntonäppäimet? Ne katos eilen jonnekin...

5 kommenttia:

Stode kirjoitti...

-Voit laittaa tietty juttuu möys tohon vieraskirjaan jos on jotain kiireistä-

Ninni kirjoitti...

Ihania tollaset lankayllärit! Onkos sulla vihamiehiä? Lahjoita tuo raastinpipo jollekin heistä. ;D

Mulla on paljonkin kokemusta siitä että saa toisetkin hurahtamaan neulomiseen. Minusta se on joka kerta yhtä riemullista! Yhdessä on niin paljon mukavampi neuloa kuin yksin. Tämä on asia, joka pitää saada jakaa. Niinhän naiset ovat vuosituhansia käsitöiden kanssa tehneet: kerääntyneet yhteen tekemään.
Nykynainen voi tehdä sen sekä kasvotuste, että netin välityksellä.

Altocumulus kirjoitti...

Langan löytyminen vastaa lähes samaa kuin pahana päivänä löytäisi kaapista unohtuneen suklaalevyn! ;o)
En ole vielä onnistunut tartuttamaan neulomista, mutta itselläni välillä katkolla oleva neulomisvimma heräilee, kun näkee toisten neulovan, jotain mystistä siinä todella on!

Minna kirjoitti...

Yksi varma tartuntatapaus minulla on. Työkaveri innostui ja kertoo nyt saaneensa elämäänsä uutta sisältöä! Myös kaksi muuta työkaveria on nähty neulovan töissä välitunneilla... Vuoden päivät vein sitkeästi töitäni näytille kouluun, kun olin niin innoissani itse niistä tekeleistä. Kai se sitten lopuksi tarttuu.

Sari kirjoitti...

Olisitkohan klikannut sitä "Edit html" -linkkiä. Silloin näkyy vain muutama painike. Klikkaa uutta postitusta tehdessäsi "Compose" -linkkiä.