tiistaina, helmikuuta 14, 2006

"Rakkaus ja ystävyys ne ovat kauniita. Nehän ne ovat kauniita"

Tämän rölli- laulun sanoin tahdon toivottaa hyvää ystävänpäivää koko blogistanian väelle.

Kuunneltu on ja Mary Olki och pulinaa på svenska

Ylioppilaskirjoitusten kuuntelut ovat nyt sitten osaltani ohi. Enkku meni aika kehnonlaisesti ja ruotsin kuuntelu oli tänään mielestäni enemmän luetun- kuin kuullunymmärtämiskoe. Olisin voinut kirjoittaa jokaisesta monivalintatekstistä varsin kattavan tiivistelmän. Vastausvaihtoehtojen valitseminen meni sen sijaan melkein pelkäksi arvaamiseksi. Tämä saattaa nyt kuulostaa panettelulta, mutta en kyllä ymmärrä mitä hmm-miehet mittaavat sillä, että laittavat kauheita kompia monivalintoihin. Onnistuin enkun prelistäkin saamaan hyvällä arvaustuurilla paremmat pisteet kuin itse kokeesta, jossa oikeasti tiesin jotain..

No joo. Neulomukset ovat kirjoituskiireiden takia jääneet vähän taka-alalle. Olen asettanut itselleni kiellon uusien neuletöiden aloittamiseen(->enemmän uusia aloitettuja töitä). Aloin virkata, missä ei kyllä ole järjen häivääkään, koska yleensä kyllästyn virkkaamiseen ja työt jäävät keskeneräisiksi. Huivi on nyt kuitenkin tekeillä ja tarkoitus olisi virkata siihen kaksi minimaalista kukkaa päivässä. Tuolla tahdilla sen valmistumiseen menee reilut kaksi sataa päivää. No yrittänyttä ei laiteta.

Mary Olki on huippu tyyppi. Olen vasenkätinen ja harkitsin jo, että opettelen virkkaamaan oikeakätisesti, koska kaaviosta virkkaaminen väärään suuntaan on melko haasteellista. Sain viime viikolla käsiini Mary Oljen Kauneimmat käsityöt ja koin valaistumisen. Kirjassa on paljon mukavia kukka ja pyörylä malleja. Mikä parasta, kaikkiin on kirjoitetut ohjeet. Totuushan on, että mun täytyy kyllä tulevaisuutta ajatellen opetella oikeakätisestikin tuo homma, mutta ei semmosta jaksa ajatella, kun on kauhea hinku päästä virkkailemaan.

Penkkarit on torstaina ja puku on vielä kesken. Ei hyvä. On se kummallsta, miten kaikki hommat jää aina viime tippaan, vaikka materiaalit ja muut ois hankittuna kuukausia aikasemmin. T-ässä eli Turtleneck shrug eli kavereiden kesken matokäsi saattaa joutua keskeneräisenä käyttöön..No eihän se haittaa, kun eihän se kaulusosa sieltä puvun alta kuitenkaan mihinkään näy...Tarkoituksenihan oli tehdä tuo valmiiksi jo viikonloppuna olympialaisia katsellessa. En kuitenkaan enää pystynyt vastustamaan kiusausta neuloa lapaset. Nyt minulla on sitten taas yhdet uudet tumput. Esittelen ne sitten joskus, kun ymmärrän(muistan kysyä iskältä), mistä napista pitikään painaa, kun ottaa lähikuvia. Minulla on todella lahopää tekniikka-asioissa. Johtuiskohan vaikka siitä, että hoen vaan joka kerta joo joo, kun en malta odottaa, että pääsen kuvailemaan. Kuvattomuudesta johtuu myös edellisellä kerralla lupaamani esittelyn julkitulemattomuus(tosi hyvää suomea).

Och sen på svenska. Jag försöker öka mitt betyg så jag tänkte försöka skriva nånting på svenska. Nu vet jag inte vad skulle jag skriva. Det är så lät att tänka på svenska därför att man behöver inte kunna allt. När man skriver eller talar, måste man bli fattad. Jag borde kanske skriva också på engelska, men jag skriver inte. Det skulle bli för snopen. Nonni. Eipä taida tulla mitään. Toivottavasti piristin edes jonkun päivää aiheuttamalla suuren repeämiskohtauksen:)

4 kommenttia:

Liinu kirjoitti...

Poikani väitti, että ruotsin kuuntelu oli supervaikea... No, hän kirjoitti sen jo kertaalleen viime syksynä.

Kristel kirjoitti...

Det var alldeles bra skrivet på svenska. :) Kanske inte helt och precis korrekt, men alldeles förståeligt! :)

Elina/ Mielitty kirjoitti...

Toivottavasti penkkaripäivänä oli mukavaa!;)

särmä kirjoitti...

Liinu: olihan se vähän hämärä. Itsekin kirjoitin jo syksyllä ja nyt oli/olisi tarkoitus korottaa.

Mielitty: Mukava päivä oli. Kaikki ei ihan tajunneet, että olin omena, mutta mitäs pienistä:)