Lassosin hetki sitten kaktuksen lattialle kaihtimen avulla. Tämä on kai niitä päiviä, jolloin olisi kannattanut jättää ylösnouseminen väliin.
Jottei tämä luisuisi taas aiheen vierelle, ajattelin esitellä tennessee sukat, joiden kantapäiden kanssa olen tuskaillut maaliskuun alusta lähtien. Sain näiden polvisukkien (kuvassa vielä keskeneräiset) varret valmiiksi jo tuolloin. Varret ovat oikein mukavat ja juuri oikein kokoiset. Jostain syystä yksikään kantapää- malli ei tunnu oikealta juuri näihin sukkiin, joten raukat ovat joutuneet odottelemaan valmistumistaan kauan ja joutunevat odottelemaan vielä vastaisuudessakin. Hidastelu ei tällä kertaa ole tippaakaan kiinni tylsistymisestä, päinvastoin näitä on tosi mukava neuloa.
Jos joku ihmetteli, mistä sain päähäni esitellä nämä sukat juuri nyt, voin kertoa, että sukkien varret saivat osansa kuivahtaneesta kaktuksen mullasta. Pöydältä lassoamani kukkaruukku (yritin kiinnittää ikkananpesua varten irrottamaani kaihdinta paikalleen) pysähtyi erittäin huteralle työtuolille, jolla seisoin. Kaktus ja mullat hulahtivat lattialle aivan käsityökorini viereen. Multasormeni on todellakin keskellä kämmentä. Tapaus oli oikeastaan perin huvittava:D
4 kommenttia:
Ettei vai olisi hyvinkin tuttu juuri tuo puikoilla oleva kerä:)
Ihanat värit noissa sukissasi!
Ihanat värit!!! Todella!!
Vastasin päivityskysymykseesi blogissani:))
Kuulostaa tutulta tuo kaktuksen lassoaminen. Olen perinteisesti jostain syystä onnistunut tappamaan kaktukseni pudottamalla ne lattialle. Tykkään kaktuksista, mutta ne eivät huushollissamme ole olleet kovin pitkäikäisiä.
Sukissasi on tosiaan kivat värit. Taidan apinoida niitä jossakin vaiheessa ;-)
Lähetä kommentti