Ylioppilaaksi ja blogiesta ja koneista

Perjantaina sain tietää tulokset. YTL oli ollut minulle erittäin kiltti. Yksikään arvosana ei laskenut. Matikka jopa nousi! Olin jo ehtinyt panikoida, etten pääse pääsykokeisiin, koska paperit eivät riitä. Ehkä ne sittenkin riittävät..

Yleisesti ajatellen ylioppilaskirjoitukset ovat paljon pienempi haaste kuin väitetään. Kokeet vastaavat hyvin paljon lukion tavallisia kurssikokeita. Perustiedoilla ja käsitteillä pärjää vallan mainiosti. Maksulliset preppauskurssit eivät ole välttämättömiä menestyksen takeita. Itse en käynyt koko lukiourani aikana ainoallakaan kurssilla ja silti sain itseäni tyydyttävät, rehtorin sanojen mukaan vallan mainiot paperit. Mihin olisinkaan pystynyt, jos olisin jaksanut lukea enemmän...Laudatur jäi harmittavasti kahden pisteen päähän. Senkin voi laittaa sukuvian piikkiin, sillä äidilleni kävi aivan samoin 26 vuotta sitten. Jos pääsen opiskelemaan ja viihdyn opiskelupaikassani niin, että valmistun sieltä ammattiin, ei kukaan muistele ylioppilastutkintotodistukseni arvosanoja.

Olin neljä päivää mamman ja papan luona Pohjois- Pirkanmaalla lomailemassa(=syömässä). Sain taas huomata,miten muutaman päivän poissaolon aikana blogistaniassa ehtii tapahtua paljon. Olin ihan ulkona Tikrun neuloblogianalyysistä, Mielityn kasvivärjäilyistä ja kaikesta muusta. Ongelmalliseksi poissaolon tekee se, että minulle tulee valtava kynnys kommentoida kivoja juttuja jonkun blogissa, jos postauksen jälkeen on tullut uusiakin kirjoituksia.

Lukaisin Tikrun pohdinnan. Olen monesta asiasta samaa mieltä, vaikka tiedän, etten kykene kaikkia kohtia toteuttamaan omalta osaltani. En nähnyt pohdintaa lainkaan arvostelevana, vaan kannustuksena itsekritiikkiin. Omalta osaltani yritän tästä lähtien kiinnittää huomiota kuvien laatuun ja oikein kirjoitukseen. Jälkimmäisen tiedän tuottavan erityistä päänvaivaa, sillä yhdyssanat ovat krooninen heikkouteni.

Saatan toisinaan kirjoittaa ajattelamatta tavallisetkin yhdyssanat väärin, vaikka tiedän niiden oikean kirjoitusasun. Toinen kieleen liittyvä ongelma, josta kirjoitin jo joskus aiemmin on tietokoneella kirjoittaminen. Käteni ovat niin nopeat, että pääni ei pysy mukana. Yleensä kirjoitankin mieluummin käsin kuin koneella.

Kuvien laatuun panostaminen ei ole kuin viitsimisestä kiinni. On helppo sysätä vastuu kameralle, joten teen sen nytkin. Taloudessamme on kaksi digikameraa. Parempi ja huonompi. Parempi on yleensä isäni käytössä juuri silloin, kun sitä tarvitsisin. Huonompi kamera on tosiaankin huonompi. Toinen laiskuutta lisäävä tekijä on se, että taloudessamme on kahden kameran lisäksi kaksi tietokonetta, jotka ovat kaiken lisäksi verkossa keskenään. Kuvat täytyy ensin asentaa toiselle koneelle (joka on tietenkin eri kone kuin käyttämäni) niin, että ainoastaan se kone on käynnissä. Sen jälkeen voi käynnistää tämän koneen ja vain toivoa, että kuvat ovat latautuneet. Jos ne eivät ole, niin eikun virrat pois ja uudestaan. Tässä syy, miksi en päivitä päivittäin;)