Vähä paha aikani

Käväisin lukemassa blogilistaa ja tajusin, ettei ole tullut päivitettyä 11 päivään. Täytyypi siis korjata tilanne, vaikka kuvatta. Kamera viettää hiihtolomaa Nurmeksen suunnalla. Minä en.

Koko viime viikko meni flunssan kourissa, joten luvut eivät ole aikataulussa. Nytkin hyvää lukuaikaa kuluu stressaamiseen. Kohtahan kirjoitukset alkavat, ja paniikki ehtimisen suhteen valtaa ajatuksia. Matikka lähinnä pelottaa. Pitkässä matikassa on kertaamista ihan kiitettävästi. Matemaattinen todistus ja totuustaulut kahden ja puolen vuoden takaa ovat yhtäkkiä täyttä hebreaa. Tosin, jos oikein muistan, en niistä silloinkaan kovin paljoa ymmärtänyt.

Käsityön saralla ei paljoakaan edistystä. Pienen kuumeen kourissa ollessani pyöräytin yhden misty gardenin 78g epämääräisestä raidoittuvasta mohairista. Huivi lähti viettämään loma yhdessä kameran kanssa. Aloittanut olen lisäksi ystävälle synttärilahjaksi boleroa (päivät kesäkuun alussa), polvisukkia Tennesseen jämistä sekä näistä inspiroituneena laukkua serkulle syttärilahjaksi. Oikein hävettää paljastaa keskeneräisyyksien suuri määrä. Olen huomannut, että keskeneräisyyksien määrä moninkertistuu aina silloin, kun ajattelen että nythän voisin tehdä kaikki työt valmiiksi ja sen jälkeen keskittyä yhteen työhön kerrallaan. Kai minulla alkavat jotkut piipparit soimaan päässä ja lopputulos on sillä selvä.

Intouduin sairastaessani pitkästä aikaa lukemaan myös ihan oikeaa kirjaa. Kaksi vuorokautta sängyssä, tietokoneella, keittiön pöydän ääressä ja kaikkialla kuluivat nenä kiinni Agatha Christien elämänkerrassa Vanha hyvä aikani. Hyvä kirja, jota voin suositella kaikille, joilla ei ole taipumusta addiktoitumiseen(ei siis itseni kaltaisille ihmisille, jotka eivät voi jättää kirjaa kesken aloitettuaan). Selkä, lonkka ja silmät olivat reilun kuudensadan sivun lähes yhtäjaksoisen lukemisen jälkeen hieman kipeähköt. Itse kirjasta vielä sen verran, että se sai minut ihailemaan Christietä entistä enemmän ja havaitsin itsessäni joitakin hyvin samanlaisia piirteitä kuin hänessä. Kuka tietää, vaikka olisin tulevaisuuden kirjailija, ainakaan oikeinkirjoitus ei ole vahvimpia puoliani;D..no tuskin kuitenkaan:)

Penkkarihuumaa ja ensimmäinen päivä lukulomalaisena

Tänään sitten alkoi virallinen lukuloma. Jätin abiristeilyn väliin, joten tämänkin päivän olisin tietysti voinut käyttää järkevästi ja aloittaa luku-urakkani. Päätin kuitenkin antaa itselleni vielä hieman lomaa ja ylläri pylläri olenkin neulonut tänään oikein urakalla. Eilen penkkarien jälkeen aloitin Lyyra-sukkia vajaasta nalle colori kerästä ja tänään sain ensimmäisen valmiiksi. Siinä meni uusien töiden aloitus kielto nurin jo ennen kuin ehti alkaakaan. Huomisesta maaliskuun alkuun asti aion olla koko päiväinen abiturientti neulekoneen sijaan.

Matokäden kaulusta olen myös tikuttanut eteenpäin. Komeus oli kyllä käytössä jo penkkareissa. Siirsin kaikki silmukat väliaikaisesti apulangalle ja heiluin sitten lavalla ja rekassa lankakerä housuntaskussa:) No, ei sillä oikeasti ollut mitään merkitystä, koska olin vuorautunut etäisesti säkkituolia muistuttavan karvaisen pallon sisälle. Laitan kyllä kuvankin tässä lähiaikoina:) Tuli hyvä mieli, kun äikän opettaja kysyi, että olenko taas itse väkertänyt puvun.

Penkkarit meni muutenkin kivasti. Opettajat tykkäsivät lahjoistaan ja laulut saivat yleisön nauramaan. Jostain syystä useammissa lauluissa puututtiin opettajien hiustyyleihin ja autoihin. Oppituntien nukuttavaa vaikutusta ei myöskään unohdettu. Rekan lavalla oli rutkasti tilaa, koska olemme pienen koulun pieni ikäluokka. Vähän kylmää kyytiähän lavalla seisoskelu toki oli, mutta hauskaa silti. Jopa minä joka yleensä seuraamaan mieluummin tapahtumia sivusta kuin niiden keskiöstä vilkuttelin iloisesti ohikulkijoille:)

Olen suunnitellut, että annan itselleni luvan neuloa joka päivä yhden tunnin ajan. Täytyy vielä tehdä jonkin sortin tarkempi aikataulutus, koska olen sitä ihmistyyppiä, joka jumittuu ihan väärille urille, jos ei ole tarkkaa aikataulua. Huomenna on luvassa matematiikkaa ja englantia.

"Rakkaus ja ystävyys ne ovat kauniita. Nehän ne ovat kauniita"

Tämän rölli- laulun sanoin tahdon toivottaa hyvää ystävänpäivää koko blogistanian väelle.

Kuunneltu on ja Mary Olki och pulinaa på svenska

Ylioppilaskirjoitusten kuuntelut ovat nyt sitten osaltani ohi. Enkku meni aika kehnonlaisesti ja ruotsin kuuntelu oli tänään mielestäni enemmän luetun- kuin kuullunymmärtämiskoe. Olisin voinut kirjoittaa jokaisesta monivalintatekstistä varsin kattavan tiivistelmän. Vastausvaihtoehtojen valitseminen meni sen sijaan melkein pelkäksi arvaamiseksi. Tämä saattaa nyt kuulostaa panettelulta, mutta en kyllä ymmärrä mitä hmm-miehet mittaavat sillä, että laittavat kauheita kompia monivalintoihin. Onnistuin enkun prelistäkin saamaan hyvällä arvaustuurilla paremmat pisteet kuin itse kokeesta, jossa oikeasti tiesin jotain..

No joo. Neulomukset ovat kirjoituskiireiden takia jääneet vähän taka-alalle. Olen asettanut itselleni kiellon uusien neuletöiden aloittamiseen(->enemmän uusia aloitettuja töitä). Aloin virkata, missä ei kyllä ole järjen häivääkään, koska yleensä kyllästyn virkkaamiseen ja työt jäävät keskeneräisiksi. Huivi on nyt kuitenkin tekeillä ja tarkoitus olisi virkata siihen kaksi minimaalista kukkaa päivässä. Tuolla tahdilla sen valmistumiseen menee reilut kaksi sataa päivää. No yrittänyttä ei laiteta.

Mary Olki on huippu tyyppi. Olen vasenkätinen ja harkitsin jo, että opettelen virkkaamaan oikeakätisesti, koska kaaviosta virkkaaminen väärään suuntaan on melko haasteellista. Sain viime viikolla käsiini Mary Oljen Kauneimmat käsityöt ja koin valaistumisen. Kirjassa on paljon mukavia kukka ja pyörylä malleja. Mikä parasta, kaikkiin on kirjoitetut ohjeet. Totuushan on, että mun täytyy kyllä tulevaisuutta ajatellen opetella oikeakätisestikin tuo homma, mutta ei semmosta jaksa ajatella, kun on kauhea hinku päästä virkkailemaan.

Penkkarit on torstaina ja puku on vielä kesken. Ei hyvä. On se kummallsta, miten kaikki hommat jää aina viime tippaan, vaikka materiaalit ja muut ois hankittuna kuukausia aikasemmin. T-ässä eli Turtleneck shrug eli kavereiden kesken matokäsi saattaa joutua keskeneräisenä käyttöön..No eihän se haittaa, kun eihän se kaulusosa sieltä puvun alta kuitenkaan mihinkään näy...Tarkoituksenihan oli tehdä tuo valmiiksi jo viikonloppuna olympialaisia katsellessa. En kuitenkaan enää pystynyt vastustamaan kiusausta neuloa lapaset. Nyt minulla on sitten taas yhdet uudet tumput. Esittelen ne sitten joskus, kun ymmärrän(muistan kysyä iskältä), mistä napista pitikään painaa, kun ottaa lähikuvia. Minulla on todella lahopää tekniikka-asioissa. Johtuiskohan vaikka siitä, että hoen vaan joka kerta joo joo, kun en malta odottaa, että pääsen kuvailemaan. Kuvattomuudesta johtuu myös edellisellä kerralla lupaamani esittelyn julkitulemattomuus(tosi hyvää suomea).

Och sen på svenska. Jag försöker öka mitt betyg så jag tänkte försöka skriva nånting på svenska. Nu vet jag inte vad skulle jag skriva. Det är så lät att tänka på svenska därför att man behöver inte kunna allt. När man skriver eller talar, måste man bli fattad. Jag borde kanske skriva också på engelska, men jag skriver inte. Det skulle bli för snopen. Nonni. Eipä taida tulla mitään. Toivottavasti piristin edes jonkun päivää aiheuttamalla suuren repeämiskohtauksen:)

Kuinka tämän tytön naama saadaan näyttämään hangon keksiltä

Voitin tässä taannoin mustaa villaa*- blogin arpajaisissa. Tänään saapui paketti. Voi, ihanuutta. Esittelen ja erittelen paketin myöhemmin tänä iltana. Oli vain pakko tulla kaikille kertomaan. Kiitos Terhi!

Kiusauksia

Täällä on vaihteeksi saatu jotain valmiiksikin, vaikka otsikko ei sitä kerrokaan. Valmiiksisaamisen huumassa olin vähällä ajautua pois kaidalta polulta. Yhtäkkiä iski hirveä lapasten neulomishimo. Kävelin jo sisävarastoon ja nappasin vajaan kerän mustaa seiskaveikkaa. Koska en ollut varma langan riittävyydestä aloin jakaa sitä kahteen kerään. Työn edetessä aloin tulla järkiini. Katsoin "must to do"- ja "want to do"- listojani ja totesin, ettei kummassakaan niistä ole mitään mainintaa tavallisista lapasista. Samalla lankaan tuli iso solmu. Selvitin solmun, mutta en aloittanut lapasia, vaan päästin ts:n toisen hihan käsittelyyni. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Mutta sitten viimepäivien aikaansaannoksiin. Sain tilkuissa pitkästä aikaa jotakin valmiiksi asti. Jotenkin kummasti aika menee siellä aina kavereiden kanssa juorutessa. (Tilkkutyöryhmässämme on lisäkseni kaksi ystävääni sekä vähän isompi joukko (oikeasti)aikuisia ihmisiä). Viime kerralla kuitenkin tahkosin loppuun ensimmäisenä vaalipäivänä aloittamani sukkapuikkokotelon.



Juu, se on sininen. Kummallisen värityksen selittää kaksikin asiaa. A)Olen ommellut tuon sinisen ruutuosuuden luullakseni noin seitsemän vuotta sitten. Ala-asteen puolella jo kuitenkin. Siitä piti tulla silloin tyynynpäällinen..Kyllästyin sen nurkissa pyörimiseen ja tungin sen sitten tuohon. Selitys B) Minulla on ollut ala-asteella sininen vaihe. Siksipä yli puolet tilkkukankaistani on sinisiä. Pakko niitä on johonkin tunkea. Kankaiden sinisyys on kyllä viime aikoina vähentänyt tilkkuilu-intoani merkittävästi. Putkilon väritys on muutenkin vähän outo. Ensimmäinen vaalikierros ei mennyt ihan toiveideni mukaisesti. Etsinkin tässä työssä sisäistä rumuuttani tai jtsp:)

Melkein koko eilinen päivä meni ommellessa penkkaripukua. Siitä tulee kyllä vähän outo. Illallla innostuin kuitenkin neulomaan ylösalaisinsukat valmiiksi. Tadaa. Myöskin matolapaset tuli viimeisteltyä. Kuva leukapuolelta vain siksi, että unohdin ostaa perjantaina silmät kaveruksille.


Malli: Kärjestä neulottava sukka, oma sävellys
Lanka: Novita punainen Nalle colori väri
Puikot: 2,5mm
Kulutus: n.68g


Malli: soveltaen "Later Gater mitts" (Stitch and bitch Nation)
Lanka: Kaksinkertaisen Sandnesgarn Kitten mohair värit 9535 ja 4219
Puikot: 3,5 ja 4,5mm
Kulutus: Pun.22g ja vihr.44g

Torstaina tuli virkattua naapurin tytölle pipo valkoisesta teddystä, seiskaveikasta ja kid mohairista. Siitä ei nyt ole kuvaa, mutta eivätköhän kaikki tiedä, minkä näköisiä ovat virkatut pipot:)