Edistystä osa 136
Kiireestä huolimatta olen ehtinyt saada jo kaksi joululahjaa valmiiksi ja aloittaa taas yhden uudenkin. Serkun baskeripipo valmistui ensimmäisenä.Piposesta tuli pienehkö. Päähänmahtumisongelmia ei ole, mutta ei liioin liikaa lörpötystäkään. Toivon, että olisi serkulle mieluinen. Ajattelin neuloa hatun kaveriksi vielä samanhenkiset tumput, koska lankaa jäi yli enemmän kuin tarpeeksi. Minulla on ilmeisesti nuhan lisäksi krooninen baskerin langankulutuksen yliarviointitauti.
Pikaneuleena valmistui myös iskän Tychushuivi kaulaa lämmittämään. Huivista tuli onnekseni pelättyä suurempi, joten säästyin jatkamissäätämiseltä. Olin oikein ylpeä itsestäni, kun jaksoin neuloa näinkin pitkän kappaleen pelkkää ainaoikeaa. Syynä tähän oli alpakkalangan pehmeys, joka korostui ainaoikeaa neulottaessa.Aloitusrintamalla jatkuu sama teema. Tulossa alpakkainen harkkapipo iskälle. Pipo syntyy syvästä turkoosista ja 3o, 2n, 1o, 2n-joustinneuleesta.Äidin pitsiponcho on edennyt ihan mukavasti. Vielä pitäisi kehitellä "pikku"veljille (mokomat ovat molemmat kasvaneet ohi)jotain pehmoista pakettiin. Minulla on ollut jokavuotinen pipotusperinne. Tänä vuonna emmin kuitenkin hieman, koska en haluaisi tehdä pipoihin (kammottavia)tupsuja. Tiedän kuitenkin, että aattoiltana kuulen ihmettelyä/valitusta, jos tupsut puuttuvat. Voi, muotia.