Aurinko paistaa ja vettä sattaa..

Ei taaskaan kuvia, joten ilmassa on mielensisäistä vesisadetta. Ärsyttää, kun kerrankin olisi mitä parahin valokuvausilma, niin sitten tämän talon molemmat digikamerat ovat iskän mukana töissä..Sillä on vielä firmankin kamera, että vähän ihmetyttää, mihin hän tarvitsee kolmea kameraa..mutta karu totuus siis on, että ei kuvia.

Neulerintamalla on jatkuu keskeneräisyys sekä kauhea polte aloittaa jotain uutta. Toisaalta harmittaa, kun mikään ei tule valmiiksi..tiedetään, olisi varmaan parempi keskittyä yhteen tai kahteen työhön kymmenen sijaan..

Alfa, jonka on pitänyt valmistu jo ainakin kolme kertaa odottaa edelleen hihojen kiinnitystä. Toista hihaa kiinnitin sen verran, että saatoin katsoa, miltä se näyttää päälläni. Tietenkin se näyttää vähemmän kivalta. Olihan tuo arvattavissa, koska puikot olivat seiskamilliset ja lankakin kohtalaisen paksua. Jos ensi kerralla pysyisin päätöksessäni pitäytyä 5. puikoissa tai pienemmissä..Lemppari puikkokokonikin on 3,5, joten ihmettelen suuresti, miksi haalin jättipuikoilla tehtäviä neuleita. Kai se on se nopeus.

Penkkaripuvun hihake lähti muotoutumaan Scarf stylen Turtleneck shrug- ohjetta mukaillen. Oli sisäinenpakko päästä kokeilemaan kirjasta jotakin, ja vielä suurempi olosuhteidensanelemapakko(joo, tiedän ei ole mikään yhdyssana:)) oli aloittaa tuota hihaa. Nyt sitä onkin jo 45cm valmiina. Neuloin sitä enkun tunnin alussa ja opettaja aloitti sitten tunnin: "Tällä tunnilla *piip* saa kutoa". Vähän nauratti. Kuuntelin siinä sitten opettajan tenttiohjeita ja neuloin:)

Pitsipaita fortissimasta on aloitettu jo kaksi kertaa ja pitää aloittaa vielä ainakin kerran..Jotenkin olen molemmilla kerroilla onnistunut laskemaan mallikerran silmukat väärin. On vähän hermoja raastavaa tuo purkaminen, koska lanka on ohutta ja puikot 5.5mm pitsineuleen takia. Ensimmäisen kerroksen neulominen ei ole mitenkään miellyttävää. Aion kuitenkin olla vahva ja saattaa suunnitelmani loppuun asti, vaikka vaikeuksia olisikin. Mieli on varmasti tyytyväinen sitten hamassa tulevaisuudessa, kun saan pukeutua ensimmäiseen itse suunnittelemaani neulepaitaan.

Viimeiset viikot koulua käsillä. Alkaa pikku hiljaa jänskättää kirjotukset ja varsinkin niiden jälkeinen elämä, ts. pääsenkö opiskelemaan..Ensin pitää kyllä keskittyä kirjotuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi pystyä olemaan asumuserossa neulomusten kanssa, mikäli mielin lakin keväällä päähäni painaa..Nytkin pitäisi oikeastaan harjoitella matikkaa, mutta kun neulominen on paaaljon vetovoimaisempi asia. Plääh..