Olympiatunnelmia

Noin viikon ajan olen päivittäin käynyt kirjoittamassa luonnosta ystäväni sukista. Jostain syystä en saa mieleistäni tekstiä aikaiseksi, joten jääkööt selittelyt tällä kertaa tavallista lyhyemmiksi. Kyseessä ovat kuitenkin Canada-sukkien pelkistetty versio ystävälle, joka oli lukioaikana Kanadassa vaihto-oppilaana. Jonossa ohje keikkui useita vuosia, kunnes viimein pääsi toteutukseen asti ja valmistuikin helmikuun keskeneräisenä.

Kaisan Canada -sukat
Malli: Canada (Knitting on the Road by Nancy Bush)
Lanka: Sandnesgarn Sisu musta 68g, valk. 12g, pun. 10g
Puikot: 2,5mm, kirjoneuleessa 2,75mm

Olympialaisten innoittamana päätin ottaa osaa Ravelympicseihin. Viime lauantaina aloitin Laminarian Colinetten Parisiennesta. Alkuinnostuksen jälkeen huivi on jäänyt hitautensa takia muiden töiden varjoon, mutta onneksi tässä on vielä reilu viikko määräaikaan jäljellä.

Reipas -setti

Pari viikkoa sitten vierailin ystäväni luona ja vein samalla syksyllä neulomani pienelle tytölle syksyllä neulomani porkkanapipon. Paukkupakkasviikolla myssy tuntui kovin ohuelta ja yhtäkkiä huomasinkin suunnittelevani paksumman myssyn tekemistä.

Olin jo syksyllä ihastunut virkatun Herne-pipon ohjeeseen ja lisäksi saanut jostain päähäni, että karkkiraitaveikka ja ruskearaitaveikka voisivat näyttää vinkeiltä yhdessä. Toissa viikonloppuna otinkin koukun käteen ja virkkasin pienelle tytölle vähän pakkasen kestävämmän myssyn.

En erityisemmin pidä tupsujen tekemisestä, mutta tämä pipo tuntui suorastaan vaativan päälaelleen keikkumaan tupsua. Siispä uhrauduin ja väkersin tupsun.

Reipas pipo

Ohje: Herne by Lilia Mankki
Lanka: Raitaveikka ruskea 40g ja karkki 51g
Koukku: 3mm, nauhoissa 3mm sukkapuikot

Koska lankaa jäi melko paljon yli, neuloin myssyn seuraksi vielä raidalliset tumput, jotka valitettavasti osoittautuivat aika nafteiksi. Pitkät varret saivat sentään kehuja. Näiden pikkuruisten neuleiden koon arvioiminen on minulle kyllä edelleen täysi mysteeri.

Reippaat tumput
Ohje: Osviittaa Novitan lapastaulukosta
Lanka: Raitaveikka ruskea 8g ja karkki 22g
Puikot: 3mm

Welsh Country Mittens

Sain viime viikolla kuulla, että veljeni tyttöystävällä on vain yhdet tumput. Omat sormeni palelivat paukkupakkasilla jopa kaksissa hanskoissa, joten huomasin ohimennen lupaavani neuloa hänelle toiset käsineet.
Lupaus oli vähällä aiheuttaa ensimmäisen sortumisen langanostolakkoni aikana. Kerä Novitan Luxus Alpacaa pääsi Itäkeskuksen Prismassa ja ostoskoriini asti, kunnes päätin vielä kerran tarkistaa hesan lankalaatikkoni.

Tarkistus kannatti. Hetken ajan pohdin jo säärystimiin varaamani ruskean maijan uhraamista tähän projektiin, kunnes yhden lankapussin alta paljastuivat harmaat Gjestalin Sildret. Olin ostanut yhdet kerät harmaata ja tummanharmaata Sildreä veljen joululahjasukkia ajatellen. Lanka, joiden kaveriksi Sildrejä aioin olikin hivenen paksumpaa kuin muistin, joten Sildret joutuivat laatikkoon odottelemaan, jos keksisin niistä joskus jotakin. Nyt löysin ne kuin tilauksesta.

Welsh Country Mittens

Ohje: Inspiroiduttu Nancy Bushin Welsh Country Stockings -sukista
Lanka: Gjestal Sildre harm. 26g ja t.harm. 39g
Puikot: 3mm

Harkitsin ensin neulovani paksuin raidoin raidoitetut tumput, mutta idea ei tuntunut aivan saajansa tyyliseltä. Sitten muistin Lotan ja Mirzun hienot Welsh Country Stockings -sukat joista sain hyvän idean tumppuihin. Neuloin siis pitkähköt ranneosat tavallisella harmaalla ja katsoin kirjoneulekuvion Ravelryn sukkaprojekteista, koska en omista tarvittavaa kirjaa. Kämmenosat puolestaan neuloin tummanharmaalla.

Olen oikein tyytyväinen tumppuihin. Niistä tuli mielestäni klassiset ja kirjoneulekuvio ranteen kohdalla näyttää kuin korulta. Lanka oli mukavaa neulottavaa rakenteensa ja värinsäkin puolesta. En ole pitkään aikaan neulonut mitään harmaata, koska se ei kuulu lempiväreihini, vaikka sopisikin hyvin perusväriksini ruskean rinnalle.

Vihreitä lahjoja

Tammikuussa neuloin kaksi vihreää huivia lahjaksi ja sain kaksi vihreää lahjaa. Viime syksynä veli "tilasi" tyttöystävälleen vihreän kolmiohuivin. Lupasin neuloa huivin joululahjaksi ja koska saaja oli joulun ajan muilla mailla vierahilla, sain mukavasti lisäaikaa tämän vuoden puolelle. Tammikuun alkupäivinä laitoin Kitten mohairit puikoille ja neuloin Adamas Shawlin ennätys ajassa, kahdessa päivässä!

Neulontanopeuteen vaikutti myönteisesti mukava lanka ja todella helppo ohje, eikä kotikotona saadusta täysihoidostakaan tietenkään ollut mitään haittaa:D Huivin mallineule oli helppo oppia ulkoa ja muutenkin mukava neuloa. Voisin kuvitella neulovani joskus toisenkin huivin tällä ohjeella.

Ohje: Adamas Shawl by Miriam L. Felton

Lanka: Sandnes Garn Kitten mohair 104g
Puikot: 5mm

Myös Lacy Baktus mammalle syntyi vihreästä mohairista. Tällä kertaa lankana oli jämäkerä Novitan Kid mohairia, joka tarkasta punnituksesta huolimatta loppui lähes kohtalokkain seurauksin kesken. Onneksi Ravelryssä huutelu auttoi ja sain Marjutilta tarvitsemani neljä grammaa lankaa huivin valmiiksi saattamiseen ajallaan, ja mamma sai yllätyssynttärilahjansa.

Ohje: Lace Baktus by Terhi Montonen

Lanka: Novita Kid mohair 28g
Puikot: 4,5mm

Huivin mukana postitin myös kirjaston poistomyynnistä löytämäni lasten kirjan, jonka oli kuvittanut Marja-Liisa Pitkäranta. Mamma keräilee hänen piirtämiään postikortteja ja myös muita kuvituksia.

Joululaulussakin sanotaan, että hän lahjat antaa ja lahjat saa. Näin kävi myös minulle, kun Mewril piristi päivääni myöhäisellä joululahjalla. Sain kerän Nalle aloeveraa nätin vihreänä ja kauniin rintaneulan. Vihreästä nallesta haaveilin jo vähän syksyllä, mutta onnistuin kuitenkin jättämään sen ostamisen väliin. Nyt saan joskus neuloa haaveilemani polvisukat vihreiden talvisaappaitteni kaveriksi.

Sain myös tuliaisia veljeni tyttöystävän joulumatkalta Australiasta. Teemaan sopivin, ja mieluisin tuliainen oli vihreä kaulakoru.

Helmikuu haltuun

Tammikuusta tuli hyvä neulekuukausi, kun sävelet olivat selvät jo kuun alusta sen suhteen, mitä haluan saada aikaiseksi. Helmikuussa ajattelin noudattaa samaa periaatetta ja tällä kertaa jopa kirjoittaa ylös, mitä toivoisin saavani tässä kuussa valmiiksi. Lähtökohtani tänä vuonna on neuloa vähintää 800 grammaa kuussa, niin että saavuttaisin vuoden lopussa 10 kilon kokonaistavoitteeni.
Toiveissani oli aloittaa kuukausi puhtaalta pöydältä, mutta viikonloppuna sainkin viettää aikaa tärkeiden seurassa, joten viime hetken neulominen jäi hyvästä syystä odotettua vähemmäksi. Ensitöikseni neulonkin valmiiksi veljen tyttöystävän tumput ja vasta sitten siirryn alkuperäisen suunnitelman mukaiseen neulomisjärjestykseen. Villeimmissä haaveissani olin toivonut saavani tammikuussa neulottua myös Little Birds -tumput, jotka ovat keikkuneet ravelryjononi kärjessä jo pari kuukautta. Tumput saattavat kuitenkin joutua odottamaan jopa maaliskuuhun ennen kuin pääsevät puikoille.

Helmikuun teemaksi valikoituivat vaivihkaa olympialaiset. Siksi kuukauden keskeneräinenkin on kämppisystävän Canada-sukat, joita jo aloittelin joululomalla. Huikea kymmenen sentin mittainen aloitus, menee kuitenkin purkuun ja otan uuden yrityksen 0,25mm suuremmilla puikoilla. Miten se onkin niin vaikea uskoa, että käsialani on tiukahko. Lisäksi jätän varren kierrereunan todennäköisesti tekemättä, koska se miellytä silmääni.
Toinen olympialaisiin liittyvä neule on iskän Hero Pullover, jonka ajattelin aloittaa kisaneuleeksi. Iskälle on pitänyt neuloa paita jo kohta kolme vuotta. Viime syksynä viimein ostin langat ja löysin sopivan ohjeen. Suunnittelin aloittavani paidan joululomalla, mutta inspistä ei löytynyt vielä silloin. Nyt tuntuu, että hetki olisi sopiva.


Helmikuun kolmas haave on neuloa äidille ensi jouluksi helmineuleinen Clapotis Novitan pätkävärjätystä Ainosta. Olen neulonut itselleni helmineulekaulahuivin samasta langasta ja mielestäni lanka näyttää harvinaisen siedettävältä helmineuleena. Tämän projektin toivon saavani alulle heti Kaisan sukkien jälkeen, koska jos iskän sankaripaita ei valmistu helmikuun loppuun mennessä saavutan Clapotiksen avulla langankulutukseni tavoite grammat myös helmikuussa, koska tammikuun jäljiltä helmikuun tavoitteesta puuttuu vain 434 grammaa.

Valkopalmikkotumput

Sain viime syksynä mammalta vyyhdin Virtain 2-säikeistä villalankaa, jonka hän puolestaan oli saanut tuttavaltaan. Heti oli selvää, että langasta syntyisi tumput. Ensin suunnittelin yksinkertaisia huovutettuja tumppuja, mutta lopulta päädyin käyttämään käsineiden pohjana Karismalapasten ohjetta.

Valkopalmikkotumput
Ohje: Iida Glumoffin Karismalapaset tuplana ja omin muokkauksin
Lanka: Virtain villa 2-säikeinen villalanka 84g
Puikot: Päällitumppu 3,75mm, sisätumppu 3,5mm

Olen ennenkin huomannut, että valmiiden tumppuohjeiden käyttäminen ei kohdallani tuota kovinkaan hyviä tuloksia. Tämä tuli todistettua myös Karismalapasten kohdalla. Ensisijainen syy on varmasti isohko käteni ja toinen se, että pidän todella istuvista hanskoista. Joten säätämiseksihän tämäkin projekti meni ja siksi näiden neulominen tuntui vähän pakkopullalta.

Tälläkin kertaa jouduin vaihtamaan puikkokokoa kahdesti päätyen lopulta 3,75mm puikkoihin. Lisäksi neuloin toisen käsineen kokonaan kahteen kertaan ja vielä muokkasin tumppujen kärjet pidemmiksi kolmesti. Kämmenpuolen nurjaneulos ei miellyttänyt silmääni, joten vaihdoin sen sileäksi neuleeksi. Samoin neuloin peukalot sileänä oikeana sileän nurjan sijaan.

Koska lanka oli todella riittoisaa ja viime päivien kovat pakkaset nipistelivät epämiellyttävästi sormenpäitäni päätin tehdä tumpuista kaksinkertaiset.

Päällilapasten valmistuttua poimin varresta 3,5mm puikoilla 36s eli neljä silmukkaa vähemmän kuin päällilapasissa. Tumpuista tuli kaksinkertaisina todella paksut ja lämpöisen oloiset. Nyt pitäisi sormien pysyä lämpiminä. Taidankin lähteä tästä heti testaamaan.

Neulevuoden avaus 2010

Neuleunian päivittäminen on taas jäänyt paitsioon. Syynä ei ole esiteltävien asioiden puute vaan runsaus. Tammikuu on perinteisesti ollut tuottoisa neulekuukausi, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt poikkeusta. Puikot ovat suihkineet ahkerasti ja valmista on syntynyt.


Suurin innoittajani on ehdottomasti ollut pieni muistikirjani, jonka otin käyttöön jo viime vuoden puolella. Pidän erilaisten luetteloiden ja taulukoiden pitämisestä. Valmiiden töiden ja langankulutuksen kirjaaminen muistikirjaani on sekä hauskaa että hyödyllistä. Kirjanpidon avulla pystyn kätevästi seuraamaan kuukausittaista langankulutustani ja se myös motivoi saamaan keskeneräiset työt valmiiksi.


Vuoden alussa niitä keskeneräisiä töitä oli kaksitoista. Siitä sainkin idean tämän vuoden henkolökohtaiseen neulehaasteeseeni. Joka kuukausi olisi tarkoitus neuloa yksi keskeneräinen valmiiksi. Muuten saan aloittaa uusia töitä Ravelryn jonostani, tietenkin niin, että teen edelliset ensin valmiiksi. Tarkoitus olisi, että vuoden lopussa olisi keskeneräisten töiden suhteen kerrankin nolla-tilanne.

Olkoon tämä virallinen blogivuoteni avaus. Niistä valmistuneista töistä yritän kirjoitella vähitellen, koska yhdeksästä työstä syntyisi jo aikamoinen maratonpostaus. Uteliaimmat voivat tietenkin käydä kurkkimassa etukäteen Ravelryssa:)

PS. Olisin iloinen, jos joku osaisi kertoa, mitä pitäisi tehdä, että blogilista ei joka kerta päivitettyäni väittäisi blogiani luetuksi.

Hullut päivät

Hullut päivät iskivät taas viime viikon lopulla. Tällä kertaa ei ollut kysymys keltaisista kummituksista vaan käsityöntekijän ideapaljoudesta. Hulluiksi päiviksi nimittämäni ilmiö ilmenee n. kerran kahdessa kuukaudessa. Yleensä tilaa edeltää ajatukset pysyä mahdollisimman vähässä keskeneräisten määrässä. Toinen hullujen päivien houkutin on vapaan käsityöajan odotus.

Millaiset hullut päivät sitten ovat. Yleistä ilmiölle on halu aloittaa uusia töitä, koska vanhoihin ei uusien ideoiden kokeilun halussa pysty keskittymään. Kun uuden työn on aloittanut siihen kuitenkin kyllästyy ennätysajassa, jopa tunnissa aloituksesta, eikä keskittymiskyvystä ole tietoakaan, kun ehkä tahtoisi tehdä jotain muuta, jonka voisi saada valmiiksi.

Näiden hullujen päivien ensimmäinen uhri oli Teddylaatikko, jonka syövereitä olin jo kaksi kertaa yrittänyt muuttaa peitoksi onnistumatta. Tällä kertaa puikkokoko suureni kahdella ja malliksi valikoitui Kaaospeitto. Luulen, että tästä tulee vielä hyvä, kunhan kiinnostus jatkaa peittoa taas viriää.

Hullujen päivien luonteeseen liittyy myös olennaisesti halu kuluttaa jokin lanka loppuun. Yleensä ko. lanka ei ole sieltä varaston ihanimmasta päästä. Tällä kertaa käsittelyyn päätyi Novitan Pop Plus, jota olin joskus ostanut veljen asusteita varten. Pipo virkkaantui kuin itsestään ja jopa kerrankin kehuttiin täydellisen kokoiseksi. Yleensä olen arvioinut veljen päänupin koon vähän liian suureksi, eikä asiakas ole ollut yhtä tyytyväinen.

Onnistuneen pipon jälkeen lankaa oli kuitenkin jäljellä vielä melkein kaksi kerää. Koska veli valitteli käsineiden puutetta, päätin neuloa loppulangasta kaksi paria identtisiä tumppuja, jotta yhden hanskan mahdollisesti kadotessa voisi käyttää tumppuja ristiin. Jo ensimmäisen tumpun kohdalla alkoi ilmetä kaihoisia ajatuksia jonkin haastavamman työn pariin siirtymisestä. Lopulta viikonlopun aikana valmistui yksi peukaloton tumppu ja puolet toisen resorista.

Lauantai-iltana päätin etsiä ratkaisua vallitsevan tilan korjaamiseksi. Unohduin muutamaksi tunniksi lukemaan kiehuvaa Villapataa ja inspiraation vallassa lauantai ehti muuttua sunnuntaiksi. Olin koko syksyn surkutellut säärystinten puutetta, yhdet olivat jo puikoillakin, mutta eivät osoittaneet valmistumisen merkkejä. Nämä säärystimet nähtyäni muistin varastostani löytyvän pesussa vanuttuneen mohairpaidan hihat. Nopea testaus, mahtuvatko hihat jalkoihin ja kyllä! Lankavarastostani puolestaan löytyi melkein samanväristä Floricaa. Poimin siis silmukat "varresta" ja jatkoin 3o3n-joustinta. Koska päivä oli edennyt jo seuraavan puolelle oli minun mentävä nukkumaan.

Aamulla herättyäni jatkoin säärystimiä, mutta en edennyt edes ensimmäisen joustimen loppuun, kun jo ajatus ompelukoneen ääreen siirtymisestä tuntui liian houkuttelevalta. Villapadasta inspiroituneena kaivoin esille viime syksynä Ruotsista kirpparilta ostamani hameen, josta minun oli jo silloin tarkoitus muokata jouluhame itselleni. Koska joulu on jo aika lähellä, ajankohta hameen uudistamiseenkin oli mitä sopivin.

Irrotin vyötärökaitaleen ja purin yläreunan poimutuksen, joka paljasti kankaan valtaisan määrän. Lyhensin kappaleita yläosasta, koska en halunnut suotta purkaa alareunan rimpsua. Poistamastani kankaasta ompelin kansallispuvun taskua muistuttavan taskun, joka on tarkoitus kiinnittää miehustan ja vyötärökappaleen väliin. Tähän projekti sitten tyssäsikin, kun minulla ei ollut tarpeeksi leveää kuminauhaa vyötärölle, enkä myöskään osannut päättää rypytänkö kaiken kankaan vyötärölle, vai haluanko hameesta mielummin istuvan ja puran kappaleet kokonaan kaavojen asettelua varten.

Koska hameprojekti jäi kesken päätin suunnata mielenkiintoni uudestaan säärystimiin. Neuloin ensimmäisen resorin valmiiksi ja ketjuvirkkasin säärystinten pintaan sydänaiheen. Poimin silmukat toisesta hihasta ja neuloin pari kerrosta.

Maanantaiaamuna minua vaivasivat vielä langat, joista olin jo veljen pipon virkattuani yrittänyt virkata mammalle hattua joululahjaksi. Junalle lähtöä odotellessani otin langat uudelleen käsittelyyn. Valitsin tällä kertaa kaksi numeroa suuremman koukun ja johan onnistui. Lopputulos ei missään nimessä ole itseni tyylinen, mutta on mielestäni oikein edustava mummohattu.

Hullujen päivien jälkeen neule-elämä on rauhoittunut. Säärystimistä toinen odottaa enää kirjailujaan, veljen tumppuja on jo kaksi kokonaan valmista ja kolmas peukaloa vailla. Hame pääsee uudelleen käsittelyyn, kunhan joululoma parin viikon päästä koittaa. Teddy-peitto puolestaan pakataan todennäköisesti mukaan maalle joulunpyhien ratoksi.

Tontun tehtävistä

Joulun odotukseni lähti käyntiin äidin maanantaisesta syntymäpäivästä. Eilen leikkelin kankaita joululahjoja varten ja laitoin joulu-cd:n soimaan soittimeen. Tänään sitten aloitin herkkulakon, joka loppuu perinteisesti jouluaattoaamuun. Glögikauden aloitin jo lokakuun alussa, jouluneulomuksia olen tehnyt tasaisesti koko syksyn.Päätin viime kesänä, että tänä vuonna en tee joululahjoja itse, mutta kuten oli odotettavissa pyörsin päätökseni jo alkusyksystä. Eihän joulun odotus tunnu yhtään samalta, jos ei ole itse tekemässä joulua. Koska en tunnetusti ole erityisen hyvä kokki, leipuri enkä muusikkokaan, on jotenkin luonnollista, että joulupuuhailuni liittyvät käsitöihin. Suuritöisimmät ja mälsimmät neuleet valmistuivat onneksi jo viime viikolla. Enää pitäisi neuloa pari huivia, mutta ne ovat nopeita töitä ja lisäksi saajat tietävät, mitä ovat saamassa, joten tarvittaessa voin lahjoa heitä myös lahjakorteilla.

Aivan täysin jouluvaihteelle en vielä voi vaihtaa, vaikka haluaisinkin, koska syysperiodia on jäljellä kolmisen viikkoa ja edessä kolme tenttiä ja liuta muita palautuksia. Joulun odotus tuo kuitenkin mukavaa valoa ja vaihtelua arkeen, joten kouluhommatkin tuntuvat etenevän osin kuin itsestään. Harmi, että joulu on kerran vuodessa vaan.

Tarttis tehrä jotain

Blogini hiljeni tyystin yli kolmeksi kuukaudeksi ja ihan vahingossa. Muistan, kuinka heinäkuussa suunnittelin kirjoittavani matkakertomuksen ihanasta kesäretkestä, jonka teimme Mewrilin kanssa Mikkelin seudulle. Kotiinpaluupäivää seuranneena päivänä satoi kuitenkin vettä, enkä saanut kuvattua matkalta mukaan tarttuneita ihanuuksia. Yhtäkkiä huomasin siirtyneeni jälleen Helsinkiin opintojen pariin, viikot kuluivat ja blogi kävi mielessä satunnaisesti. Kynnys kirjoittamiseen oli kuitenkin noussut jo liian korkeaksi.

Piristysruiske löytyi viimein Tampereelta. Viikon päätteeksi suuntasin Mewrilin kanssa ihmettelemään Tampereen ihmeitä. Perjantaina kävimme vierailemassa Lankaideassa, josta löysin vyyhdin jo yli vuoden himoitsemaani Colinetten Jitterbugia värissä Vincent´s Apron. Saan vihdoin Vinsentti-settiini sormikkaat. Myssykin pitäisi tosin neuloa uusiksi, kun se eräänä Uppsalalaisena syysmyrskypäivänä löröhti pois kuosista.Perjantaina tapasimme myös pikaisesti Lotan(oli kiva tutustua!), jonka kanssa tein vaihtokaupat mohairinjämistä. Saimme myös tuoretta tietoa messuista ja tietenkin ihailimme Lotan messusaalista. Illalla joimme glögiä, neuloimme ja paransimme maailmaa.

Lauantaiaamu alkoi aikaisin, ja vaikka viime hetken tiskaukseni ja puuterointini takia myöhästyimmekin ensimmäisestä bussista, ehdimme onneksi vaihtoyhteyteemme ja olimme Pirkkahallilla sopivasti muutama minuutti messujen aukeamisen jälkeen.

Aika riensi messukojuja tutkiessa nopeasti. Yhtä yhtäkkiä tuntui hupenevan myös messubudjettini, mutta kylläpä sainkin rahoilleni vastinetta! Ostamani langat valitsin värin perusteella. Materiaalilla ei niinkään ollut väliä, vaikka ostokseni olivatkin lopulta aika ylellisiä.Yeoman silkkivillaa koulutyöhön, 90g kasvivärjättyä villalankaa, ilun suomalaista vahvistettua sukkalankaa 70g, Mokkasukkaa värissä Nevada ja vyyhti Handmaiden Cashbahia. Ostokseni olivat sukkalankapainotteisia, vaikka yhdestäkään vyyhdistä ei ole tulossa sukkia.

Langan lisäksi mukaan tarttui syntymäpäivälahja äidille, josta ei toistaiseksi enempää, pöllö- ja mansikkarintamerkit, bambipeili ja perhospenaali kesällä hukkuneen myyräpenaalini tilalle. Olen käyttänyt koko syksyn penaalin korvikkeena meikkipussia. Uuden penaalin ompelu on ollut suunnitteilla kesästä asti, mutta muut asiat ovat menneet tärkeysjärjestyksessä sen edelle. Niinpä päätin tukea Huhtadesignia ja ostaa yksinkertaisen, mutta ihan näköiseni penaalin.

Lopuksi vielä äimistelyä tästä Handmaiden casbah -vyyhdistä. Miten yhdestä lankavyyhdistä voi löytyä kaikki lempivärini ja vielä tismalleen oikeissa sävyissä. Jos olisin lanka, olisin varmasti tämä.

Tuliaisia valtameren takaa

Veljeni vietti kahden kaverinsa kanssa kolme viikkoa Pohjois-Amerikassa. Neulovana isosiskona hyödynsin tilanteen ja sain kasan itsetilattuja tuliaisia. Varsinkin Rebecoista olen enemmän kuin innoissani.Ihan oikeana tuliaisena sain T-paidan ensi talven Olympiamaisemista. Ihan mun värinen! Veljeni selvästi tuntee mun maun:)

Sillä aikaa, kun veli oli Valloissa, olin pari päivää kesävirtolainen ja käväisin tuhlaamassa Palmroth centerin Marimekossa. Liike on ehdoton suosikkini kaikista Marimekon myymälöistä/tehtaanmyymälöistä. Monesti sieltä on tullut tehtyä hyviä löytöjä. Olin jo pitkään haaveillut Marimekon sadetakista, mutta silti löysin takin oikeastaan vahingossa. Tiiedättehän, kuinka joskus haaveilee jostain, mutta koska välitöntä tarvetta ei ole, saattaa haave unohtua ja palata mieleen vasta silloin kun haaveilun kohde osuu silmien eteen. Juurin niin kävi tämän sadetakin kanssa. Oikein odotan, että tulisi sateinen syksy ja pääsisin viilettämään Helsingin katuja uudessa sadetakissani. Täällä tuppukylässä luulen herättäväni hieman liikaa huomiota, jos pukeudun tähän takkiin.

Turvallista juhannusta!

Tänään vielä töihin ja sitten pääsen nauttimaan mökkielämästä. Tämä onkin ensimmäinen vapaa juhannukseni kolmeen vuoteen. Ihanaa!

Säätilasta en ota paineita. Huonolla säällä saa istua sisällä ja neuloa tuntematta huonoa omaatuntoa. Mökkimme on paras paikka maailmassa.

Ja vesi oli mustaa

Selätin jo kolmannen keskeneräisen. Hyvä minä! Nyt valmistui Rowanin River kirjasta Beads, buttons and lace. Aloitin huivin tammikuun lopulla, kun tarvitsin matkakäsityön laivamatkalle. Huivi jäi kuitenkin pian lojumaan keskeneräisten koriin, kun se oli kasvanut jo liian suureksi toimiakseen matkakäsityönä. Lopulta viimeinen neulontavaihe maanantaina ei vienyt kuin muutaman tunnin.

Mustajoki
Malli: River by Sharon Miller
Lanka: Novita Florica 188g
Puikot: 5,5mm

Ohjeen seuraaminen oli varsinkin aluksi vaikeaa, koska mallineuleesta ei ollut kaaviota. Oikealla rivillä ja rivin oikeassa kohdassa pysyminen oli haasteellista. Onneksi mallineule on yksinkertainen, joten sen oppi nopeasti ulkoa, eikä oikean kohdan tihrustamiseen tarvinnut käyttää aikaa eikä hermoja.

Ohje oli kirjoitettu ohuenohuelle Kid silk Hazelle. Koska varastostani löytyi Novitan fForicaa päätin neuloa huivin siitä. Jostain sain päähäni, että olisi hyvä käyttää lanka loppuun. En tehnyt mallitilkkua, enkä pitäytynyt ohjeen antamassa kerrosmäärässä, vaan lisäilin vähän omiani. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut käyttää järkeä ja neuloa muutama mallikerta vähemmän, eikä enemmän kuin ohjeessa.

Huivista tuli nimittäin järkyttävän pitkä, noin 2,5 metriä. Nyt huivi sopisi jättiläisgootille häähuiviksi. Juhlahuivi käyttöön huivista ei siis ole, vaikka se silloin olisikin kauneimmillaan. Kaksinkerroin kietaistuna kaulahuivina se sen sijaan vaikuttaa varsin toimivalta.

Mustan keskeneräisen valmistuttua sain aloittaa taas uuden työn. Nyt puikoilla on mustaa Jasminia ja Modan kukkaboleron hiha. Voi olla, että juhannuksen takia joudun harrastamaan hieman sääntöjen kiertoa, ja otan mökille mukaan Springtime Swirlin, sillä mökin jo valmiiksi hämärä valaistus yhdistettynä synkeään säähän ja mustaan lankaan, voi aiheuttaa näkövaikeuksia.

Supervauvan supersukat

Ystävän kesämekon valmistuttua sain aloittaa taas uuden työn. Tällä kertaa ainoana vaatimuksena oli sininen väri. Lankavarastosta löytyi kerä Regian Kaffe-sukkalankaa, jonka pelastin pari vuotta sitten Lankakauppa Heinin alekorista. Ravelryn jonossa oli Uhoavan gnun herttainen ohje. Sukat puikoille siis, vaikka käyttäjää näille ei vielä olekaan tiedossa. Ystävän tyttärellekin kun taitavat olla jo pienet.
Ohje oli selkeä ja helppo. Päänvaivaa aiheutti ainoastaan kolmannen sukan kohdalla virinnyt kyllästymisen tunne sekä viimeisen sukan kärkikavennuksien kohdalla loppunut lanka. Onneksi jämälangoista löytyi sopivaa sinistä lankaa, ja sain sukat valmiiksi.

Supervauvan supersukat
Malli: Supervauvan polvisukat by Uhoava gnu
Lanka:Schachenmayr nomotta Regia Design Line Kaffe Fassett väri Fog 50g + pikku nöttönen tuntematonta jämälankaa
Puikot: 2,5mm

Erään kesämekon tarina

Halusin neuloa hyvälle ystävälleni neuleen. Olin suunnitellut sitä jo pari vuotta. Kuusikulmiopeiton valmistuttua päätin, että hyödynnän peitosta jääneitä sinisiä puuvillalankoja. Tuli kesä ja ystävän syntymäpäivä jäi taakse. Neule ei ehtinyt puikoille. Otin langanjämät syksyllä mukaani Ruotsiin.

Ystävä tuli käymään ja kävimme Yll o tyllissä, jossa hän ihastui Garnstudion Safranin turkoosiin. Muutaman viikon päästä kävin ostamassa saman puljun Muskatia lähes identtisessä sävyssä. Vanhat langat olivat merseroituja, joten lisälangankin piti sitä olla.

Joulun alla aloitin raitatakin. Ajattelin sen olevan hyvä idea. Neuloin etu- ja takakappaleita yhtä aikaa. Puolessa selässä totesin, etten pidä neuleen ulkonäöstä. Joulukin meni. En kuitenkaan purkanut tekelettä.

Helmikuussa ajouduin Ravelryn kautta selailemaan Garnstudion uutta kuvastoa. Kesämekko pomppasi silmiini, niin M:n näköinen neule! Tulostin ohjeen ja viimein purin raitatakin alun. Neuloin pari päivää kuin liekeissä, kunnes tajusin, että Muskat loppuu.

Ravelry tuli jälleen apuun. Pilvillä oli oikeaa lankaa myynnissä. Ostin kaksi lisäkerää. Sitten tuli Project Spectrum. Neule jäi kesken, kun halusin neuloa vihreää. Huhtikuu ja toukokuukin meni. Kesäkuun alussa keksin neuloa keskeneräisiäni. Päätin tarttua työ nro kakkosena kesämekkoon. Olisihan se järkevää saada kesämekko kesällä valmiiksi.

Kolme päivää ahkerointia ja mekko valmistui. Ystävä tuli sopivasti kotikotiin vierailulle. Annoin synttärilahjan kolme viikkoa etukäteen. Kerrankin näin päin.

Mekko sopii saajalleen täydellisesti. Olen iloinen.

Ystävän kesämekko
Malli: DROPS 113-1
Lanka: Garnstudio Muskat, Idena Cotton lux, Novita Tennessee yht.488g
Puikot: 4,5mm,4mm virkkuukoukku

Yksi huono puoli tässä neuleessa on. Haaveilen neulovani itselleni samanlaisen. Ehkä ruosteenpunaista, viininpunaista tai tummaa sinappia. Ah, liikaa ihania vaihtoehtoja!