Terveisiä Tallinnasta

Kuten Mielitty jo muutama päivä sitten raportoi, vietimme tiistaina oikein rattoisan lankashoppailupäivän Tallinnassa. Lankaa ja tarvikkeita löytyi edullisesti. Edellisviikolla tekemäni lankainventaario hieman hillitsi ostohaluja, ainakin aluksi. Ensimmäisestä kohteesta (Liann löngad) tarttuivat mukaan vain nämä ihanuudet:
Kaksi vyyhteä Titan woolin Merinos extraa terran värisenä. Ihana väri! Suunnitelmissa pyöreä huivi A Gathering Of Lace- kirjasta
Kolme pikkuruista kerää Love Garnin Cocoonia (100% villaa) hennon vaaleanvihreänä. Värin kuvailu sanoin on mahdotonta, koska väri näyttää toisaalta hyvinkin vihreältä ja toisaalta siinä on vahva vivahdus hiekanväriä. Tykkään!
Karnaluks tukussa itsehillintä ja lankainventaarion karut lukemat katosivat mielestä. Ostoskärryyn päätyi paljon puuvillaa ja vähän mohairia. Lisäksi sijoitin vetoketjuihin, nappeihin ja muuhun tarpeelliseen käsityösälään.

Tsekkiläistä Katka- puuvillaa 10 kerää. Keräkoko on kummallinen 75grammaa. Jos merinos extran väri oli ihana, niin tämän puuvillan on täydellinen.
Anchor magicline puuvillatumppuihin noukin 4 kerää. Näitä aloitinkin jo kotimatkalla bussissa. Pidän langasta hirmuisesti. Väritys on kiva, erityisesti vihertävä raita, ja langan tuntu on pehmeä, mutta napakka. Paksuuskin on juuri sopiva. Ihanaa lankaa!
Mielityn tavoin sijoitin Pure cottoniin, jonka väri myöskin hipoo täydellistä, 10 kerän verran
Ja Austermannin Defilee mohairiin. Vihreää 8kerää, viininpunaista 2
Äidille ostin vielä kerän terran väristä virkkauslankaa, jonka vyöte ehti jo hukkua kassin pohjalle.
Karnaluksia vastapäätä olevasta Abakhan Fabricsista selvisin ulos vain yksi mohairkerä mukanani. Love garnin mohair päässee kimppaan muutaman yksinäisen kitten mohair keräni kanssa ja muuttunee huiviksi joskus syssymmällä, niin kuin täällä päin Suomea sanotaan.
Viimeinen lankakohteemme oli sadamarketin myymälä, jonka myyjätäti oli erityisen epäasiakaspalvelullinen. Ostin sieltä kuitenkin kolme vyyhteä liukuvärjättyä virolaista huivilangoiksi.

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Kiitän erinomaista matkaseuraa, erinomaista säätä sekä erinomaista matkakohdetta. Tämä ei varmasti ollut viimeinen reissu. Seuraavalla kerralla varustaudun kuitenkin antihistamiinilla, jotta vältyn hengenahdistuskohtaukselta.

Juhannuksesta
Juhannus oli ja meni. Huomasin taas, miten ihanaa on olla mökillä. Mökkimme taitaa olla maailman kaikkeuden ainoa paikka, jossa en stressaa. Siellä vierähtää päivä helposti kelloon katsomatta. Aika tavallaan pysähtyy. Säätkin olivat mahtavat joten nautiskelin ja neuloin pihakeinussa. Sanotaan, että siellä koti, missä sydän. Sanonta pitää kohdallani täysin paikkansa. Piilopirttimme Tarjanteen rannalla, Pyhävuoren juurella on ehdottomasti maailman paras paikka.

Mökkiä muistellessa sain idean virkatusta kynysmatosta. Kymmenen palaa on valmiina, 25 puuttuu. Lankana joskus yläasteikäisenä haalittua novitan heleniä (100% akryyliä) ja maailmankaikkeuden kamalinta lankaa, vesa- sukkalankaa. Näiden päälle viitsii astua vaikka kuraisilla saappailla.Vesan hankinta osoittaa, kuinka visuaalinen langanostaja olen. Olen ostanut langan värin takia. Kaamea jäykkyys ja karkeus ovat olleet toissijaisia. Olen huomannut muutenkin, että lankahankinnoissani tärkeintä on juuri langan väri ja ulkonäkö, pehmeys ja ylellisyys ovat toissijaisia (kineesteettisyys). Luulen, että suurin osa neulojista valitsee langan visuaalisista tai kinesteettisistä syistä. En ole toistaiseksi kuullut, että kukaan olisi ostanut lankaa sen neuloessa muodostuvan äänen perusteella.

Mm. täällä voi käydä testaamassa omaa suuntautuistaan. Itse sain tällaisen tuloksen:
Visuaalisuus 26
Auditiivisuus 18
Kinesteettisyys 16

Sukkia ja huiveja

Toisten fufoilu innoitti minuakin saattamaan muutaman keskeneräisen tekeleen valmiiksi asti. Ensin söderat, joista tosin edelleen puuttuu satiininauhat. Kassatäteily on vienyt kaiken aikani, joten en ole vielä saanut raahauduttua Kouvolaan tai Lahteen nauhaa hakemaan.Malli:Söderat
Lanka:Novita kotiväki
Puikot:2,5mm
Sukkien viimeistely vaiheessa paljastui ikävä yllätys. Novitan värinkestovaatimukset eivä viisi vuotta sitten ilmeisesti olleet kovinkaan korkeatasoiset, sillä sukista lähti kastellessa paljon sinistä väriä. Valitettavasti kaikki väri ei valanut veden mukana viemäriin, vaan sukkien terät värjäytyivät ilkeästi. Pesen varmaan sukat vielä pesukoneessa, jos suttu vaikka huuhtoutuisi sillä keinoin pois.Söderoiden jälkeen tartuin kauan hapsuja odotelleeseen simpukkahuiviin. Huivi ei valmistunut kirjan lupausten mukaan yhdessä illassa, kahdessa kyllä. Hukkasi vain vajaan lankakerän jonnekin ja löysin vasta toissa päivänä, siksi huivi sai odottaa hapsujaan niin kauan.

Virkkasin huivin Mandarin petitistä, joka on huomattavasti ohjeen lankaa ohuempaa. Huivista tulikin melko pikkuruisen kokoinen. Totuttelen siihen kauluhuivina vielä pari päivää, ja jos se edelleen tuntuu aivan liian pineltä lahjoitan sen juhannuksena 11-vuotiaalle serkkutytölle, jolle se on ehkä sopivamman kokoinen. Liian pieni tai ei huivi on kuitenkin ensimmäinen project spectrum- työni kesä- heinäkuun väreissä.Huivista on toistaiseksi vain lähikuva, koska kaikki ottamani kuvat, joissa huivi näkyi näyttävät enemmän tai vähemmän epäilyttäviltä. Yritän saada serkun poseeraaman juhannuksena.
Malli: Simpukka- huivi Happy Hookerista
Lanka: Mandarin petit
Koukku: 3mm

Project spectrumilla jatketaan. Joululahjaksi saamani step- kerää säästelin tarkoituksella kesäkuulle, koska värit sopivat niin hyvin spectrumiin. Eihän harmaa suoranaisesti metalliväri ole, mutta jotenkin assosioin sen kuitenkin teräkseen ja hopeaan. Onhan väri oikeastaan sama, jos siitä otetaan metallin kiilto ja materiaalintuntu pois.Neuloin sukat jälleen varpaista ylöspäin. Olen erityisen mieltynyt tähän tekniikkaan, koska langan riittoisuutta on helppo tarkkailla ja varren pituutta säädellä huvittamisen mukaan, niin tein nytkin. Aluksi olin ajatellut neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Lanka ei kuitenkaan olisi riittänyt polvisukkiin asti, vaan se olisi loppunut typerästi keskellä pohjetta. Siksi päädyin päättelemään sukat jo nilkkasukkavaiheessa.

Mallineuleena on perinteinen feather and fun. Pidän feather and fun- mallineuleesta kovasti, varsinkin raitojen kanssa. Harkitsin ensin neulovani perussuka sileää neuletta, mutta lanka paljasti rumimman puolensa, kun siinä alkoi ilmetä ruskeita läikkiä. Sukkainsinöörin älynväläys ei ollut eikä ole edelleenkään mieleeni, joten päädyin mallineuleeseen, johon täplät hieman hukkuvat.

Viime päivinä olen myös kaivanut äidin äitienpäivälahjan uudestaan aktiiviseen käsittelyn. Tulossa Midwest moonlight vaaleanvihreästä novitan bambusta. Kaksi kerää olen kohta neulonut. Vielä kun löytäisin kolmannen jostain, saisin huivin valmiiksi. Äiti sitä jo vähän kyselikin.Eilen illalla, kun yritin päivittää, mutta blogger ei tahtonut päästää minua sisään, aloitin paremman tekemisen puutteessa(ai, mitkä mökin verhot ja siivoaminen)uuden pitsihuivin. Luulen, että siitä tulee oikein kiva:)

Virkaten

Olen joutunut virkkauskärpäsen puremaksi. Tämä on ihan epänormaalia. Kaikki alkoi, kun huomasin, että puuvillaisen neuletakkini alku on liian iso. Pitäisi purkaa. Kuka käski lisäillä silmukoita, kun tää näyttää niin pieneltä. Oma moka.

No piti keksiä uusi työ, kun söderatkin valmistuivat ja jäivät odottelemaan silkkinauhaa. Söderoista jäi yli nöttönen kotiväkeä, josta aloin kaksinkertaisena virkata laukkua. No, pitihän se arvata, lanka otti ja loppui kesken. Onneksi apu löytyi vajaan kahden kilometrin päästä ja tänään saan jatkolankaa.Kävin eilen hakemassa virallisen ajokorttini pääkaupungista ja pitihän matkalle keksiä joku käsityö. Puuvillaisen purkaminen ei edelleenkään houkutellut. Tiina teki upean huivin, jota olin kirjasta jo hieman aiemmin katsellut ja nyt päätin vihdoin kokeilla itsekin. Noin viiden- kuuden tunnin virkkaamisen jälkeen tulin samaan lopputulokseen kuin Katja: Ei huivi taida ihan illassa valmistua.Kaartin poliisitalo on ihan liian lähellä menitaa, joten jotenkin kummasti eksyin sinnekin. Mukaan tarttui kerä roosan sävyistä häkelspassia. Modan pitsitoppi houkuttaa kovasti.

Ai niin ja oikeastaan minun ei pitäisi tällä hetkellä roikkua netissä, virkata tai neuloa, vaan siirtyä pikapikaa kaavoittamaan ja ompelemaan laukkua. Yksi ylioppilas lahja on nimittäin vielä kankaana (valko- vihreä.) Ensin juon kuitenkin kupin kahvia, josta minulle ei Lauran tavoin tule vatsanväänteitä, vaan vapinaa. Yritän kovasti pitäytyä yhdessä kupissa per päivä. Kovin se on vaikeaa, kun tee on pahaa, kaakaosta tulee iho-ongelmia ja kuitenkin tykkään kauheasti juoda kuumaa.

Kotimaan Katsaus

Harmi, että senkin ohjelman nimi on muuttunut lontoonkieliseksi. Kotimaan katsaus oli olennainen osa niin syys-, hiihto- kuin kesälomaani ala-asteikäisenä. Istuimme "mammalan" olohuoneessa ja katselimme ohjelmaa yhdessä mamman ja papan kanssa. Oikeastaan ohjelma oli aika pitkäveteinen ala-asteikäisen mielestä. Siitä huolimatta television edessä tuli istuttua kymmenet kerrat. Se oli sellaista, ehkä vähän eksoottistakin, laatuaikaa isovanhempien kanssa.

Tämä kotimaan katsaus on kuitenkin vähän tuoreempi. Viikonkestävä Suomituurini päättyi eilen illalla. Matkaneuleena kulki puuvillaisen neuletakin alku, joka etenikin ihan mukavasti.

Matkustin halki kotimaan reittiä kotikoti-Tampere-Kajaani-Savonlinna-Luumäki-kotikoti. Kastelin kenkäni kaikissa kunnissa, joissa poikkesin. Vettä satoi keskimäärin joka toinen päivä ja joka toinen päivä aurinko paistoi koko voimallaan.

Tampere
Miksi:Tapaamaan kavereita, ostamaan ylppärilahjaa yhteiselle ystävälle
Mitä näin:serkun nimen kavereiden rappukäytävän ilmoitustaululla
Mitä tein: Söin kaverini laittamia hyviä nakkeja ja sipulia
Mitä ostin:aiotun ylioppilaslahjan, vähän evästä

KajaaniMiksi: Tapaamaan hyvää ystävää, piristämään toiseksi viimeistä opiskeluviikkoa
Mitä näin: Paljon patsaita, tervakanavan, Kajaanin linnan rauniot, Kainuun museon
Mitä tein: Lenkkeilin pitkin Kajaanin keskustaa ja juttelin loputtamasti ystäväni kanssa. Pongasin poliiseja, mutta en nähnyt pikkuserkkuani, harmi. Ihastuin kaupunkiin, jos se olisi vähän lännenpänä ja etelämpänä, voisin kuvitella asuvani siellä.
Mitä ostin: Paljon nappeja, sateenvarjon ja kirjan karjalaisesta käsityöperinteestä

Savonlinna
Miksi: Serkulle kylään, välietappi ennen Luumäkeä
Mitä näin: Tuttujen nimiä luokanopettajan koulutuksen kakkosvaiheeseen valittujen listalla
Mitä tein: Lenkkeilin Olavinlinnaa katsomaan
Mitä ostin: Kaksi vyön solkea paikallisesta käsityöliikkestä

LuumäkiMiksi: Kämppiksen kotikotiin kämppistä tapamaan
Mitä näin: Lehmiä, samanlaiset seinät kuin "mammalassa", paljon kämppiksen sukulaisia
Mitä tein: Otin antihistamiinia, katsoin elokuvan, kastuin läpimäräksi salpa-asemalla, leikin yksivuotiaan kanssa, filosofoin neljävuotiaan kanssa
Mitä ostin: pellavakangasta Lappeenrannan marimekosta, äidille joululiinaksi.

Elämää portfolioiden jälkeen

Tulipas tauko. Opiskelutehtävät ovat vieneet kaiken aikani viimeisen kuukauden sisällä. Tiistaina alkoi onneksi loma. Yksi portfolio jäi suunnitelmieni vastaisesti vielä kesken, mutta muuta kouluelämää ei ennen syksyä ole tiedossa. Noh, yksi sivuaine pääsykoe kyllä, mutta siihen luen ihan mielelläni.

Tänään sain takaisin kaksi portfoliota. Ihan kivaa palautetta tuli, pitäisi kai lakata hermoilemasta etukäteen tai jotain. Kesäkesällä ajattelin kassatyön ohessa harjoittaa ompelutaitojani. Jos vaikka säästyisin stressaamiselta ensi vuoden vaatetuskursseilla.

Lähden ensi maanantaina Suomitourille tapaamaan ystäviä eri puolille kotimaata. Luvassa on paljon junassa istumista, joten jokin käsityö pitäisi keksiä. Söderat eivät tule enää kysymykseen, koska raukat ovat odotelleet kuukauden päivät melkein valmiina. Kai ne pitäisi neuloa ensin loppuun. Sukat vai paita, kas siinä pulma. Jos olisin järkevä, ottaisin matkaneuleeksi huivin, jota suunnittelin ylioppilaspuvun seuraksi kavereiden juhliin.

Nyt minun pitäisi oikeastaan olla pakkaamassa/siivoamassa, koska iskä on tulossa kahdeksan aikaan "muuttamaan" minua kesäksi kotiin. Inhoan pakkaamista, joten istun koneella. Pätkärääkättyä seiskaveikkaa värjäyksen kurssilta

Sointu ja baskeri

Vapautin aamulla valmistuneen huivin pingotuksesta. Aloitin huivin neulomisen jouluaattona. Alkuinnostuksen jälkeen huivinneulominen muuttui satunnaiseksi, joten sain Soinnun valmiiksi vasta tänä aamuna. Huivin nimi, Sointu, oli kerrankin selvä heti ensimmäisten mallikertojen neulomisen jälkeen. Mielestäni huivin herkkyys ja serkkuni musikaalisuus kuvastuvat nimestä kivasti.Lankana huivissa on serkkuni itse valitsema BBB Kid royal, jonka ostin Tallinnasta reilu vuosi sitten. Lankaa oli ihan mukava neuloa. Huomasin tosin jännittäväni hartioitani höyhenenkevyttä lankaa neuloessani tavallista enemmän.

Huivin alussa on nähtävissä pieni moka. Kuvittelin oppineeni mallineuleen ulkoa, joten neuloin huivia bussissa ilman apupaperia. Muutaman mallikerran jälkeen huomasin, että jotain on vialla. Olin kääntänyt yhellä rivillä kavennukset väärään suuntaa, joka muutti kuvion toisennäköiseksi. Vähän tuo harmittaa, koska muutos näkyy, mutta toisaalta pidän vahingossa muodostuneesta kuviosta alkuperäistä enemmän. Olenkin ajatellut, että jos neulon huivin uudelleen, niin kuin todennäköisesti teen, koska neulominen oli satunnaisuudesta huolimatta mukavaa, käytän ensimmäisenä pitsineuleena vain vahingossa muodostunutta.

Olen edelleen vailla hovikuvaajaa, joten kuvakulmat eivät ole kovin perinteiset. Yritän saada serkkuni poseraamaan huivin kanssa viikonloppuna.
Sointu- huivi
Lanka: BBB Kid royal
Kulutus: n. 72g
Puikot: 4,5mm pyöröt
Neuloin serkulle jo maaliskuussa valkoraidallisen baskerin. Hattu jäi silloin raportoimatta, joten ajattelin ikuistaa sen tässä samalla. Olen iloinen, että lopultakin sain neulottua oikean kokoisen baskerin. Hattu pääsee viikonloppuna serkkuni hoiviin. Vähän talvinenhan se jo on. Viikonlopuksi on kai kuitenkin luvattu taas kylmempiä kelejä, joten kenties baskerille tuleekin vielä tarvetta, toivottavasti ei kuitenkaan. Tahtoo kevään!
Loppukevvennyksen aika. Innostuin vähän leikkimään huivin kanssa.

Pingotusta
Sain serkun huivin viimeinkin pois puikoilta. Perjantaina olen menossa serkulle Savonlinnaan, joten ajoitus osui kerrankin nappiin. Nyt pitäisi vain keksiä uusi bussineule.

Sitten hieman toisenlaista pingotusasiaa. Minulla on tänään autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajo. Ei paniikkia, ei paniikkia. No, onneksi se on kohta ohi, mikä tietää myös neulekirja hyllyyn täydennystä. Tein nimittäin isäni kanssa aika hyvän diilin, kun liian panikoinnin takia uhkasin jättää koko kakkosvaiheen käymättä. Isäni lupasi lahjoa minua muutamalla valitsemallani kirjalla, jos saan kakkosvaiheen käytyä. Toivoisin vain, että minulla olisi mahdollisuus tilata amazonilta. Sieltä tilattuna kirjat tulisivat niin paljon edullisemmaksi kuin Suomesta, eikä diili rasittaisi isäni kukkaroa niin suuresti.

Muokkelismakkelis: Sain juuri soiton autokoulun tädiltä, että ajo-opettajani on kipeä. Ajo siirtyy ensi viikkoon. Tylsää, olisin halunnut sen pois päiväjärjestyksestä.

Keskeneräisiä ja tekemisiä

Parin viikon hiljaisuuden aikana olen:

1. Neulonut kuumeisesti serkkuni huivia. Olen jo viimeisen kerän puolen välin paremmalla puolella. Huivista tulee valtava.
2. Neulonut, shopannut, värjännyt ja tullut lahjotuksi. Vihreää sen olla pitää. Neulomispuolella kesken söderat myrkynvihreästä kotiväestä.Kasan alimmaisena on hame, jonka värjäsin värjäyskurssilla, Vasemmalla äidiltä synttärilahjaksi saamani laukku, joka on ihan kertakaikkisen ihana. Kaikki muu kuvassa meneekin shoppausotsikon alle. Pitäisiköhän vähän rajoittaa? No, onneksi on kesätyöt. 3. Pohtinut sitä oikeaa huivimallia alpacalle. Kesän juhlat lähenevät uhkaavasti. Minulla on kierrettävänäni viiden kaverini ylppärijuhlat, joten uusi huivi on tarpeen. Langan väri sopii täydellisesti ylioppilasmekkoni sudenkorentojen siipiin.4. Saanut vihdoinkin orientoivan harjoittelun portfolion palautetuksi.

5.Herännyt tänä aamuna puoli seitsemän pyykkivuoron takia. Raahauduin kymmentä vaille pesutupaan, mutta joku ryökäle oli ehtinyt ensin. No ehtiihän sen kankaan kutistaa myöhemminkin.

Paljon onnea minä

Pitää opetella ajattelemaan, että ikä alkaa tästä päivästä lähtien ykkösen sijaan kakkosella. Aika jännää.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi kasvivärjäys materiaalia. Kiva. Hän kysyi, mitä haluaisin, johon vastasin mielummin yhdessä tekemistä kuin materiaa. Tarvikkeiden mukana olikin kutsu värjäilemään:)Harrastuskäsityöt ovat olleet pahassa paitsiossa opiskelukäsitöiden takia. Vähän olen virkkaillut bussimatkoilla. Turkaset turkoosit olisi kyllä mukava saada vielä ennen huhtikuun alkua valmiiksi.

Opiskelukäsitöiden lisäksi käsityöharrastusta on haitannut pahasti kansalaisen.karttapaikka.fi Pari iltaa on venähtänyt luvattoman pitkiksi epätieteellistä nimistöntutkimusta tehdessä. Lystiä.

Turkasen turkoosit

Viime viikonloppuna aloitetut sukat eivät ole edenneet ahkerasta neulomisesta huolimatta alkua pidemmälle. Ensin neuloin toisen sukan kärjen kahteen kertaan laskuvirheen takia. Seuraavaksi kompastuskiveksi muodostui mallineule. Kokeilin Jaywalkereita ja olgaa, ei kiva, joten purin. Päädyin tuttuun tasaraitaan, neuloin muutaman kerroksen ja kas sukastahan tulee liian leveä. Taas purkamista.

Tämän jälkeen luulin työn kääntyneen jo voitokkaaksi, mutta ei. Tein kantapään kolmeen kertaan. Ensin olin tehnyt liian löysää, sitten laskin väärin ja viimeisellä kerralla se onnistui. Sitten katsoinkin sukkaa vähän tarkemmin. Yksi raita oli jäänyt yhdenkerroksen korkuiseksi (oikeanpuolimaisen sukan yläosassa). Tätä kaipasinkin. Syynäsin sukan tarkemmin ja huomasin, että olin kärjestä asti neulonut vahingossa yhdellä puikolla yhden silmukan enemmän kuin muilla. Lopputulos: Ensimmäinen sukka purettu kärkeen asti. Toivottavasti sukat kohta suostuisivat yhteistyöhön. Mietin nimittäin, kuinkahan monta valmista sukkaa olisin saanut näihin tuhlatun neulonta-ajan aikana valmiiksi. Luultaasti liian monta.

Pääkalloja

Viime syksynä pikkuveljeni tilasi minulta pipon, jossa olisi ruskeaa ja novitan sokaisevaa valoannia. Ostin langat ja esittelin pääkallopipon ohjeen, joka sai tilaajan hyväksynnän. Pipon neulominen kuitenkin viivästyi muiden kiireiden takia. Kun marraskuussa viimein aloitin pipon neulomisen, oli veljeni mieli ehtinyt jo muuttua ja melkein valmis pipo sai komennuksen ufolaatikon pohjalle. "Toi on aika räikee", ei hirveästi houkuttanut neulomaan.Malli: We call them pirates
Lanka: Pohjaväri t.rusk. Gjestalin Maija, kallot ja vuori Novitan Valoannia
Puikot: 3mm bambusukkikset

Viime viikolla uppouduin keskeneräisiini ja päätin neuloa pipon valmiiksi. Tänä aamuna kiinnitin vielä vuoriosan. Se on valmis! Aion kiikuttaa pipon seuraavalla kotikotireissulla mukanani pikkuveljelle, jos hän vaikka suostuisikin sitä käyttämään. Tosin pipokelit alkavat olla jo kohta ohi.

Ostin valoannin Korialta pussilankana. Pingotusvaiheessa huomasin, että langastahan lähti pinkkiä väriä valkoiselle pyyhkeelle, jonka päällä se oli kuivumassa. Onneksi pyyhe on ikean halpispyyhe, joten värjäytyminen ei oikeastaan haittaa. Kiitän onneani, etten pingottanut pipoa lempipyyhkeitteni päällä.

Tämän projektin mieluisin asia oli huomata, ettei muutamaksi kuukaudeksi ufolaatikon pohjalle joutuminen ole enää varma kuolemantuomio neuleelle. Tämänkin työn neulominen oli pitkästä aikaa tosi kivaa.

Mustikkaista

Taas on ylioppilaskirjoitusten aika. Vaihto-oppilaana vuoden ollut ystäväni kirjoittaa tänä keväänä. Laitoin keskiviikkona hänelle pienen tsemppauspaketin postiin. Muistan jostain kuulleeni, että mustikat aktivoivat aivojen yhteyksiä. Postihenkilö saikin kantaakseen suklaamustikoita ja mustikkaiset villasukat.Ystäväni pitää sinisestä toisin kuin minä, joten sain kätevästi tuhottua sukkiin ongelmia tuottaneen seiskaveikan. Toivottavasti sukat ovat saajalleen sopivat. Minun jalkoihini ne ovat vähän pienet.

Tänään onnistuin viimein ottamaan järkevännäköisiä kuvia Hiirineiti sukista.

Neiti Hiiret

Hiirisukkani valmstuivat. Arvion langanmäärän vähän väärin, joten näistä tulikin polvisukat. Tykkään.Lankana 173g veikan jämiä viime vuosituhannelta. Neljää eri harmaan sävyä. Mausteeksi vaaleanpunaista satiininauhaa. Huomenna pitää käydä hankkimassa vielä kuminauhaa, jotta pysyisivät paremmin jalassa.

Sadetta ulkona, sadetta sisällä

Ulkona on kaamea ilma. Oi, kevät tulisit jo. Kämppäni on kyllä ihan vesitiivis, vaikka otsikko saattaa toisin ilmaista. Sisäistä sadetta on kuitenkin ilmassa, sillä viime viikkoina mistään ei ole oikein tullut mitään. Väsyttää. Toistan vähän itseäni, mutta todella toivon, että kevät tulisi jo. Tahtoo Pariisiin.Jotain on tämän harmaudesta huolimatta tapahtunut täälläkin. Kämppis sai ranteenlämmittimet pari viikkoa sitten. Ihmettelen, miten voi ihmisasumuksessa ollakin näin kylmä. Tarpeeseen siis tein. Mallineule on se sama Kristelin lyyra-sukista napattu, jota olen käyttänyt aiemminkin. Huomasin vasta jälkeen päin, että samaa mallineuletta ovat näköjään rinsessatkin. Tarkemmin en ole edellisten ohjeeseen syventynyt, joten en osaa sanoa, eroavatko nuo paljonkin toisistaan. Samankaltaisuus oli sattumaa.Asiasta kukkaruukkuun: Yritin toteuttaa hirvityslankojen hävitystavoitettani Knitting Nature- kirjan Target wave-tumppujen muodossa. Näyttivät vähän turhan oudoilta, joten purkuoperaatio on jo suoritettu. Tavoitteena on edelleen tuon epämiellyttävän sinisen veikan tuhoaminen. Toivottavasti siitä selvitään ilman väkivaltaa. Leikki sikseen. Väsyneenä huumorintajuni yllättää joskus itsenikin.Tänään olen yrittänyt saada itseni ompelemaan vetoketjun ja vuoren tähän. Siinä ne odottelevat vieläkin sängyllä. Eihän se olisi suuri vaiva, kun vuorin valinta ja vetoketjun ostokin kestivät vaivaiset puoli vuotta. Tulipa jotenkin tyhmäolo nyt.

Tarmoni on vetoketjun ja vuorin sijaan suuntautunut hiirisukkiin, joita olen suunnitellut joululomasta alkaen. Varpaista aloittelin, jotta saan kaikki harmaat veikanjämät käytettyä. En oikein tiedä, miellyttääkö raidoitus silmääni, vai ei. Vaaleinta ja tumminta harmaata oli lopulta niin vähän, etten voinut toteuttaa alkuperäistä tasaraita-suunnitelmaa.