Raitoja ja (Minna-)Liisan lilja

Päätinpä ryhdistäytyä ja päivittää vähän tätäkin. Syyskuun puolella valmistui pari pipo-tumppu-settiä. Äiti sai etukäteissynttärilahjaksi ohuita raitoja seiskaveikasta ja mohair luxista. Itselle valmistui paksumpiraitainen pipo ja tumput Marks&Kattensin Top woolista.Malli: Pipo Jaanamaan kautta bongattu Beginner´s hat(Lisäsin myssymäisyyden korostamiseksi n-määrän silmukoita resorin jälkeen). Tumput omasta päästä
Lanka: Marks&Kattens Top wool
Puikot: pipossa 4mm, tumpuissa 3,5mm
Muuta. Lanka oli todella mukavaa neuloa.

Ostin Top woolit viime syksynä Neuletikistä. Yritin neuloa niistä baskerin jo silloin, mutta siitä tuli jättimäinen. Ai, mikä mallitilkku. Toinen kerta sanoi onneksi toden, ja sain hatun vihdoin käyttööni. Reunaan pitäisi tosin lisätä vielä vähän kuminauhaa, koska pipo valahtelee melko helposti väärään asentoon.

Äiti sai pipon ja lapaset samalla mallilla. Pipon tein tällä kertaa täysin ohjeen mukaan, enkä lisännyt silmukoita joustinneuleen jälkeen. Tämä pipo pysyykin päässä paljon paremmin kuin omani.Äidin settiin neuloin lisäksi Liisan liljan, joka oli odotellut vuoroaan "to do" -listallani jo vuoden päivät. Huivista tuli kaunis ja ilmava. Kiitos kuuluu Mielitylle ja hänen loistavalle ohjeelleen.Tällä hetkellä puikoilla on kellokukka, neuletakki ja hyväntekeväisyystumppuja itä-Euroopan lapsille. Tumppuprojekti on osoittautunut hyväksi jämälangan tuhoamiskeinoksi. Viidennen parin kohdalla on tosin havaittavissa pieniä hiipumisen merkkejä.

Opiskellakin pitäisi. Viikonloppuna luvassa kasvatustiedettä kotitentin ja esseen muodossa. Ensi viikolla alkaa perusharjoittelu, iik!

Sukkajuttu

Sain lauantaina kamerani takaisin. Siitä asti olen pohtinut, missä järjestyksessä esittelin valmstuneet neuleeni. Päätin, että aloitan sukista.Keskeneräisten hävitysprojektini aikana sain lopultakin valmiiksi Turkasen turkoosit. Lankoina 7veikka (vaalein turkoosi) ja Smart. Sukat menevät tonttulan kautta lämmittämään jonkun ystäväni jalkoja. Saaja ei ole vielä selvillä.Toinen sukkapari on itselleni, vaikka värityksestä sitä ei ehkä heti arvaisi. Nämä olivat Bergenin matkan lentokonekäsityönä. Vaikka väritys on täysin lempivärieni vastainen, pidän siitä jostain syystä kovasti. Asiaan vaikuttaa todennäköisesti se, että "Tahtoo muuttaa Ruotsiin" -kuumeeni on laajentunut käsittämään myös Norjan. Minulla on vahva pohjoismaalaisen identiteetti. Langanvärityksestä tulee mieleeni juuri pohjoismaalaisuus.Sukat on neulottu jälleen kerran kärjestä alaspäin. Tämä siksi, että sain kulutettua langan viimeistä metriä myöten. Kumpikin sukka painaa siis noin 50 grammaa. Lanka on Regia 6fädig:iä.Sukat taisivat olla tässä. Seuraavaksi voisin esittää huivijutun, hattujutun tai tumppujutun. Aiheista ei siis ainakaan ole pulaa:)

Vihreä Sointu

Keitin juuri vihreää teetä. Mieleeni juolahti, että voisin vihdoinkin kirjoittaan Sointu -huivin kakkosversiosta, joka valmistui jo reilu puolitoista kuukautta sitten. Kameran puute on ajanut yllättävään bloggausinspiraation puutteeseen. Neuleita täällä on valmistunut enemmän kuin tarpeeksi. Siihen nähden siis, etten saa tekeleitä arkistoitua kuvallisesti. Onneksi piinaviikkojen pitäisi olla kohta ohitse ja kameran palautua korjauksesta millä hetkellä hyvänsä.

Varsinainen asiani oli Sointu -huivin kakkosversio, eikä blogihiljaisuus ja rikkinäinen kamera. Olen edelleen innoissani tästä "uudesta" huivistani. Lankana käytin seitinohuen mohairin sijasta Garnstudion Alpacaa. Alpaca ja metalliaddit olivat melko liukas yhdistelmä. Juuri tästä syystä unohdin huivin keskeneräisteni joukkoon reiluksi kuukaudeksi. Seuraavalla kerralla kun neulon Alpacaa, käytän taatusti bambupuikkoja metallisten sijaa.Parasta huivissa on värin ja mallin yhdistelmä. Pidän kovasti siitä kontrastista, joka syntyy herkän pitsin ja voimakkaan, kirpeän omenan värisen langan yhdistelmästä. Tulevan opettajuuteni kannalta olen ajatellut, että juuri näin minä esittelisin pitsineuleen. Räikeä väri ei anna mummomaisuudelle tilaa.Huivin väri käy yksi yhteen vuoden takaisen ylioppilasmekkoni korentojen siipien värin kanssa. Siitä huolimatta huivi päätynee kaulahuivikäyttöön, sillä eihän näin ihanaa huivia voi pitää komerossa 364 päivää vuodesta.

Vaan kuinkas sitten kävikään

Tervehdys. Päivitykset ovat olleet vähän vähässä viime aikoina, ihan olosuhteiden pakosta. Norjan matkalta kun kotiutui mukavien muistojen ja langan, gröhöm, lisäksi rikkinäinen kamera. Olin tsuumaamassa upeaa maisemaa, kun kamera vain luiskahti käsistäni. Kuvauskiireessä, en pujottanut kameraa narusta ranteeseeni, vaan hosuin suotta. Jälkiviisaana voin todeta, että tuskin se maisema olisi mihinkään karannut. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin gigantin happy care- vakuutus. Uusi kamera on takuukuitin etäisyydellä. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Minä olen niitä ihmisiä, jotka laittavat tärkeät tavarat "parempaan talteen". Pitäisi siis vielä jatkaa etsintöjä, mikäli haaveilen joskus näyttäväni kuvia tässä blogissa. Pitäkää peukkuja, tai mielummin vain yhtä, koska kahdesta seuraa huonoa onnea.

Otsikko viittaa kameratapauksen lisäksi keskeneräisten hävitysprojektiini. Ajatus oli hyvä, ajoitus ei niinkään. Norjan matkaa varten piti keksiä sopiva lentokonetyö ja sopiva iltapuhde. Keskeneräiset eivät tietenkään tulleet kysymykseen, kun jotain kevyttä oli saatava puikoille. Lentokone käsityöksi valikoituivat pohjoismaisväriset sukat ja iltapuhteeksi Kiri Tallinnan mohairista. Molemmat ovat viittä vaille valmiita nyt. Tässä olisi kuvat, jos omistaisin sen toimivan kameran.

Ja kun alkuun pääsin, aloitin äidille synttärilahjaksi Liisan liljaa mohair luxista, joka jo kerran yritti muotoutua roosaksi.

Koneen syövereistä löytyy muutaman valmiiksi saadun keskeneräisen kuvat. Yritän lähipäivinä kirjoittaa jotain niistäkin.

Keskeneräiset valmiiksi osa II

Tältä näyttää nyt.

Keltainen kehys tarkoittaa edistymistä, vihreä valmistumista. Yksi neljäsosa urakasta takana, enkä ole vielä aloittanut mitään uutta! Tämä on ennätys:D Tänään olen siis saanut pingotuskuntoon Turkasen turkoosit ja Fortissiman. Koska päivää on vielä jäljellä, ajattelin kokeilla, josko saisin vielä muutaman muunkin selätettyä. Seuraavaksi vuorossa on Baby bonnetin viimeistelyn loppuunsuorittaminen. Vähän sitä jo pari päivää sitten aloittelin. Varastoistani ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi silkkinauhaa, joten projekti jäi silloin kesken. Eilen kävin ruokkiksella ostamassa lisää.

Olen hieman miettinyt myös Feather and fanin kohtaloa, ja luulen, että puran tekeleen, ja kokeilen virkata langoista joko kaulahuivin tai tyynynpäällisen. Mietin myös, tyydynkö vain purkamaan raitabaskerin ja ruutupuuvillan, vai pitäisikö minun lisätä tämän keskeneräisprojektini vaikeusastetta ja määrätä itseni tekemään myös puretuista töistä välittömästi jotain uutta. Ruutupuuvillan oranssiväri sopisi niin hyvin juuri alkaneeseen uuteen spectrum jaksoonkin.

Ja lopuksi pakolliseksi muodostunut bloggerkummastelu. Viimeisen kolmen päivän aikana olen säännöllisesti päässyt boggeriin noin kello 15.00-16.00 ja 21.00-23.00, muuhun aikaan päivästä kommenttien lukuyrityksiäni on seurannut yhteyden aikakatkaisu. Yllätyinkin iloisesti äsken koneelle tullessani, kun huomasin, ettei yhteys jumita.

Taikaraita- tumput

Tallinnasta ostamastani Anchor Magicline no1:stä aloittamani kesätumput valmistuivat tänään. Näistä tuli ihan perustumput työmatkapyöräilyä varten. Aamulla sormeni tahtovat jäätyä ilman käsineitä. Villatumput ovat kuitenkin liian kuumat ja näyttävät vähän turhan huvittavilta, joten puuvillaisille oli tarvetta.
Pidän lopputuloksesta. Itseraidoittuvaksi langaksi tämä on minusta harvinaisen harmonisen väristä lankaa. Säästyin suuremmilta langanpätkimisiltä, kun aloitin toisen tumpun kerän sisältä ja toisen ulkoa. Kärjissä jouduin katkaisemaan langan ja vaihtamaan kerät päikseen koska muuten tumppujen kärkiin olisi tullut rumannäköisesti kaksi kerrosta uutta väriä. Kertaakaan en kuitenkaan joutunut etsimään oikeaa raitaa pidemmältä kerästä, varsin taloudellinen raitalanka siis ainakin näin neulottuna.

Kun olin neulonut ja päätellytkin jo ensimmäisen lapasen purin vielä toisen lapasen ranneketta pari kerrosta, koska värinvaihto(Näkyy ufokollaasissa) häiritsi minua. Neuloin yhden kerroksen lisää punaisella, jotta sain rannekkeista symmetriset. Olisi tietenkin pitänyt tehdä se jo heti aluksi. Onneksi uudelleen neulominen sujui helposti myös jälkikäteen.

Ensimmäinen keskeneräinen projekti on täten valmis. Seuraavaksi ajattelin suunnata mielenkiintoni Turkasen turkooseihin ja fortissimaan. Shetland trianglekin saanee ruokatunnilla pari kerrosta lisää.

Kirjaisaa iltaa
1.Elegant ribbed socks/Favorite sock2.A curved shawl/Victorian lace today3.Fit-n-flare trumpet skirt/Knitting lingerie style4.Waterbeach/200 Ripple Stitch Patterns5.Lace Blouse/Beads, Buttons and Lace6.Short-Sleeved Gardigan with ribbing/Fitted Knits7.Show-off ruffle skirt/Lace style8.Wallflower/Nicky Epstein´s Knitted Flowers9.Ultsin japanilaisen kirjan kansi

Ensin kuitenkin kiitokset Minervaa kommentoineille. Ohjetta en toistaiseksi voi luvata, sillä juuri nyt minulla ei riitä energia asiaan paneutumiseen.

Torstai oli hyvä postipäivä. Adlibris toimitti kotiini kolme opusta ja henkilökohtainen kuriirini Ultsi viestitti Bookdepositoryn paketin saapuneen. Sain vielä Ultsilta lainaksi valloittavan japanilaisen virkkauskirjan, joten ihasteltavaa on viime päivinä riittänyt.

Kaikki kirjat ovat ihania. "Tahtoo tehdä"- listani paisuikin kerta heitolla hallitsemattoman suureksi. Yritin valita kollaasiin yhden suosikin jokaisesta kirjasta. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi, sillä jokaisessa kirjassa on vähintään kaksi, osassa jopa kaksi kymmentä mallia, jotka tahtoisin toteuttaa. Ensin tosin pitäisi saada nuo edellisen postauksen ufot selätettyä.

Loppukaneetti: Blogger ei edelleenkään suostu yhteistyöhön, ja tämä on ensimmäinen kerta kahteen vuorokauteen, kun pääsin kirjautumaan sisään. Inhottavaa, kun en voi kommentoida kenenkään kirjoituksia(ja ennen kaikkea kuvia), tämän ongelman vuoksi.

Keskeneräisyydet

Ensin pieni tiedoitus: Postaus punaisesta huivista löytyy tämän kirjoituksen alapuolelta

Olen ihan ihastunut tähän uhoavan gnuun ufotaulukkoon, joten ylitin itseni tietoteknillisesti ja tein oman. Oma taulukkoni ei ole aivan yhtä laaja. Keskeneräisiä on kuitenkin kertynyt nurkkiin sen verran paljon, että jotain on tehtävä. En ole koskaan ollut täysin yhdentyön ihminen. Minun on saatava vaihtaa käsityötä, jos kyllästyn tekeillä olevaan. Jos vuorottelutyötä ei ole hillun vain netissä tai pelaan miinaharavaa, eli toisin sanoen silloin ei ainakaan valmistu yhtään mitään.

Yritän saada nämä keskeneräiset nyt lähiaikoina valmiiksi asti, jotta pääsisin käsiksi uusiin haasteisiin. Parin viikon päästä olisi tarvetta ainakin jollekin kevyelle, lentokoneessa suvaittavalle käsityölle, sillä tämä tyttö matkaa kämppiksen kanssa lomalle Bergeniin.

Raitabaskeri

• Top woolista
• Purkuun ja uutta tilalle sitten kun huvittaa
  

Ruutupuuvilla

• Tenneesseestä
• Purkuun ja uusi aloitus paremmin laskelmin
  

Shetland Triangle

• Sisusta
• 1,5/3kerää neulottu
  

Turkasen turkoosit

• Smart+seiskaveikka
• Kantapäissä, pitäis vain tahkota loppuun
  

Puuvillatumput

• Anchor Magicline no1
• Kärjet ja peukut puuttuu
  

Virkattulaukku

• Kotiväki
• Purkuun ja paremmalla ajalla uusi yritys
  

Sointu

• Reunuskaaviossa
  

Mökin kynnysmatto

• Helen ja vesa- sukkalanka
• 11/35 virkattu
  

Palmikkopaita

• Fritidsgarn
• Vartalo-osa neulottu
  

Baby bonnet

• Samos
• Viimeistely
  

Fortissima

• Fortissima socka colori
• Olkainten muokkaus ja viimeistely
  

Feather and fan

• Ohut pirkka, alpaca yms.
• Mitähän tästäkin tekis
  

Minerva- huivi

Malli: Minerva, omasta kynästä
Lanka: Novita virkkauslanka
Langankulutus: 114g (yksi mallikerran toisto vähemmän ja tämä olisi one skein wonder)
Puikot:4,0mm
Nyt kun blogger vihdoin ja viimein suostui yhteistyöhön on aika esitellä uusin valmistunut käsityö. Minerva- nimeä kantava huivi syntyi Project Spectrumin hengessä Novitan punaisesta virkkauslangasta. Tavoitteenani oli luoda Pavonistakin pitsisempi huivimalli. Suunnittelun lähtökohtana oli myös pyrkimys yksinkertaiseen mallineuleeseen, joka olisi helppo oppia ulkoa.Valmis huivi täyttää asettamani tavoitteet. Siitä tuli juuri niin kevyt ja hentoinen, kuin toivoinkin. Lisäksi opin mallineuleen ulkoa muutaman toiston jälkeen. Langankulutustavoite ei aivan toteutunut, sillä hieman jouduin korkkaamaan toista kerää. 100g, eli yksi kerä riittää kuitenkin jo mukavan isoon huiviin.Minerva on mallineuletta myöten kokonaan omaa käsialaa. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni, ja todennäköisesti neulon tulevaisuudessa vielä ainakin toisen Minervan. Huivi näyttäisi varmasti upealta jostain Kid silk hazen kaltaisesta seitinohuesta mohairista neulottuna. Nyt olisi hyvä syy hankkia jo keväällä kuolaamaani tummanharmaata hazea..Pääsin siis omasta kerästäni eroon, mutta sain hanna-h:lta kaksi kerää lisää:DNiistä olisi tarkoitus taikoa joku yksinkertainen toppi (kaksinkertaisesta langasta)huivin seuraksi. Sitten puuttuukin enää sopiva alaosanvaate.
Nimi Minerva on suoraa jatkoa Onervalle. Huivi kulki ensin työnimellä Raquel, juu seuraan seko-serranoita, mutta suomalainen nimi vei loppukilpailussa voiton. Pidän sarjoista ja en pidä epätäydellisistä sarjoista, siksi olen jo hieman hahmotellut Kanerva- huivin mallikuviota ruutupaperille.

Bloggerin jumittamisesta johtuen(en pääse lukemaan kommentteja, enkä postaamaan, koska verkkoyhteys tilttailee, eikä tykkää bloggerista), en päässyt eilen kirjoittamaan tätä postausta. Asiaa minulla olisi vielä ainakin kahden postauksen verran (yksi ufoista ja toinen kirjoista), mutta ne joutuvat ehkä odottamaan. Pahoittelen, etten välttämättä pysty vastaamaan kommentteihinne, tai kirjoittamaan muiden blogeihin, ei siis kannata ihmetellä, miksi täällä on hiljaista.

Kasari- Kiri ja väläytys tulevasta


Kiri oli oikein reipas ja pingottui hyväksi yhdessä yössä. Jostain syystä tykkään siitä kovasti, siis jos deletoin sähkönsinisyyden. Huivin mallineule on yksinkertaisen kaunis. Tämä oli jo toinen neulomani kiri. Minulla on lankaa varattuna ainakin vielä yhteen, joten neuleunian viimeiseksi Kiriksi tämä tuskin jää.
Malli: Kiri
Lanka: Novita Prima mohair 100g+ Kitten mohairia vähän reunukseen
Puikot: 7mm

Sitten se väläytys.Eilen illalla sain neulottua viimeiset kerrokset tähän punaiseen huiviin. Aamulla otin Kirin pois pingotuksesta ja tänään iskin uuden huivin pikkuveljen sänkyyn pingottumaan. Olen ihan superinnoissani. Siitä tulee niin kaunis. Oma kehu tuoksahtaa taas naapurikortteliin asti:D En silti voi olla sanomatta, että en malttaisi odottaa huivin kuivumista. Äsken kävin kokeilemassa, ja se oli työpäiväni aikana jo melkein kokonaan kuivunut. Ehkä aamulla..

Mulla olis nyt ihan kauheasti ideoita, mutku keskeneräisiä on näidenkin valmistuneiden jälkeen vielä ainakin yhdeksän kappaletta. Yritän tahkota ainakin osan niistä loppuun, jotta pääsisin aloittamaan uusia töitä, ei kiva. Toisaalta ideoita tulevista neuleista on niin paljon, että en oikein osaa aloittaa mitään. No, on mullakin ongelmat.

Midwest Moonlight ja Kiri

Tapojeni mukaan olen viime aikoina neulonut vuoroin sitä, tätä, ja tota. Keskeneräisten määrä on paisunut valtaisaksi, eikä viimeistelykeijuakaan ole näillä nurkilla juuri näkynyt. Tänään lopulta ryhdistäydyin, ja valokuvasin Midwest moonlight- huivin, sekä neuloin loppuun, päättelin ja laitoin pingotukseen kasari- Kirin.

MM tuli loppuun neulotuksi heinäkuun alkupäivinä, jonka jälkeen se lojui noin viikon odottamassa pingotusihmettä. Sitten se kaiken kiireen keskellä unohtui pingotukseen noin puoleksitoista viikoksi. Eilen lopulta päättelin langanpäät ja tänään kuvasin.Onnekseni sain houkuteltua huivin saajan mallikseni.

Malli: Midwest Moonlight Scarf stylestä
Lanka: Novita bambu, vaaleanvihreä reilu kaksi kerää
Puikot: Muistaakseni 5,5mm

Novitan bambu tuli kokeiltua, ja se osoittautui oikein mukavaksi langaksi. Pitsineuleesta tuli ilmava, mutta kuitenkin ryhdikäs. Suunnittelenkin jo pientä bambunmetsästysmatkaa Korialle kera henkilökunta-alennuksen. Malli itsessään on todella simppeli ja ehkä jopa hieman pitkästyttävä, Tv-neuleeksi siis oikein sopiva. Neulomisvaiheessa mallin ulkonäkö kuitenkin epäilytti minua kovasti, se tuntui jotenkin suttuiselta, arkiselta. Pingotus teki onneksi ihmeitä, ja voisin ehkä harkita tekeväni toisenkin MM:n.

Kiri puolestaan. Noh, lankainventaarioni houkutti minut tuhoamaan karmivanvärisen kasarimohairin pois nurkista. Katselin mohairmetsän mohairista tehtyjä huiveja samalla viikolla ja aloin kokea pakottavaa tarvetta neuloa prima mohairista Kiri.

Lankaa en omistanut kuin kaksi kerää, ja kuten arvata saattoi lanka otti ja loppui neljä kerrosta liian aikaisin. Hätäratkaisuna, koska prima mohairin purkaminen on oikeasti lähes mahdotonta ja koska halusin todella päästä langasta kokonaan eroon, päädyin neulomaan viimeiset kerrokset tummanruskealla Kitten mohairilla.

Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin ja vähän jo suunnittelin neulovani huivin seuraksi pipon ja tumput samansävyisistä langoista, joita minulta löytyy ainakin nallen ja seiskaveikan muodossa. Ajatus saattaa vielä muuttua, sillä en ole aivan varma huivin saajasta. Karmaisevasta väristä huolimatta saajaehdokkaita on enemmän kuin tarpeeksi, mamma vai joku kolmesta ystävästä. Se on kuitenkin varmaa, että tähän talouteen se ei värinsä takia missään nimissä jää.
Kuvassa huivi odottaa vielä pingotukseen pääsyä. Ehkä jo huomenissa voin esitellä huivin koko sähkönsinisessä loistossaan.

Ps. Lisäsin vironvillojen kuvat edelliseen kirjoitukseen.

Terveisiä Tallinnasta

Kuten Mielitty jo muutama päivä sitten raportoi, vietimme tiistaina oikein rattoisan lankashoppailupäivän Tallinnassa. Lankaa ja tarvikkeita löytyi edullisesti. Edellisviikolla tekemäni lankainventaario hieman hillitsi ostohaluja, ainakin aluksi. Ensimmäisestä kohteesta (Liann löngad) tarttuivat mukaan vain nämä ihanuudet:
Kaksi vyyhteä Titan woolin Merinos extraa terran värisenä. Ihana väri! Suunnitelmissa pyöreä huivi A Gathering Of Lace- kirjasta
Kolme pikkuruista kerää Love Garnin Cocoonia (100% villaa) hennon vaaleanvihreänä. Värin kuvailu sanoin on mahdotonta, koska väri näyttää toisaalta hyvinkin vihreältä ja toisaalta siinä on vahva vivahdus hiekanväriä. Tykkään!
Karnaluks tukussa itsehillintä ja lankainventaarion karut lukemat katosivat mielestä. Ostoskärryyn päätyi paljon puuvillaa ja vähän mohairia. Lisäksi sijoitin vetoketjuihin, nappeihin ja muuhun tarpeelliseen käsityösälään.

Tsekkiläistä Katka- puuvillaa 10 kerää. Keräkoko on kummallinen 75grammaa. Jos merinos extran väri oli ihana, niin tämän puuvillan on täydellinen.
Anchor magicline puuvillatumppuihin noukin 4 kerää. Näitä aloitinkin jo kotimatkalla bussissa. Pidän langasta hirmuisesti. Väritys on kiva, erityisesti vihertävä raita, ja langan tuntu on pehmeä, mutta napakka. Paksuuskin on juuri sopiva. Ihanaa lankaa!
Mielityn tavoin sijoitin Pure cottoniin, jonka väri myöskin hipoo täydellistä, 10 kerän verran
Ja Austermannin Defilee mohairiin. Vihreää 8kerää, viininpunaista 2
Äidille ostin vielä kerän terran väristä virkkauslankaa, jonka vyöte ehti jo hukkua kassin pohjalle.
Karnaluksia vastapäätä olevasta Abakhan Fabricsista selvisin ulos vain yksi mohairkerä mukanani. Love garnin mohair päässee kimppaan muutaman yksinäisen kitten mohair keräni kanssa ja muuttunee huiviksi joskus syssymmällä, niin kuin täällä päin Suomea sanotaan.
Viimeinen lankakohteemme oli sadamarketin myymälä, jonka myyjätäti oli erityisen epäasiakaspalvelullinen. Ostin sieltä kuitenkin kolme vyyhteä liukuvärjättyä virolaista huivilangoiksi.

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Kiitän erinomaista matkaseuraa, erinomaista säätä sekä erinomaista matkakohdetta. Tämä ei varmasti ollut viimeinen reissu. Seuraavalla kerralla varustaudun kuitenkin antihistamiinilla, jotta vältyn hengenahdistuskohtaukselta.

Juhannuksesta
Juhannus oli ja meni. Huomasin taas, miten ihanaa on olla mökillä. Mökkimme taitaa olla maailman kaikkeuden ainoa paikka, jossa en stressaa. Siellä vierähtää päivä helposti kelloon katsomatta. Aika tavallaan pysähtyy. Säätkin olivat mahtavat joten nautiskelin ja neuloin pihakeinussa. Sanotaan, että siellä koti, missä sydän. Sanonta pitää kohdallani täysin paikkansa. Piilopirttimme Tarjanteen rannalla, Pyhävuoren juurella on ehdottomasti maailman paras paikka.

Mökkiä muistellessa sain idean virkatusta kynysmatosta. Kymmenen palaa on valmiina, 25 puuttuu. Lankana joskus yläasteikäisenä haalittua novitan heleniä (100% akryyliä) ja maailmankaikkeuden kamalinta lankaa, vesa- sukkalankaa. Näiden päälle viitsii astua vaikka kuraisilla saappailla.Vesan hankinta osoittaa, kuinka visuaalinen langanostaja olen. Olen ostanut langan värin takia. Kaamea jäykkyys ja karkeus ovat olleet toissijaisia. Olen huomannut muutenkin, että lankahankinnoissani tärkeintä on juuri langan väri ja ulkonäkö, pehmeys ja ylellisyys ovat toissijaisia (kineesteettisyys). Luulen, että suurin osa neulojista valitsee langan visuaalisista tai kinesteettisistä syistä. En ole toistaiseksi kuullut, että kukaan olisi ostanut lankaa sen neuloessa muodostuvan äänen perusteella.

Mm. täällä voi käydä testaamassa omaa suuntautuistaan. Itse sain tällaisen tuloksen:
Visuaalisuus 26
Auditiivisuus 18
Kinesteettisyys 16

Sukkia ja huiveja

Toisten fufoilu innoitti minuakin saattamaan muutaman keskeneräisen tekeleen valmiiksi asti. Ensin söderat, joista tosin edelleen puuttuu satiininauhat. Kassatäteily on vienyt kaiken aikani, joten en ole vielä saanut raahauduttua Kouvolaan tai Lahteen nauhaa hakemaan.Malli:Söderat
Lanka:Novita kotiväki
Puikot:2,5mm
Sukkien viimeistely vaiheessa paljastui ikävä yllätys. Novitan värinkestovaatimukset eivä viisi vuotta sitten ilmeisesti olleet kovinkaan korkeatasoiset, sillä sukista lähti kastellessa paljon sinistä väriä. Valitettavasti kaikki väri ei valanut veden mukana viemäriin, vaan sukkien terät värjäytyivät ilkeästi. Pesen varmaan sukat vielä pesukoneessa, jos suttu vaikka huuhtoutuisi sillä keinoin pois.Söderoiden jälkeen tartuin kauan hapsuja odotelleeseen simpukkahuiviin. Huivi ei valmistunut kirjan lupausten mukaan yhdessä illassa, kahdessa kyllä. Hukkasi vain vajaan lankakerän jonnekin ja löysin vasta toissa päivänä, siksi huivi sai odottaa hapsujaan niin kauan.

Virkkasin huivin Mandarin petitistä, joka on huomattavasti ohjeen lankaa ohuempaa. Huivista tulikin melko pikkuruisen kokoinen. Totuttelen siihen kauluhuivina vielä pari päivää, ja jos se edelleen tuntuu aivan liian pineltä lahjoitan sen juhannuksena 11-vuotiaalle serkkutytölle, jolle se on ehkä sopivamman kokoinen. Liian pieni tai ei huivi on kuitenkin ensimmäinen project spectrum- työni kesä- heinäkuun väreissä.Huivista on toistaiseksi vain lähikuva, koska kaikki ottamani kuvat, joissa huivi näkyi näyttävät enemmän tai vähemmän epäilyttäviltä. Yritän saada serkun poseeraaman juhannuksena.
Malli: Simpukka- huivi Happy Hookerista
Lanka: Mandarin petit
Koukku: 3mm

Project spectrumilla jatketaan. Joululahjaksi saamani step- kerää säästelin tarkoituksella kesäkuulle, koska värit sopivat niin hyvin spectrumiin. Eihän harmaa suoranaisesti metalliväri ole, mutta jotenkin assosioin sen kuitenkin teräkseen ja hopeaan. Onhan väri oikeastaan sama, jos siitä otetaan metallin kiilto ja materiaalintuntu pois.Neuloin sukat jälleen varpaista ylöspäin. Olen erityisen mieltynyt tähän tekniikkaan, koska langan riittoisuutta on helppo tarkkailla ja varren pituutta säädellä huvittamisen mukaan, niin tein nytkin. Aluksi olin ajatellut neuloa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Lanka ei kuitenkaan olisi riittänyt polvisukkiin asti, vaan se olisi loppunut typerästi keskellä pohjetta. Siksi päädyin päättelemään sukat jo nilkkasukkavaiheessa.

Mallineuleena on perinteinen feather and fun. Pidän feather and fun- mallineuleesta kovasti, varsinkin raitojen kanssa. Harkitsin ensin neulovani perussuka sileää neuletta, mutta lanka paljasti rumimman puolensa, kun siinä alkoi ilmetä ruskeita läikkiä. Sukkainsinöörin älynväläys ei ollut eikä ole edelleenkään mieleeni, joten päädyin mallineuleeseen, johon täplät hieman hukkuvat.

Viime päivinä olen myös kaivanut äidin äitienpäivälahjan uudestaan aktiiviseen käsittelyn. Tulossa Midwest moonlight vaaleanvihreästä novitan bambusta. Kaksi kerää olen kohta neulonut. Vielä kun löytäisin kolmannen jostain, saisin huivin valmiiksi. Äiti sitä jo vähän kyselikin.Eilen illalla, kun yritin päivittää, mutta blogger ei tahtonut päästää minua sisään, aloitin paremman tekemisen puutteessa(ai, mitkä mökin verhot ja siivoaminen)uuden pitsihuivin. Luulen, että siitä tulee oikein kiva:)