Virkaten

Olen joutunut virkkauskärpäsen puremaksi. Tämä on ihan epänormaalia. Kaikki alkoi, kun huomasin, että puuvillaisen neuletakkini alku on liian iso. Pitäisi purkaa. Kuka käski lisäillä silmukoita, kun tää näyttää niin pieneltä. Oma moka.

No piti keksiä uusi työ, kun söderatkin valmistuivat ja jäivät odottelemaan silkkinauhaa. Söderoista jäi yli nöttönen kotiväkeä, josta aloin kaksinkertaisena virkata laukkua. No, pitihän se arvata, lanka otti ja loppui kesken. Onneksi apu löytyi vajaan kahden kilometrin päästä ja tänään saan jatkolankaa.Kävin eilen hakemassa virallisen ajokorttini pääkaupungista ja pitihän matkalle keksiä joku käsityö. Puuvillaisen purkaminen ei edelleenkään houkutellut. Tiina teki upean huivin, jota olin kirjasta jo hieman aiemmin katsellut ja nyt päätin vihdoin kokeilla itsekin. Noin viiden- kuuden tunnin virkkaamisen jälkeen tulin samaan lopputulokseen kuin Katja: Ei huivi taida ihan illassa valmistua.Kaartin poliisitalo on ihan liian lähellä menitaa, joten jotenkin kummasti eksyin sinnekin. Mukaan tarttui kerä roosan sävyistä häkelspassia. Modan pitsitoppi houkuttaa kovasti.

Ai niin ja oikeastaan minun ei pitäisi tällä hetkellä roikkua netissä, virkata tai neuloa, vaan siirtyä pikapikaa kaavoittamaan ja ompelemaan laukkua. Yksi ylioppilas lahja on nimittäin vielä kankaana (valko- vihreä.) Ensin juon kuitenkin kupin kahvia, josta minulle ei Lauran tavoin tule vatsanväänteitä, vaan vapinaa. Yritän kovasti pitäytyä yhdessä kupissa per päivä. Kovin se on vaikeaa, kun tee on pahaa, kaakaosta tulee iho-ongelmia ja kuitenkin tykkään kauheasti juoda kuumaa.

Kotimaan Katsaus

Harmi, että senkin ohjelman nimi on muuttunut lontoonkieliseksi. Kotimaan katsaus oli olennainen osa niin syys-, hiihto- kuin kesälomaani ala-asteikäisenä. Istuimme "mammalan" olohuoneessa ja katselimme ohjelmaa yhdessä mamman ja papan kanssa. Oikeastaan ohjelma oli aika pitkäveteinen ala-asteikäisen mielestä. Siitä huolimatta television edessä tuli istuttua kymmenet kerrat. Se oli sellaista, ehkä vähän eksoottistakin, laatuaikaa isovanhempien kanssa.

Tämä kotimaan katsaus on kuitenkin vähän tuoreempi. Viikonkestävä Suomituurini päättyi eilen illalla. Matkaneuleena kulki puuvillaisen neuletakin alku, joka etenikin ihan mukavasti.

Matkustin halki kotimaan reittiä kotikoti-Tampere-Kajaani-Savonlinna-Luumäki-kotikoti. Kastelin kenkäni kaikissa kunnissa, joissa poikkesin. Vettä satoi keskimäärin joka toinen päivä ja joka toinen päivä aurinko paistoi koko voimallaan.

Tampere
Miksi:Tapaamaan kavereita, ostamaan ylppärilahjaa yhteiselle ystävälle
Mitä näin:serkun nimen kavereiden rappukäytävän ilmoitustaululla
Mitä tein: Söin kaverini laittamia hyviä nakkeja ja sipulia
Mitä ostin:aiotun ylioppilaslahjan, vähän evästä

KajaaniMiksi: Tapaamaan hyvää ystävää, piristämään toiseksi viimeistä opiskeluviikkoa
Mitä näin: Paljon patsaita, tervakanavan, Kajaanin linnan rauniot, Kainuun museon
Mitä tein: Lenkkeilin pitkin Kajaanin keskustaa ja juttelin loputtamasti ystäväni kanssa. Pongasin poliiseja, mutta en nähnyt pikkuserkkuani, harmi. Ihastuin kaupunkiin, jos se olisi vähän lännenpänä ja etelämpänä, voisin kuvitella asuvani siellä.
Mitä ostin: Paljon nappeja, sateenvarjon ja kirjan karjalaisesta käsityöperinteestä

Savonlinna
Miksi: Serkulle kylään, välietappi ennen Luumäkeä
Mitä näin: Tuttujen nimiä luokanopettajan koulutuksen kakkosvaiheeseen valittujen listalla
Mitä tein: Lenkkeilin Olavinlinnaa katsomaan
Mitä ostin: Kaksi vyön solkea paikallisesta käsityöliikkestä

LuumäkiMiksi: Kämppiksen kotikotiin kämppistä tapamaan
Mitä näin: Lehmiä, samanlaiset seinät kuin "mammalassa", paljon kämppiksen sukulaisia
Mitä tein: Otin antihistamiinia, katsoin elokuvan, kastuin läpimäräksi salpa-asemalla, leikin yksivuotiaan kanssa, filosofoin neljävuotiaan kanssa
Mitä ostin: pellavakangasta Lappeenrannan marimekosta, äidille joululiinaksi.

Elämää portfolioiden jälkeen

Tulipas tauko. Opiskelutehtävät ovat vieneet kaiken aikani viimeisen kuukauden sisällä. Tiistaina alkoi onneksi loma. Yksi portfolio jäi suunnitelmieni vastaisesti vielä kesken, mutta muuta kouluelämää ei ennen syksyä ole tiedossa. Noh, yksi sivuaine pääsykoe kyllä, mutta siihen luen ihan mielelläni.

Tänään sain takaisin kaksi portfoliota. Ihan kivaa palautetta tuli, pitäisi kai lakata hermoilemasta etukäteen tai jotain. Kesäkesällä ajattelin kassatyön ohessa harjoittaa ompelutaitojani. Jos vaikka säästyisin stressaamiselta ensi vuoden vaatetuskursseilla.

Lähden ensi maanantaina Suomitourille tapaamaan ystäviä eri puolille kotimaata. Luvassa on paljon junassa istumista, joten jokin käsityö pitäisi keksiä. Söderat eivät tule enää kysymykseen, koska raukat ovat odotelleet kuukauden päivät melkein valmiina. Kai ne pitäisi neuloa ensin loppuun. Sukat vai paita, kas siinä pulma. Jos olisin järkevä, ottaisin matkaneuleeksi huivin, jota suunnittelin ylioppilaspuvun seuraksi kavereiden juhliin.

Nyt minun pitäisi oikeastaan olla pakkaamassa/siivoamassa, koska iskä on tulossa kahdeksan aikaan "muuttamaan" minua kesäksi kotiin. Inhoan pakkaamista, joten istun koneella. Pätkärääkättyä seiskaveikkaa värjäyksen kurssilta

Sointu ja baskeri

Vapautin aamulla valmistuneen huivin pingotuksesta. Aloitin huivin neulomisen jouluaattona. Alkuinnostuksen jälkeen huivinneulominen muuttui satunnaiseksi, joten sain Soinnun valmiiksi vasta tänä aamuna. Huivin nimi, Sointu, oli kerrankin selvä heti ensimmäisten mallikertojen neulomisen jälkeen. Mielestäni huivin herkkyys ja serkkuni musikaalisuus kuvastuvat nimestä kivasti.Lankana huivissa on serkkuni itse valitsema BBB Kid royal, jonka ostin Tallinnasta reilu vuosi sitten. Lankaa oli ihan mukava neuloa. Huomasin tosin jännittäväni hartioitani höyhenenkevyttä lankaa neuloessani tavallista enemmän.

Huivin alussa on nähtävissä pieni moka. Kuvittelin oppineeni mallineuleen ulkoa, joten neuloin huivia bussissa ilman apupaperia. Muutaman mallikerran jälkeen huomasin, että jotain on vialla. Olin kääntänyt yhellä rivillä kavennukset väärään suuntaa, joka muutti kuvion toisennäköiseksi. Vähän tuo harmittaa, koska muutos näkyy, mutta toisaalta pidän vahingossa muodostuneesta kuviosta alkuperäistä enemmän. Olenkin ajatellut, että jos neulon huivin uudelleen, niin kuin todennäköisesti teen, koska neulominen oli satunnaisuudesta huolimatta mukavaa, käytän ensimmäisenä pitsineuleena vain vahingossa muodostunutta.

Olen edelleen vailla hovikuvaajaa, joten kuvakulmat eivät ole kovin perinteiset. Yritän saada serkkuni poseraamaan huivin kanssa viikonloppuna.
Sointu- huivi
Lanka: BBB Kid royal
Kulutus: n. 72g
Puikot: 4,5mm pyöröt
Neuloin serkulle jo maaliskuussa valkoraidallisen baskerin. Hattu jäi silloin raportoimatta, joten ajattelin ikuistaa sen tässä samalla. Olen iloinen, että lopultakin sain neulottua oikean kokoisen baskerin. Hattu pääsee viikonloppuna serkkuni hoiviin. Vähän talvinenhan se jo on. Viikonlopuksi on kai kuitenkin luvattu taas kylmempiä kelejä, joten kenties baskerille tuleekin vielä tarvetta, toivottavasti ei kuitenkaan. Tahtoo kevään!
Loppukevvennyksen aika. Innostuin vähän leikkimään huivin kanssa.

Pingotusta
Sain serkun huivin viimeinkin pois puikoilta. Perjantaina olen menossa serkulle Savonlinnaan, joten ajoitus osui kerrankin nappiin. Nyt pitäisi vain keksiä uusi bussineule.

Sitten hieman toisenlaista pingotusasiaa. Minulla on tänään autokoulun kakkosvaiheen arvioiva ajo. Ei paniikkia, ei paniikkia. No, onneksi se on kohta ohi, mikä tietää myös neulekirja hyllyyn täydennystä. Tein nimittäin isäni kanssa aika hyvän diilin, kun liian panikoinnin takia uhkasin jättää koko kakkosvaiheen käymättä. Isäni lupasi lahjoa minua muutamalla valitsemallani kirjalla, jos saan kakkosvaiheen käytyä. Toivoisin vain, että minulla olisi mahdollisuus tilata amazonilta. Sieltä tilattuna kirjat tulisivat niin paljon edullisemmaksi kuin Suomesta, eikä diili rasittaisi isäni kukkaroa niin suuresti.

Muokkelismakkelis: Sain juuri soiton autokoulun tädiltä, että ajo-opettajani on kipeä. Ajo siirtyy ensi viikkoon. Tylsää, olisin halunnut sen pois päiväjärjestyksestä.

Keskeneräisiä ja tekemisiä

Parin viikon hiljaisuuden aikana olen:

1. Neulonut kuumeisesti serkkuni huivia. Olen jo viimeisen kerän puolen välin paremmalla puolella. Huivista tulee valtava.
2. Neulonut, shopannut, värjännyt ja tullut lahjotuksi. Vihreää sen olla pitää. Neulomispuolella kesken söderat myrkynvihreästä kotiväestä.Kasan alimmaisena on hame, jonka värjäsin värjäyskurssilla, Vasemmalla äidiltä synttärilahjaksi saamani laukku, joka on ihan kertakaikkisen ihana. Kaikki muu kuvassa meneekin shoppausotsikon alle. Pitäisiköhän vähän rajoittaa? No, onneksi on kesätyöt. 3. Pohtinut sitä oikeaa huivimallia alpacalle. Kesän juhlat lähenevät uhkaavasti. Minulla on kierrettävänäni viiden kaverini ylppärijuhlat, joten uusi huivi on tarpeen. Langan väri sopii täydellisesti ylioppilasmekkoni sudenkorentojen siipiin.4. Saanut vihdoinkin orientoivan harjoittelun portfolion palautetuksi.

5.Herännyt tänä aamuna puoli seitsemän pyykkivuoron takia. Raahauduin kymmentä vaille pesutupaan, mutta joku ryökäle oli ehtinyt ensin. No ehtiihän sen kankaan kutistaa myöhemminkin.

Paljon onnea minä

Pitää opetella ajattelemaan, että ikä alkaa tästä päivästä lähtien ykkösen sijaan kakkosella. Aika jännää.

Sain ystävältäni synttärilahjaksi kasvivärjäys materiaalia. Kiva. Hän kysyi, mitä haluaisin, johon vastasin mielummin yhdessä tekemistä kuin materiaa. Tarvikkeiden mukana olikin kutsu värjäilemään:)Harrastuskäsityöt ovat olleet pahassa paitsiossa opiskelukäsitöiden takia. Vähän olen virkkaillut bussimatkoilla. Turkaset turkoosit olisi kyllä mukava saada vielä ennen huhtikuun alkua valmiiksi.

Opiskelukäsitöiden lisäksi käsityöharrastusta on haitannut pahasti kansalaisen.karttapaikka.fi Pari iltaa on venähtänyt luvattoman pitkiksi epätieteellistä nimistöntutkimusta tehdessä. Lystiä.

Turkasen turkoosit

Viime viikonloppuna aloitetut sukat eivät ole edenneet ahkerasta neulomisesta huolimatta alkua pidemmälle. Ensin neuloin toisen sukan kärjen kahteen kertaan laskuvirheen takia. Seuraavaksi kompastuskiveksi muodostui mallineule. Kokeilin Jaywalkereita ja olgaa, ei kiva, joten purin. Päädyin tuttuun tasaraitaan, neuloin muutaman kerroksen ja kas sukastahan tulee liian leveä. Taas purkamista.

Tämän jälkeen luulin työn kääntyneen jo voitokkaaksi, mutta ei. Tein kantapään kolmeen kertaan. Ensin olin tehnyt liian löysää, sitten laskin väärin ja viimeisellä kerralla se onnistui. Sitten katsoinkin sukkaa vähän tarkemmin. Yksi raita oli jäänyt yhdenkerroksen korkuiseksi (oikeanpuolimaisen sukan yläosassa). Tätä kaipasinkin. Syynäsin sukan tarkemmin ja huomasin, että olin kärjestä asti neulonut vahingossa yhdellä puikolla yhden silmukan enemmän kuin muilla. Lopputulos: Ensimmäinen sukka purettu kärkeen asti. Toivottavasti sukat kohta suostuisivat yhteistyöhön. Mietin nimittäin, kuinkahan monta valmista sukkaa olisin saanut näihin tuhlatun neulonta-ajan aikana valmiiksi. Luultaasti liian monta.

Pääkalloja

Viime syksynä pikkuveljeni tilasi minulta pipon, jossa olisi ruskeaa ja novitan sokaisevaa valoannia. Ostin langat ja esittelin pääkallopipon ohjeen, joka sai tilaajan hyväksynnän. Pipon neulominen kuitenkin viivästyi muiden kiireiden takia. Kun marraskuussa viimein aloitin pipon neulomisen, oli veljeni mieli ehtinyt jo muuttua ja melkein valmis pipo sai komennuksen ufolaatikon pohjalle. "Toi on aika räikee", ei hirveästi houkuttanut neulomaan.Malli: We call them pirates
Lanka: Pohjaväri t.rusk. Gjestalin Maija, kallot ja vuori Novitan Valoannia
Puikot: 3mm bambusukkikset

Viime viikolla uppouduin keskeneräisiini ja päätin neuloa pipon valmiiksi. Tänä aamuna kiinnitin vielä vuoriosan. Se on valmis! Aion kiikuttaa pipon seuraavalla kotikotireissulla mukanani pikkuveljelle, jos hän vaikka suostuisikin sitä käyttämään. Tosin pipokelit alkavat olla jo kohta ohi.

Ostin valoannin Korialta pussilankana. Pingotusvaiheessa huomasin, että langastahan lähti pinkkiä väriä valkoiselle pyyhkeelle, jonka päällä se oli kuivumassa. Onneksi pyyhe on ikean halpispyyhe, joten värjäytyminen ei oikeastaan haittaa. Kiitän onneani, etten pingottanut pipoa lempipyyhkeitteni päällä.

Tämän projektin mieluisin asia oli huomata, ettei muutamaksi kuukaudeksi ufolaatikon pohjalle joutuminen ole enää varma kuolemantuomio neuleelle. Tämänkin työn neulominen oli pitkästä aikaa tosi kivaa.

Mustikkaista

Taas on ylioppilaskirjoitusten aika. Vaihto-oppilaana vuoden ollut ystäväni kirjoittaa tänä keväänä. Laitoin keskiviikkona hänelle pienen tsemppauspaketin postiin. Muistan jostain kuulleeni, että mustikat aktivoivat aivojen yhteyksiä. Postihenkilö saikin kantaakseen suklaamustikoita ja mustikkaiset villasukat.Ystäväni pitää sinisestä toisin kuin minä, joten sain kätevästi tuhottua sukkiin ongelmia tuottaneen seiskaveikan. Toivottavasti sukat ovat saajalleen sopivat. Minun jalkoihini ne ovat vähän pienet.

Tänään onnistuin viimein ottamaan järkevännäköisiä kuvia Hiirineiti sukista.

Neiti Hiiret

Hiirisukkani valmstuivat. Arvion langanmäärän vähän väärin, joten näistä tulikin polvisukat. Tykkään.Lankana 173g veikan jämiä viime vuosituhannelta. Neljää eri harmaan sävyä. Mausteeksi vaaleanpunaista satiininauhaa. Huomenna pitää käydä hankkimassa vielä kuminauhaa, jotta pysyisivät paremmin jalassa.

Sadetta ulkona, sadetta sisällä

Ulkona on kaamea ilma. Oi, kevät tulisit jo. Kämppäni on kyllä ihan vesitiivis, vaikka otsikko saattaa toisin ilmaista. Sisäistä sadetta on kuitenkin ilmassa, sillä viime viikkoina mistään ei ole oikein tullut mitään. Väsyttää. Toistan vähän itseäni, mutta todella toivon, että kevät tulisi jo. Tahtoo Pariisiin.Jotain on tämän harmaudesta huolimatta tapahtunut täälläkin. Kämppis sai ranteenlämmittimet pari viikkoa sitten. Ihmettelen, miten voi ihmisasumuksessa ollakin näin kylmä. Tarpeeseen siis tein. Mallineule on se sama Kristelin lyyra-sukista napattu, jota olen käyttänyt aiemminkin. Huomasin vasta jälkeen päin, että samaa mallineuletta ovat näköjään rinsessatkin. Tarkemmin en ole edellisten ohjeeseen syventynyt, joten en osaa sanoa, eroavatko nuo paljonkin toisistaan. Samankaltaisuus oli sattumaa.Asiasta kukkaruukkuun: Yritin toteuttaa hirvityslankojen hävitystavoitettani Knitting Nature- kirjan Target wave-tumppujen muodossa. Näyttivät vähän turhan oudoilta, joten purkuoperaatio on jo suoritettu. Tavoitteena on edelleen tuon epämiellyttävän sinisen veikan tuhoaminen. Toivottavasti siitä selvitään ilman väkivaltaa. Leikki sikseen. Väsyneenä huumorintajuni yllättää joskus itsenikin.Tänään olen yrittänyt saada itseni ompelemaan vetoketjun ja vuoren tähän. Siinä ne odottelevat vieläkin sängyllä. Eihän se olisi suuri vaiva, kun vuorin valinta ja vetoketjun ostokin kestivät vaivaiset puoli vuotta. Tulipa jotenkin tyhmäolo nyt.

Tarmoni on vetoketjun ja vuorin sijaan suuntautunut hiirisukkiin, joita olen suunnitellut joululomasta alkaen. Varpaista aloittelin, jotta saan kaikki harmaat veikanjämät käytettyä. En oikein tiedä, miellyttääkö raidoitus silmääni, vai ei. Vaaleinta ja tumminta harmaata oli lopulta niin vähän, etten voinut toteuttaa alkuperäistä tasaraita-suunnitelmaa.

Ei mitään järkevää

Kiirettä.

Veljen wanhojen tanssit on katsastettu. Komea oli:)

Katsomossa vilkkui tutunnäköinen kiri.

Huomiseksi pitäisi kirjoittaa vielä yksi kesätyöhakemus.

Aamulla pitäisi matkata takaisin Helsinkiin. Juna lähtee 06.51. Ei kiva.

Käsiin ja jalkoihin

Minun on pitänyt lauantai- illasta lähtien kirjoittaa tänne. Kaiken tohinan keskellä se on kuitenkin jäänyt. Ensimmäinen spectrum- viikko on takana, ja jotain täällä on valmistunutkin kiireestä huolimatta.
Ensimmäinen PS- merkintä tulee perinteisistä pitsisukista, jotka tosin aloitin jo Virtain reissulla. Nämä sukat ajautuivat kuitenkin projektiksi, jota tuli neulottua kerros silloin, toinen tällöin. Langan sain syksyltä tädiltäni, joka oli viemässä turhia lankoja kierrätykseen. Minä sain ensin valita parhaat päältä. Jussit ilmoittivat heti haluavansa juuri tällaisiksi pitsisukiksi. Olen sukkiin tyytyväinen, sillä jotenkin lanka tuntuu sopivan juuri oikealla tavalla mallineuleen henkeen.Sitten ensimmäisiin täysin spectrumin aikana alkunsa ja loppunsa saaneisiin neuleisiin. Ranteenlämmittimet serkulle erinäisistä ongelmalangoista, joista tahtoisin kovasti päästä eroon. Selätys on aloitettu. Koska en neulomista aloittaessani ollut ajatellut suunnitteluprosessia aivan loppuun asti, olisi minulle jäänyt langanpätkiä pääteltäviksi enemmän kuin tarpeeksi.Langanpäiden päättely olikin estettevä. Ensimmäinen kokeilu olivat letit, jotka eivät kuitenkaan näyttäneet kovinkaan hyviltä. Lopulta päädyin solmimaan reunaan pienet hapsut. Olen hiukan kahden vaiheilla, pidänkö lopputuloksesta vai en. No parempi ainakin, kuin se langanpiden päättelyurakka, joka olisi ollut muutoin tiedossa.
Serkun ranteenlämmittimien jälkeen päätin tuhota ällöttävän tummansinisen samettilangan, joka jossain lankavaihdossa kotiutui minulle. Minulla oli lankaa kaksi vajaata kerää, ja ajattelin, että saan ne kulutettua tähän kämmekäsprojektiin. Vielä mitä, lankaa kului vaivaiset 15g per kämmekäs, joten pikaisen laskutoimituksen perusteella saisin langoista neulottua kolme paria kämmekkeitä yhden parin sijaan. Auts. No katsotaan, riittääkö kärsivällisyys. Tämän yhden valmiin parin lisäksi kolmas kämmekäs on jo puikoilla.
Malli: Fingerless mitts from Weekend knitting
Lanka: Novitan joku samettilanka
Puikot: 4,5mm
Kulutus: n. 15g per tumppuKämmekkäiden jälkeen päätin siirtyä jalanlämmitinten kimppuun. Aloitin jaywalkereita joulupukinpussiin. Aloituksessa kävi kuitenkin pieni kämmi, ja noh ei tullut sukkia, olisi voinut tulla säärystimet, mutta epäilen, ettei yhdelläkään saajaehdokkaalla olisi niille käyttöä. Langat ovat olleet jo pari päivää takaisin kerällä. Kohta voisin kokeilla uudestaan vähän pienemmällä silmukkamäärällä.

Eilen sain älynväläyksen, kun olisi pitänyt siivota. Ajattelin ommella spectrumin hengessä penaalin. Pitihän se arvaa, ettei hetken mielijohteelle pitäisi antaa valtaa. Ei tullut penaalia, eikä mitään muutakaan, kun kyllästyin jo kymmenen minuutin kuluttua aloituksesta. Idea, tai lähinnä materiaalivalinnat, eivät tuntuneet enää yhtä hyviltä.

Pohdintaa väreistä

Kävin lukaisemassa Mielityn mielenkiintoisen jutun ja innostuin kirjoittelemaan hänen kommenttilaatikkoonsa oikein urakalla. Tajusin sitten, että jututhan voisi kirjoittaa ihan omaankin blogiin ja jättää kommenttilootan terrorisoinnin väliin. Tänään pohdinkin, mitä sininen, valkoinen ja harmaa minulle merkitsevät.

Sininen

Ala- asteella sininen oli lempivärini ja olenkin luultavasti saanut siitä jonkin asteisen yliannostuksen. Nyt helmikuussa 2007 pidän sinisistä sävyistä kuitenkin enemmän kuin muutamia vuosia takaperin. Edelleenkään en voi sietää sähkön-, partion- enkä useimpia vaaleansinisiä.

Tummansininen talvitakki on ainoa omistamani sininen vaate.
Sinisiä puuvillakankaita minulla sen sijaan on varastossa enemmän kuin tarpeeksi johtuen juuri ala- asteiän innostuksesta.
Halusin etsiä myös eniten käytössä olevan sinisen esineeni. Löysinkin yhden sijasta neljä( hyvä on, arabia muki ei ole käytössä, mutta se sopi niin hyvin joukkoon mukaan, etten tohtinut jättää sitä kuvasta). Kuvaan tahtoi mukaan myös kaunein omistamani sininen asia. Kaulakoru, joka on värinsä tähden jäänyt liian vähälle käytölle. Pidän korun väristä, mutta se ei sovi kovinkaan moniin vaatteisiini.

Tunnetasolla sinineen on minulle rauhoittava väri. Joskus isona haluaisin mummonmökkiini tornihuoneen, joka olisi sisustettu vain ja ainoastaan tummahkoilla sinisillä ( ei sähkönsinistä kiitos). Siellä voisin köllötellä tyynyvuoren päällä, lukea hyvää kirjaa, kuunnella Leonard Cohenia ja torkahtaa.

Valkoinen ja harmaa

Värit joutuivat yhteiskäsittelyyn, koska ne eivät herätä minussa samanlaisia tunteita kuin sininen. Pidän valkoisesta luonnossa, lumena, pilvinä, kasvien kukintoina. En kuitenkaan osaa käyttää valkoista, en ole koskaan osannut. Syynä voivat osaltaan olla äitini kiellot hankkia vaaleita, saatika vitivalkoisia vaatteita. Menevät kuulemma likaiseksi. Äitini harmistukseksi olen saanut kummitädiltäni paljon valkoisia vaatekappaleita tuliaisina maailmalta. En ole oikein niissäkään viihtynyt. Viime aikoina olen alkanut suhtautua valkoiseen aivan uudella tavalla. Valkoinen on arvokasta, koska sen voi aina värjätä, ellei se sitten ole täyttä tekokuitua.

Harmaata inhosin pitkään ilman, että olisin osannut kertoa, miksi. Viime syksystä lähtien olen ihmetellyt, kuinka olen alkanut ihastella yhä useampia harmaita lankoja juuri niiden värin vuoksi. Orastavaa kiinnostusta häiritsee hieman sama ongelma, kuin harmaata kohtaa tuntemaani inhoa, en tiedä, miksi yhtäkkiä useimmat harmaat näyttävät minusta hyviltä. Jos en olisi langanostolakossa, ja jos minulla olisi joku vaate, jonka kanssa voisin harmaata käyttää, hankkisin just-nyt-heti kid silk hazea värissä smoke, just perfect.

Sinistä, valkoista ja vähän harmaatakin

Tästä sen pitäisi lähteä. Alkua tosin jarruttaa fortissima, joka ei suostunut muotoutumaan myöskään hameeksi. Hätä ei ole tämännäköinen, sillä uusi olomuoto on jo alkanut hahmottua. Viimeistään viikonloppuna tekele antaa tilaa uusille sinisille tai valkoisille projekteille. Aloitin tänään karkkilakon ennalta määräämättömäksi ajaksi. Eilen otin kuitenkin jo pienen varaslähdön PS:ssään ja nautiskelin fazerin sinivalkoisella, nam. Harmi, ettei sitä saa leveny, tai oikeastaan se on ihan hyvä.

Spectrum suunnitelmia on paljon, kuten sinisiä lankojakin, vaikken sinisestä oikeastaan edes välitä. Neuleita luvassa serkulle, kummitädille ja parille kaverille. Ja jotten itse aivan unohtuisi ajattelin neuloa harmaista seiskaveikan jämistä raitasukat viluvarpaitani lämmittämään.

Haluaisin ryhtyä kokopäiväiseksi spectrumneulojaksi. Totuus kuitenkin on, että suurin osa ajastani kuluu tällä hetkellä opiskeluiden parissa. Konkreettiset tehtävät, stressi tai ainakin väsymys täyttävät vapaa-aikanikin, joten on melko todennäköistä, etteivät kaikki neulesuunnitelmani toteudu. Maaliskuun lopussa nähdään, kuinka onnistuin viidessä osatavoitteessani:

1. Neulontakurssin mallineuletilkut ( Tämä tavoite tulee pakostakin täytetyksi)
2. Ns. ongelmalankojen pois neulominen
3. Serkulle bolero novitan sinikirjavasta tahitista ( Muista kysyä mitat)
4. Joululahjoja (kämmekkäitä, sukkia, huiveja jne.)
5. Kummitädille kid mohairista joko voguen villis tai hartianlämmitin/keeppi (kutiavuus ja koko selvitettävä)

Fortissimaa ja muuta melkein valmista

Nyt oon ihan vähäsen ylpeä itestäni. Yli vuoden kesken ollut fortissima on parhaillaan kostumassa. Se tulee ehkä sittenkin valmiiksi kohta, eikä joskus. Viime postin kaulaliinaraukkakin on jo päätelty. Hapsutus ja muu koristelu jäi kuitenkin vielä kesken, koska unohdin ottaa hapsulangan kotikotoa mukaan.

Hjerte ja nallekarhutakki

Meidätkin, jotka teemme useampaa kuin yhtä työtä kerrallaan, palkitaan joskus. Viikonlopun aikana sain sekä vanhan roosan värisen Hjerten että kitten mohair villatakkini valmiiksi ja viimeistellyksi.Hjerteen suunnittelin uuden reunuksen, koska vanha oli niin tylsä. Tämä uusi miellyttää omaa silmääni enemmän. Jostakin toisesta se saattaa kyllä näyttää vähän liian runsaalta. Toivottavasti kämppis kuitenkin tykkää:)

Toinen ilonaihe on kitten mohair- takin valmistuminen. Vaate halusi lopulta nimeytyä nallekarhutakiksi, gorillatakkikin oli aika kauan mukana nimenantokisassa, mutta hylättiin liian miehisyyytensä takia. Mitä eivätkö kaikki gorillat olekaan uroksia?

Kuvat ovat, mitä ovat, koska on aika vaikeaa kuvata itseään. Hovikuvaajan paikka on valitettavasti edelleen avoinna:)
Nallekarhutakin kanssa kävi vähän hassusti. Lopputulos onkin enemmän takkipaita, kuin oikea takki, koska etukappaleen yläosasta tuli aika iso. Ratkaisin pulman solmimalla yläosaan pienen rusetin. Kun huomasin isouden, harmitti minua aika lailla. Nyt olen kuitenkin oikein tyytyväinen uuteen neuleeseeni. Luulen, että tästä tulee ensimmäinen aktiivikäyttöön pääsevä neuleeni. Jos vaikka seuraava olisi jo kokonaan sopiva:DNeuleen hihat ovat ylipitkät ja yhtä leveät koko hihan pituudelta, joten ne pussittuvat mukavasti ranteeseen. Takki istuu oikein hyvin, vaikkei kuvissa ehkä siltä näytäkään. Alla oleva vihreä paita on aika tottelematon, eikä tahtoisi päälleen muita vaatteita. Kts. ensimmäisen kuvan vasemman hihan möykky.

Aktiiviset keskeneräiset käsityöt ovat yhtä sukkaparia vaille valmiit. Lähi päivinä paneudunkin ei- aktiivisten keskeneräisyyksieni pariin ja koitan vähentää niiden määrää PS:ssän alkua odotellessa. Ensimmäiseksi käsittelyyn päässee kaulahuivi, joka on odottanut päättelyä vaille valmiina marraskuusta lähtien...siihen asti näkemiin:)

Lankaa, taas lankaa

Lisäsin loppuun yhden hauskan jutun, no minusta se oli hauska, en tiedä huvittaako se ei asian osaisia.

Kameran tarpeet tulivat tyydytetyiksi, joten se suostui jälleen yhteistyöhön.

Oikealta vasemmalle tumput, sagittaria sekä kirjoneuletumput ja -baskeri, eikö;)Nyt tässä tilassa alkaa ihan oikeasti langanostolakko. Höpönassun pesä odottaa, jos tämä päätös ei pidä. Kesäloman alku olkoon ensimmäinen etappini.

Lisäys: Etsiskelin äsken tietoa Virtain rasoista ja löysin isomummuni nimen netistä:DIsomummu syntyi 100- vuotta sitten ja poissakin hän on ollut jo viisi vuotta.Tuskin oli internetistä kuullutkaan.

Vaihda tai lataa akku

Ajattelin laittaa ylös viikonlopun ostokseni ja tuotokseni. Kamera päätti toisin, joten ei kuvia nyt. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Ruoasta ei ainakaan ollut pulaa:DKyllä mamma osaa.

Parasta oli, että sain pitsitakin viimeistelyä vaille valmiiksi. Olen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Neule vaikuttaa jopa oikean kokoiselta, joka on ihme, koska jotenkin olen aina onnistunut neulomaan itselleni liian suuria puseroita.

Hjertekin edistyi ihan kivasti. Nyt on kolmas kerä menossa, kun lähtiessä oli vasta yksi kulunut. Ja aloitin minä sukkiakin neulonta ja virkkaus- kurssille. Oikeasti siellä ei tarvitsisi tehdä kuin yksi sukan kantapää! Järjetöntä. Lapasiakin tarvitsisi tehdä vain yksi. Minä aion neuloa molempia kokonaiset parit.