Asiaa neljästä

Mielitty heitti tällaisella meemillä. Hyvä juttu, sillä kirjoituskynnys oli kasvanut pitkittyneen blogihiljaisuuden myötä jo aika korkeaksi. Oikeaakin asiaa olisi matkakertomuksen ja valmistuneen neuleen muodossa, mutta aloitetaan tästä helpoimmasta.

1. Neljä työtä,joita olen elämäni aikana tehnyt
1.1. Silittänyt tyynyliinoja 10:stä pennistä ja lakanoita 50 pennistä. Taisin tienata noin 12 markkaa.
1.2. Nyppinyt rikkaruohoja ylitunnollisesti "tonnilla töihin" -ideologian nimissä.
1.3. Toiminut teatterikerhon ohjaajana.
1.4. Rahastanut ihmisiä kesäkassatätinä ruokakaupan kassalla.

2. Neljä tv-ohjelmaa,joita tykkään katsella
2.1. Muodin huipulle
2.2. BBC:n dokumentit, varsinkin historia kiinnostaa.
2.3. Ugly Betty
2.4. Monk ja muut kohtalaisen lällyt murhasarjat.

3.Neljä paikkaa,joissa olen ollut lomalla
3.1. Bergen, Norja.
3.2. Virrat, Suomi
3.4. Lontoo, Englanti
3.4. Billund, Tanska

4.Neljä internetsivua joilla käyn melkein päivittäin
4.1. Blogilista.fi
4.2. Yle.fi
4.3. Ravelry.com
4.4. Sähköposti

5. Neljä lempiruokaani
5.1. Aurinkokuivattu tomaatti
5.2. Paistettu järvikala ja mamman kanamunakastike
5.3. Perunamuusi
5.4. Jäätelö

6. Neljä paikkaa jossa mieluiten olisin juuri nyt
6.1. Mökillä rentoutumassa
6.2. Ruotsissa
6.3. Tampereella
6.4. Heinlahdessa viettämässä leirielämää

Eteenpäin ajattelin viskata tämän tuttavilleni Ultsille, Mewrilille ja Hanna-H:lle.

Usko tai älä

Tänään on ollut hyvä päivä.

Aamukahvia siemaillessani ompelin napit takkiin.Kymmeneltä kävin poistattamassa pari luomea.Aurinkoinen iltapäivän vietin Lahdessa.

Ostin lankaa Kristelin ympyrähuiviin. Päädyin hentoon roosaan, vaikka haikailin vedensävyjen perään.Tein löytöjä.Etsin nojatuolia, mutta ostinkin sohvan. En vielä tiedä, minne saan sen mahtumaan. Ihana punainen 70-luvun sohva, täydellinen neulontapaikka. Ihka ensimmäinen ikioma sohvani. Once in a life time -löytö.

Nyt juon kahvia uudesta ihanasta turkoosista kupistani ja odottelen tilkkuihin lähtöä. Kyllä elämä on ihanaa!

Villapellavapuupaita

Olen iloinen uudesta sinisestä paidastani. Vielä iloisempi olisin, jos paita olisi jonkun muun värinen. Harkitsen edelleen paidan värjäämistä. Asia ei ole aivan yksinkertainen, koska lanka sisältää sekä villaa että puuvilla ja pellavaa. Kasvikuidut vaativat kiinnittyäkseen suolaa, kun taas villa eläinkuituna tarvitsee etikkakäsittelyn. Lankaa jäi jäljelle yli kolme kerää, joten koevärjäysten tekemisen pitäisi onnistua.Malli: Tree Jacket by Sarah and Rachel, koko XS
Lanka: Sandnes Kampgarn Spinneri Pompei
Puikot: 5mm

Tämänkin neuleen kohdalla onnistuin ensin arvioimaan itseni liian suureksi ja aloitin S -koon neulomisen. Sovittelin neuletta tasaisin väliajoin ja jo kainaloiden kohdalla alkoi tuntua, että neuleesta tulee liian iso. Ajattelin kuitenkin, että en voi mahtua XS -kokoon, joten parempi neuloa vaan eteenpäin. Lantion kohdalla ymmärsin, että sellaisena en tulisi neuletta koskaan käyttämään. Purin ja aloitin uudestaan, ja pienempi kokokin on kaikkea muuta kuin kittana.Ohje oli selkeä ja mukava neuloa. Muokkasin neuletta vähän enemmän itseni näköiseksi ja neuloin ainaoikein kaitaleet sekä hihansuihin että helmaan.

Koukulta pois

Kilometrikirjoitukset jatkuvat. Vuoden alussa minua puraisi hanskakärpäsen lisäksi virkkauskärpänen. Halusin myös kuluttaa lankavarastoani ja saada keskeneräisten määrän vähän inhimillisemmäksi. Virkkaus kuluttaa tunnetusti enemmän lankaa kuin neulominen, joten tekniikan valinta ei jäänyt epäselväksi.
Ensimmäisenä otin työn alle mökin maton, joka oli roikkunut keskeneräisenä jo melkein kaksi vuotta. Suivaannuin liian lötköihin tilkkuihin kasausvaiheessa ja matto jäi kesken. Neliöiden löysyys harmitti edelleen, joten purin ja virkkasin tilkut uudelleen pienemmällä koukulla. Koska neliöiden koko pieneni, jouduin virkkaamaan myös kymmenkunta neliötä lisää.
Malli: Isoäidin neliö muunnelma
Lanka: Novita Helen, Vesa sukkalanka ja tuntematon kirppariakryyli yht.370g
Koukku: 3,5mm

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Väritys sopii mökin verhoihin ja on tunnelmaltaan muutenkin hyvin mökkimäinen. Lisäksi sain kulutettua tähän projektiin ihan kiitettävästi kammolankoja.

Kammlankojen kulutus kiinnosti maton valmistuttua entistä enemmän ja seuraavaksi otinkin käsittelyyn ala-asteella paikallisesta käsityöliikkeestä ostamani pastelliset kippuralangat. Vyötteet ovat kahdentoista vuoden aikana kadonneet jonnekin, joten tarkkaa tietoa langan koostumuksesta ei ole. Polttokokeellahan tuo selviäisi, mutta ihan jo näppituntuman perusteella veikkaisin langan olevan pääasiassa keinokuitua, tod.näk. akryylia.

Lankojen väritkään eivät enää puhutelleet, mutta koska olen omilla rahoillani nämä langat joskus ostanut, on minun myös itse kulutettava ne pois. Ultsilta ostettu Japanilainen elukkakirja esiin ja pupuja virkkaamaan siis. Liian pieni koukku ja kaksinkertainen lanka eivät olleet kaikista paras idea käsien kannalta. Pinnasta tuli ainakin tarpeeksi tiivistä, eivätkä täytteet pursuile virkkuun välistä. Nämä veijarit päätyvät todennäköisesti opetusmateriaali käyttöön.
Liila ja Roosa Pupunen
Malli: The amigurumi book(rav.link)
Lanka: Tuntematon kippuralanka, vviol. 34g ja vpun. 36g
Koukku: 3mm

Samaan syssyyn aloitin myös meikkipussin virkkauksen. Vanha pussukkani on jo kovin likainen ja rähjääntynyt, joten uudelle oli tarve. Päällisen virkkaamiseen ei vierähtänyt kuin reilu tunti. Sisäpussukan ompelu, tai oikeammin sen aloittaminen, kestikin sitten vähän suunniteltua kauemmin ja pussukka valmistui vasta viime viikolla.
Malli: Mallivirkkaus Quahog Beach bagista
Lanka: Tuntematon kirpparilta hankittu nauhalanka 52g
Koukku: 4mm
Pussukasta tuli lopulta aika prinsessamainen. Tykkään ja sopii mielestäni mainiosti meikkipussiin.

Viimeisin valmistunut virkkaus on keltaisen Mambon jämästä virkkaamani rintakukka. Kukka on virkattu virkkaa ja pura tekniikalla. Kokeilin siis vähän erilaisia silmukoita ja päädyin lopulta tällaiseen. Tavoitteena oli saada Mambon loppu käytetyksi ja siinä onnistuin. Lopuksi ompelin kukan keskelle vielä muutaman väritykseen sopivan napin.
Malli: Virkattu kukka, omasta päästä
Lanka: Novita Mambo kelt. 18g
Koukku: 6mm

Viimeistelyä odottaa vielä kaksi virkattua työtä. Ystävän lasinaluset pitäisi rohkaistua tärkkäämään ja eräiden sammakkoveljesten ruumiinjäsenet taas ommella yhteen. Sammakot jäävät tod.näk. odottamaan kuun vaihtumista, koska värinsä puolesta passaavat Project Spectrumiin, johon ajattelin vuoden tauon jälkeen taas osallistua.

Polttavat pöllöt

Se on valmis ja se on ihana. Projektin valmistuminen vei viikon, ihan supernopea neule siis. Itse neulontaosio olisi ollut mahdollista saada valmiiksi kolmessa päivässä. Nyt meni viisi, kun aluksi ei ollut oikean kokoisia puikkoja ja sitten viime hetkillä hihanneulonta alkoi tympiä, enkä jaksanut neuloa kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.Malli: Owls by Kate Davies, koko S
Lanka: Kertaalleen purettu SandnesGarn Alfa
Puikot: 6mm ja 6,5mm, kuuden millin puikot olisivat kyllä riittäneet.

Olen todella tyytyväinen valmiiseen neuleeseen. Hieman tosin epäilyttää neuleen pituus, joka venähti pingotuksessa noin kolme senttiä. Se kolme senttiä lyhyempi mitta olisi ollut vartololleni ideaali, nyt neule on ehkä hieman liian pitkä näyttääkseen täydellisen hyvältä ylläni. Saatankin purkaa vielä resorin ja kolme senttiä sileää ja neuloa resorin sitten uudelleen.Epäilin langan riittävyyttä ja siksi neuloin ensin vartalo-osan, loin ketjusilmukka-aloituksella silmukat hihoille ja neuloin kaarrokkeen ennen hihoja. Hihat neuloin sitten viimeiseksi ja ylhäältä alaspäin. Pelkoni langan loppumisesta oli lopulta täysin turha ja lankaa jäi jopa ruhtinaallisesti yli.

Harkitsin kokojen S ja M välillä ja päädyin pienempään, koska yleensä olen valinnut isomman koon ja valinnut silloin väärin. Koko onkin nyt juuri passeli. Minulla on suorastaan ärsyttävän suuri rintakehä, joten rinnanympärykseni on muuhun kroppaani nähden suuri, vaikka etuvarastukseni on suorastaan pieni. Jos valitsen neuleen koon rinnanympäryksen perusteella, hukun neuleeseen kaikista muista vartaloni osista.Haasteellista.

Parasta pöllöpaidassa on ehdottomasti hauska kaarroke ja väri. Olen iloinen, että varastostani löytyi juuri tämän väristä Alfaa, koska uudessa värikartassa on aika köyhät värit minun makuuni. Tykkään, kannatti neuloa.

Hanskojen aika

Tän vuoden sekä eka että viimeisin valmistunut työ on ollut tumppupari. Käsien lämmittäjiä on valmistunut jo kokonaiset kuusi paria, viidet tumput ja yhdet sormikkaat. Viime vuonna tuli neulottua vain kolmet tumput ja yhdet fiinit hienosteluhanskat, 2007 puolestaan yhdeksän paria tumppuja ja kahdet kämmekkäät. Voi siis hyvin olla, että tänä vuonna rikotaan ennätys käsineneulonnan saralla.Hanskat uusimmista vanhimpiin, ylhäältä vasemmalta alkaen:
1. Keltaiset Pescoveget
Malli: Pesgovegetarian mittens by Veera Villapuu
Lanka: Novita Mambo 82g
Puikot: 6mm
Kohde: Minä itse

2. Mustat Ruototumput
Malli: Pesgovegetarian mittens by Veera Villapuu
Lanka: Novita mambo 76g
Puikot: 6mm
Kohde: Toistaiseksi tuntematon. Äiti näitä vähän mieli, mutta en vielä lahjoittanut, koska kaveripiiristäkin saattaa löytyä sopivia lahjansaajia.

3. Kylmäsormen alpakkasormikkaat
Malli: Sormista aloitetut sormikkaat omasta päästä
Lanka: Garnstudio Classic Alpaca 77g
Puikot: 3,25mm
Kohde: N

4. Pikkuveli kakkosen Vihervät tumput
Malli: Peruslapanen
Lanka: Cornelia Hamilton Heaven´s Hand wool Classic 73g
Puikot: 4mm
Kohde: Pikkuveli kakkonen

5. Pikkuveli ykkösen Petroolit tumput
Malli: Peruslapanen
Lanka: Cornelia Hamilton Heaven´s Hand wool Classic 78g
Puikot: 4mm
Kohde: Pikkuveli ykkönen

6. Äidin Kanervaiset tumput
Malli: Ribbitumppu omasta päästä
Lanka: Novita 7veikka kanerva 54g ja Gedifra Moos(äidin varastosta)
Puikot: 4,5mm
Kohde: Äippä

Seuraavaksi taidankin jatkaa keskeneräisten viimeistelyä tällä samalla hanskateemalla. Pehmoisen pehmosettiin pitäisi neuloa tumput ja Kiehkuralapasiakin voisi taas tahkota eteenpäin. Polttavat pöllöt -paita pääsi eilen pingotukseen ja tänään olenkin sitten tasaisin väliajoin käynyt hipelöimässä neuletta. Oispa se jo kuiva, niin pääsis ompelemaan silmät paikoilleen. Siitä on tulossa aika kiva, enkä jaksais oottaa, että saan sen käyttöön.

Sukkia

Kannattaisi ilmeisesti päivittää vähän useammin, ettei tarttis aina tehdä tällaisia megapostauksia monikollisilla otsikoilla. Mut koska vahinko on jo tapahtunut, kirjoittelen vähän sukista.

Viime vuoden viimeisenä neuleena valmistuivat Jouluraita -sukat. Aloitin sukat jo joulunalusviikolla ja ne oli tarkoitus saada jouluna jo käyttöön. Tavoite ei ihan toteutunut, kun jämäkerät riittivätkin polvisukiksi asti. Neuloin sukat siis kärjestä alkaen ja yhtäaikaa, jotta saisin kaiken langan kulutettua. Aattona olin jo molemmissa sukissa pohkeen puolivälissä. Takapakista johtuen into vähän lopahti ja neuloin sukat viimein valmiiksi uuden vuoden aattona.Malli: Jouluraita -sukat omaan jalkaan sopivat
Lanka: 7veikka punaraita 108g ja kulahtaneen ruskea Jussi 88g
Puikot: 3,5mm

Lopulta näistä tuli ihan lempparisukat. Ovat olleet valmistumisestaan lähtien päivittäin jalassa. Oon sellanen kylmävarvas, etten tarkene sisällä seiskaveikkasukkia ohuemmissa sukissa. Tarpeeseen siis tulivat. Tykkään kyllä värityksestäkin kovin, ja pohjekavennukset onnistu just eikä melkein, joten sukkien varret pysyvät jopa ylhäällä, jos niin tahdon. Tavallisesti ne on kyllä vaan mytättynä nilkoissa.Jouluraitojen valmistuttua äippä alko vihjailla, että sukille ois tarvetta. Loppiaiseksi oltiin menossa tädin viiskymppisiä juhlistamaan ja tarvitsin matkalle ja kyläilyyn pienen neuleen mukaan. Malliksi valikoitui Lace Cuff Anklets Favorite Socksista, kun ajattelin, että välillä vois neuloa hyllyssä seisovista kirjoistakin jotain.

Kirkkaanpunainen 7veikka loppui vähän ennen sukkien kärkiä. Jatkoin sitten puolukan värisellä veikalla, eikä tuo nyt niin kauhealta näytä. Varsinkin, kun sukat ovat saaneet olla lähinnä monokäytössä. Ovat kuulemma tarpeeksi tiukat. Malli: Lace Cuff Anklets
Lanka: 7veikka kirk.pun 81g ja puolukka 19g
Puikot: 3,5mm

Veikkasukkien lisäksi sain viimeinkin valmiiksi viime vuoden helmikuussa aloitetut Kasvissose -sukat. Admiral -osuudet sain neulottua valmiiksi jo kesällä ja silloin aloitin myös ruskeiden resorien neulomisen. Työ jäi kuitenkin jäähylle, luultavasti huvittamattomuudesta johtuen, ja vasta tammikuussa intouduin neulomaan sukat valmiiksi.Malli: Tropicana socks, oma sovellus varpaista aloittaen ja resorilla tehostaen
Lanka: Schoppel-wolle Admiral ringel 72g ja rusk. Schoeller-Stahl Fortissima socka 36g
Puikot: 2,5mm Lopputulos on ihan siedettävä. Toistaiseksi en ole käyttänyt sukkia kertaakaan. Puikot olisivat ehkä saaneet olla 0,25mm pienemmät, koska kantapohjan sileä osuus on sillä rajalla, onko se liian harvaa vai ei. Resorin lisääminen tuntui keksimishetkellä hyvältä idealta. Nyt valmiina se ei herätä yhtä suuria intohimoja, vähän on sellainen tulipahan tehtyä fiilis.

Polttavaa

Mitkä keskeneräiset?

Mikä muuttokuormanpurku ja huoneen siivous?
Kiitos Jaanamaan, Alfatakin purkulangasta lähtivät juuri puikoille polttavat pöllöt. Kiusaus oli liian suuri vastustettavaksi. Olen ihan innoissani, joten painunkin tästä takaisin neulomaan, heippa.

Edit: Itku lyhyestä ilosta. Mulla ei tietenkään oo 6,5mm puikkoja. Argh. Pitäisköhän mennä sit vaikka siivoomaan.

Mistä sanat saisin

Täällä on ollut hiljaista. Joulukuu kului kouluhommien parissa, joka sitten kostautui tammikuussa. Joululoma Suomessa venähti pari viikkoa suunniteltua pidemmäksi. Nyt olen taas täällä Uppsalassa, mutta vain käymässä. Kevääni tulee näillä näkymin kulumaan sivuaineen ja kassatäteilyn merkeissä. Neuloa aion kyllä, koulukäsityöt sen sijaan saavat jäädä pienelle tauolle.

Mutta neuleasioihin. Joululahjaneuleetkin on vielä esittelemättä. Joulun 2008 hittilahja oli Jared Floodin Turn a square, joita neuloin kolme kappaletta. Pipo oli tavallista haasteellisempi kuvattava, enkä saanut yhdestäkään piposta kovin kelvollista kuvaa, joten jääkööt esittelemättä.

1. Pikkuveli kakkosen laskettelukauluri mallia ribbituubi. Lankana Cornelia Hamilton Heaven´s hand wool classic. Aika taivaallista lankaa olikin, pehmoista ja kivanväristä. Tällainen syntyi petroolinvärisenä myös pikkuveli ykköselle.

2. Sarita-ystävälle Wrapped in Tradition. Tämä valmistui vasta tammikuun puolella ja odottaa vielä lahjoitusta, joten koko asiaa ja muuta tulossa myöhemmin.

3. Tamarind cowl äidille Freedom spiritistä.

4. Mod Cables Hat maustettuna palmikkoreunuksella. Lankana oranssi Aino ja saaja äiti.

5. Äidin setin tumppuosana paketista paljastui Yellow Harvest mittenssit, oranssista Ainosta nämäkin.

6. Lemmikinsininen Bainbridge scarf Mamman kaulanlämmikkeeksi Gjestalin Maijasta.

7. Mamman lemmikkinen pitsibaskeri. Ohjeena Lace tam ja lanka samainen Maija.

8. Pikkuveli ykkösen sukat. Mallina Gentleman´s Shooting Stockings Knitting Vintage Socks- kirjasta. Lankana tummanharmaa Nalle Colori.

9. Millan Revontuli -huivi. Lankana vironvilla.

Päivitettävää jäi vielä paljon tämänkin katsauksen jälkeen, niistä sitten lisää helmikuun puolella. Keskeneräisiä neuleita olen yrittänyt tahkota loppuun, mutta ahkerasta neulomisesta huolimatta niitä riittää vielä enemmän kuin tarpeeksi.

Sininen villapellavapuu

Joululahjaneulonta eteni asiallisesti joulukuun neljännen iltaan asti. Sitten iski hirvittävä himo neuloa jotain isoa, uutta ja ihan itselle, eikä kellekään muulle. Äkkiä Ravelryn jonon ensimmäistä sivua tutkimaan. Sen seurauksena mulla on nyt keskeneräisen villapellavapuuneule, jota en malttaisi laskea sivuun.Tämän neuleen langan tarina on vähän pidempi juttu. Aloitin muistaakseni ysiluokalla, tai sitten se oli jo kasin keväällä, neuloa Suuresta käsityölehdestä palmikkohupparia. Hupparin ollessa toisen hihan alussa kävi selväksi, ettei lanka tulisi riittämään huppuun. Opettaja yritti ehdottaa, että neuloisin hupun harmaasta, koska tätä muinaismuistolankaa sattui löytymään koulun varastosta myös harmaana.

Minä sitten kilttinä tyttönä mumisin jotain vastaukseksi, mutta sisälläni kuohui. Tummansininen palmikkohuppari vaaleanharmaalla hupulla. Karmea yhdistelmä. Edelleen puistattaa, kun ajattelen tätä vaihtoehtoa. Hupparin neulomishalut hävisivät sillä hetkellä ja siirryin muihin projekteihin. En ikinä neulonut hupparia valmiiksi, mutta ysin keväällä todistuksessani komeili 10 myös valinnaiskässän kohdalla. Poden asiasta edelleen hieman huonoa omaatuntoa, vaikka tiedän, että kaikki muut tekemäni käsityöt ja harrastuneisuuteni tekivät tuon numeron oikeutetuksi.

Joskus lukiossa sitten sain viimein purettua hupparin kappaleet, kun totesin, etten tule sitä koskaan valmiiksi neulomaan ja että en enää ole se sama alipainoinen ysiluokkalainen. Syksyllä 2006 muutin opiskelemaan Helsinkiin ja langat lähtivät mukaani. Joko silloin tai seuraavana keväänä, eihän sitä voi ihan kaikkea muistaa, aloitin langoista Hourglass sweateria serkulleni. Neuloin n. 20 senttiä ja huomasin, että neuleeseen olisi mahtunut kaksi serkkuani. Sekin viritelmä tuli siis purettua. Oikeastaan hyvä niin, koska jotenkin musta tuntuu, että lankaan liittyvien muistojen takia haluan tästä jotain nimenomaan itselleni.

Viime keväänä pongasin sitten Ravelryssä Tree Jacketin ja tämän Pompein kuvat alkoivat vilkkua silmissäni. Kesällä sain ohjeen käsiini ja siitä asti neule on ollut jonon kärkipäässä. Toissailtana sitten viimeinkin aloitin ja ah, sitä täydellistä ohjetta kannatti odottaa.Langan rouheus tulee hyvin esille mallissa ja tiheyskin täsmäsi ilman mallitilkkua. Koska lanka on kovin sinistä, suunnittelin värjätä valmiin neuleen. Sovitettuani tekelettä olen tullut hieman toisiin aatoksiin ja ymmärrän, miksi olen silloin ysiluokkalaisena valinnut tämän värisen langan. Olin puolittain järkyttynyt, kun tajusin, että tummansininen sopii mulle aikasta hyvin. Siniset ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen värikarttaani, pelottavaa.

Aloitin neuleen paita mielessäni, mutta nyt olen alkanut haaveilla mekkomittaisesta neuleesta. Muistikuvani mukaan minulla on lankaa reilu 600 grammaa. Hihat voisi periaatteessa typistää 3/4- mittaisiksi, jolloin helmasta saisi pidemmän. Katsotaan, kuinka käy. Haaveenani on saada pukeutua joulusaunan jälkeen uuteen neuleeseen.

Joulupukki, joulupukki ja jos saisin mitä vaan

Koska tänään on ensimmäinen adventti ja joululoman alkuun on enää 16 päivää ja jouluunkin 24, ajattelin kirjoittaa joulupukille. Havahduin viime viikolla siihen tosiasiaan, ettei minulla tänä jouluna ole joululahjatoiveita lainkaan. Sitten kävelin koulusta kotiin ja näin erään kenkäkaupan ikkunassa täydelliset kengät. Päätin sekunnin murto-osassa, mihin veronpalautukseni tulen sijoittamaan. Tänään pikkuveljeni kaveri alkoi kaupitella digijärkkäriään. Houkuttaa kovasti sekin, enkä olekaan enää varma siitä sijoituskohteesta.

Siksipä ajattelin listata asioita, jotka tahtoisin, jos saisin mitä vaan.

1. Ah, täydelliset kengät. Mun sanat ei vaan riitä. En ole korko-ihmisiä jo ihan siitä syystä, että kävelen todella kovaa, ja korkokengät jalassa kiitäminen on sekä vaikeampaa että näyttää vähemmän asialliselta. Olen jo pitkään haaveillut saappaista ja olen haaveillut punaisista kengistä. Näissä yhdistyvät molemmat. Toiveissa on, että näitä olisi nahkapaikassa, koska silloin budjettini saattaisi sallia näiden hankkimisen.

2. Jos edellä mainitut olivat täydelliset kengät, niin tämä on täydellinen käsilaukku. Jos siis olet hiljattain voittanut lotossa ja tahdot tehdä tämän tytön onnelliseksi, osta tämä käsilaukku. Siis minulle, älä itsellesi, sillä siitä seuraa vain vihreyttä.

3. Se järkkäri. Nyt olisi tarjolla Nikon D60 ja hintatarjous 400e. Jos jollain on kokemuksia tai muita arviota kaupan kannattavuudesta, ne otetaan ilolla vastaan. Joululomalla tuota olisi kuitenkin tarkoitus päästä testailemaan.

4. Colinetten Jitterbugia Vincent´s Appronina ja ainakin sormikkaiden verran, miksei enemmänkin. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että Vincent´s Appron on tän hetken hittivärini. Kivoissa keltaisissakin on eroja, ja omasta mielestäni juuri tämä on se sävy, joka passaa mun naamaan parhaiten. Myös villapaidallinen One cerota kelpaisi. Tai oikeastaan ihan mitä tahansa Colinetten lankaa tässä sävyssä.

5. Koska oon kahden vuoden tauon jälkeen innostunu taas liikkumaan melkein aktiivisesti, tarvitsisin kovasti kunnon kerraston ja fleecetakin kuoritakin alle. Nää on kyllä ihan oikeita tarpeita, jos oisin järkevä, oisin ostanu nää jo kuukaus sitten, enkä varsinkaan haaveilis niistä kengistä tai kamerasta. Asioiden tärkeysjärjestys voi riippua niin monesta seikasta.

6. Kirjoja. Älykkäitä ja ennakkoluulojani murtavia, mut ei liian paksuja, koska jään koukkuun enkä pysty laskemaan kirjaa aloitettuani käsistäni. Siks luen mieluiten sellasia parisataasivusia. Lyhyemmät tuntuu yleensä aina loppuvan kesken ja pidempien seurauksena lamaantuu pariks päiväks koko muu elämä. Tää on ihan perinnöllinen juttu. Iskä valitti yks päivä, et on väsyny ja sit selvis, et se oli menny joskus kahen jälkeen yöllä nukkuun, kun ei ollu malttanu lopettaa lukemista. Mä oon kans monet kerrat kukkunu pitkin yötä ja lukenu. En oo ikinä nukahtanu kesken lukemisen, mitä taas äiti harrastaa ja se herättää mussa hilpeyttä:D

7. Yöpaita. Toinen perinteinen, joka kuuluu joka jouluun. Uudet villasukat on sama juttu, vaikka mulla ei kyllä oo kauheesti kokemuksia lahjasukkien saamisesta. Muutamana jouluna oon sukat saanu, kun oon erikseen niitä mammalta toivonu. Yleensä oonkin neulonu itelleni uudet, jotka voi sitten jo joulusaunan jälkeen sujauttaa puhtaisiin jalkoihin. Nyt tuli taas ihan kauhea saunaikävä.

8. ÖÖ, tahdonko mä enään muuta. En kai, paitsi lunta ja että mun tärkeimmillä on hyvä mieli ja että öö. Mä pidän joulun perinteistä ja tahdon tehdä kaiken niin kuin aina ennenkin:) Ja tahtoisin myös kovasti, et se joululoma alkais nyt eikä viidestoista päivä.

Jos joku muu tahtoo listailla toiveitaan, tehköön sen, sillä mä ainakin lukisin niitä enemmän kuin mielelläni:)

Mitä JOS sinut näkisin

Kävin Hartaassa Harrastuksessa hakemassa itselleni kirjaimen, jotta tänä salaisuuksien aikana saisin vähän eloa tähänkin blogiin. J minulle tyrkättiin, ja sanakirjan selailun jälkeen päädyin seuraaviin sanoihin. Olisin kyllä paljon mieluummin ottanut sen T:n tai U:n :D

Jumala
Minä uskon Jumalaan. Asian sanominen ääneen vaan tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa. Viime aikaisten tapahtumien takia uskoni on vahvistunut, vaikka edelleen järki ja usko joutuvat välillä kaksinkamppailuun keskenään. Mut joo, ilman en osaisi olla.

Joulu
RRRakastan joulua. Rakastan joulun odotusta ja valmistelua, mutta ei siitä mihinkään pääse, että jouluaatto on edelleen se kohokohta. Joulupukin kuumalle linjalle pitää naureskella, siis nimenomaan sille pukille ja ohjelmalle, ei niille lapsille, jotka soittaa sinne. Sitten lounaaksi riisipuuroa, joulusauna, hautuumaakierros ja jouluateria. Ja tietenkin ne lahjat. Mutta viime vuosina odotus on muuttunut toisenlaiseksi ja enemmän jännittää se, mitä saajat pitävät lahjoistani kuin se, mitä itse saan. Ja joulusaunasta on nyt pakko kommentoida, kun se tuli puheeksi korridoorikamraatin kanssa ja huvitti häntä suuresti. Ruotsalaiset eivät selvästikään ymmärrä hyvän päälle;)

Järvi
Ja mökki järven rannalla. Ja maailmaan mahtuu ainoastaan yksi oikea järvi ja se on Tarjannevesi. Vielä jos tarkennetaan, niin Monoslahti on ykköskohde. Lapsena laulelimme serkkujen kanssa erään huvittelukeskuksen mainoksesta tutun sävelen mukaan: M"onoslahti, Monoslahti, siinä on kesäloman tahti. Ota suunnaksi Monoslahti". Ja paikkansahan tuo pitikin, kun joskus lapsuudessa tuli vietettyä kokonaisia kesiä mökillä järven rannalla.

Juuret
Ihmisellä on kai tarve tuntea kuuluvansa johonkin. Itselläni on suunnattomia vaikeuksia vastata, kun joku kysyy, mistä olen kotoisin. Olen syntynyt Tampereella (ja asunut siellä ensimmäiset puoli-puolitoista vuotta, tästä on käyty kotona keskustelua, eivätkä vanhempani muista kunnolla, käsittämätöntä), lapsuuteni olen viettänyt Kangasalan puolelle aivan Tampereen kyljessä, ekaluokankin kävin Vatialan koulussa. Sitten kutsui Pohjois-Kymenlaakso, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni. Silti koen itseni hyvin vahvasti pirkanmaalaiseksi. Johtunee myös siitä, että sekä äitini että iskäni ovat kotoisin ylä-Pirkanmaalta, jonne kaikki jo tämän maailman jättäneet sukulaisetkin on haudattu. Tulevaisuudessa toivon, että töitä löytyisi juuri Pirkanmaalta.

Järki
ja tunteet. Jane Austen on yksi kestosuosikeistani. Järki on kuitenkin myös hyvin vahva osa ajatteluani, vaikka myönnettävä on, että joskus tuntuvat ne tunteet tuntuvat vievän voiton. Osaan myös synnyttää tunteita järjen avulla, mikä ei välttämättä ole erityisen hyvä asia. Ajattelen paljon ja kysyn myös miksi. Yritän ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat, kaikkeahan ei voi hyväksyä, mutta järjen avulla pystyy ymmärtämään syitä ja sitä kautta myös niistä seuraavaa toimintaa.

Jalankulkija
Jos olen kätevä ihminen, olen myös kävelevä ihminen. Tykkään täällä Uppsalassa erityisesti siitä, että kaikkialle pääsee kävellen. Myös liikuntaharrastukseni on toistaiseksi rajoittunut erittäin nopeaan kävelyyn, jota täällä Ruotsissa kutsutaan Powerwalkiksi. En varmaan selviäisi sellaisessa yhteiskunnassa, jossa käveleminen paikasta toiseen olisi vaarallista. Mieluummin kävelen tupla-ajan kouluun, kuin odotan bussia kolme minuuttia.

Juna
Toinen kulkuväline, jota ilman en osaisi olla. Pitkät junamatkat ovat parhautta. Muki kahvia, matkakarkkeja, neule ja kirja ja monta tuntia aikaa neuloa tai lukea ilman, että tarvitsee tuntea syyllisyyttä siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Yksi parhaista rentoutumismuodoista.

Jugend
Lempparityylikausi. Koristeellista, mutta simppeliä ja paljon kasviaiheita. Me likes.

Jazz
Viime aikoina musiikkimaku on muuttunut jazzahtavaan suuntaan. Bo Kaspers Orchestra on yksi tämän hetken suosikeista.

Jos
Sana, jota huomaan käyttäväni aivan liian usein. Pitäisi opetella elämään enemmän hetkessä, ettei tarvitsisi koko ajan jossitella. Mutku se on jotenkin niin helppoa.

Seuraavalla kerralla ehkä jotain neuleaiheista, ehkä. Ja nyt mulla soi sitten päässä Maija Vilkkumaa.

Shedir ja suuri pudotus

Äidillä on syntymäpäivä marraskuun loppupuolella. Viime vuosien aikana minulle on vakiintunut tapa lahjoa häntä jotenkin. En muista, koska ja miten tämä perinne syntyi. Mutta koska pidän niin kovin ihmisten lahjomisesta äidin synttäri on muodostunut vähän sellaiseksi henkilökohtaiseksi pikkujouluksi tai varaslähdöksi jouluun. Yleensä joulunodotuskin on alkanut äidin synttäripäivästä ja kiihtynyt kohti itsenäisyyspäivää. Liekö tämän länsinaapurissa majailemisen syytä, mutta tänä vuonna joulunodotus alkoi jo marraskuun ensimmäinen päivä ja tällä menolla on jo itsenäisyyspäivän aikoihin sietämätöntä. Juu, olen jouluihmisiä.

Men, takaisin asiaan. Äiti saa siis tänä vuonna punaisen, villaisen Shedirin. Tämä päähinehän oli tarkoitus toteuttaa jo äitienpäivälahjaksi, mutta yhteistyö vihreän Bambun kanssa ei ottanut sujuakseen, jotain lahjus vaihtui silloin kaupalliseen. Äiti ihastui Yll o Tyllissä tähän punaiseen Shetlannin villaan ja lupasin tehdä siitä hänelle pipon synttärilahjaksi. Aivan täysi yllätys tämä lahja ei siis ole, malli vain ja nuo herkut. Toivottavasti hattu on mieleinen.Kuvan villapaita on jonkun tuntemattoman tuotantoa, kirpputorilöytö siis.
Malli: Shedir
Lanka: Yll o Tyll Shetlands ull 33g
Puikot: 3mm

Langankulutuksesta langan varastointiin. Kuten useimmat varmaan tietävät kuulun Ravelryn lankalaatikkoon, joten uuden langan hankkiminen on kiellettyjen tekojen listalla. Tämänkin uhalla lähdin perjantaina seikkailemaan Kistaan (pohjois-Tukholmassa) ja löysin itseni Syfestivalenista. Ja senhän tietää, mitä seuraa, kun yhdistää minut ja käsityömessut: lankaostoksia tietenkin. Hienosta ja suomalaiselle erilaisesta lankatarjonnasta huolimatta selvisin mielestäni kohtuullisen hyvin, enkä sortunut ostomaniaan. Osittain toinen tarina on sitten se, kun eilen marssin Yll o Tylliin kera 15% kanta-asiakas rabatin. Lankaa tarttui mukaan enemmän kuin messuilta, mutta kaikki ostokset voidaan laskea luvallisiksi, jos lankalaatikon sääntöjäni luetaan vähän rivienvälistä. Lankaa tarttui siis vain lahjaneuleisiin ja vinsentti-setin tumpuiksi.

Muutamia poimintoja uusista langoista:

Mirasol yarns Hacho. Sain tämän ilmaiseksi kiltiltä Garnhärvanin tädiltä, kun uskalsin avata suuni ja kertoa, että olin saanut väärää väriä tilatessani lisälankaa tulipunatakkiin. En viitsinyt tuolloin valittaa, koska paperiin oli kirjoitettu, että tilaamani väri on loppu. Ystävällinen täti, jonka mies muuten on suomalainen, sanoi, että virhe on hänen ja käski valita jotain lankaa tilalle:) Valitsin sitten tämän, koska en tod.näk. ikinä tulisi tätä itse ostaneeksi kauniista väreistä huolimatta.
Venäläistä ohuttakin ohuempaa pellavaa. Ilmiselvä Rowanin Butterfly eikö vain. Nyt vain toivotaan, että tämä 3x360m riittää. Saattaa mennä aika tiukoille nimittäin.
Ja vielä Yll o tyllin ostoksista esittelyyn pääsevät tulevat Vinsentti-tumput. Päädyin sitten tavisvillan ja Colinetten Mohairin yhdistämiseen, kun one zeron löytäminen tuntui liian monimutkaiselta.

Vinsentti-setti
Tukholman reissulta kuukausi sitten mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Colinetten Point 5:sta syysmyssy mielessä. Yll o tyllistä pongasin kivannäköisen kaulurilaitteen ja aloin haaveilla myös kaulanlämmittimestä. Iloiseksi yllätyksekseni sain 200 grammasta molemmat ja lankaa jäi jäljelle vielä ruhtinaallinen metri. Setti huutaa enää tumppuja. One zero olisi täydellistä, isoveikkakin saattaisi kelvata. Yhtä kaikki, kumpaakaan ei ole täällä ruotsinmaalla tarjolla. Onneksi kuitenkin jätin lankalakkooni setti-option.Malli: Vinsentti-myssy ja Vinsentti-kauluri, oma
Lanka: Colinette Point 5 Vincent´s Apron 100g + 100g
Puikot: 12mmTämä blogi on muuttunut nyt oikeaksi omakehu -blogiksi. Pahoittelen hajuhaittoja, mutta en voi sille mitään, että tästäkin setistä tuli tavattoman mieluinen. Ei kai kukaan tee tarkoituksella sellaisia asusteita, joista ei pidä, joten pidätän oikeuden hehkutella jatkossakin.Lanka oli mukavaa neuloa sen suuresta paksuusvaihtelusta huolimatta. Ja väri, tarvitseeko edes sanoa, että se on täydellinen. Kiitos Raglanan olen alkanut himoita tämän pikkusiskosta villapaitaa. Ehkä kuitenkin hillitsen itseni.

Mieluisan lopputuloksen lisäksi suunnatonta iloa tässä projektissa aiheutti se, että opin taikalenkin vahingossa. Olin yrittänyt sitä useampaan otteeseen aiemmin, mutta jostain syystä en vain tajunnut. Pyöröpuikkoni oli hieman liian suuri, kun aloitin myssyn neulomisen, joten sen siima muodosti vahingossa lenkin ja yhtäkkiä huomasin neulovani taikalenkillä. Jos olisin sarjakuvassa, tässä kohtaa pääni yläpuolelle syttyisi lamppu:D

Fiinit hienosteluhanskat
Nyt saa syksyn kirpeys tulla kaikella voimallaan, minulla on ihanat uudet käsineet. Olen näistä aivan lapsellisen ylpeä. Melkein yhtä ylpeä kuin viidesluokkalaisena neulomistani ensimmäisistä villasukista. Ja ensimmäisethän nämäkin ovat lajiaan.Malli: Fiinit hienosteluhanskat
Lanka: Drops Alpaca 83g
Puikot: 2mm

Neulominen sujui ohuenohuista puikoista huolimatta yllättävän nopeasti, enkä epäilyistäni huolimatta onnistunut katkaisemaan puikkoja edes pitsineuleen kavennuksissa. Hyvä niin. Olin suunnitellut varren pitsineuleeseen helmiä, mutta luovuin ajatuksesta, kun tunnin äherrettyäni olin saanut neulottua viisi helmeä ja noin viisitoista silmukkaa. Hankkimani helmet olivat hieman liian pieniä.
Sormikkaat istuvat käsiini todella hyvin. Olen suhtautunut sormikkaisiin hieman epäillen, sillä kaikki aikaisemmat sormikkaani, sekä käsinneulotut että tehdasvalmisteiset, ovat olleet jossain määrin vääränkokoisia ja epämukavia. Näiden hanskojen myötä olen valmis kääntämään kelkkani. Mieleni tekisikin jo aloittaa seuraavat sormikkaat. Jos ei olisi noita keskeneräisiä ja ne joululahjatkin pitäisi neuloa jossain välissä.

Tällä hetkellä puikoilla on mm. tällainen Carl Larsson -henkinen raitanuttu.

Lenkkikauluri ja mitä ihmettä

Lenkkimyssyn seuraksi valmistui simpukkavirkattu kauluri. Nyt kelpaa ulkoilla, kun asusteet sopii verkkatakkiin.Malli: Omasta päästä myssyn mallivirkkauksella
Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino 103g
Koukku: 4mm
Mitäs tästä osaisi sanoa. Olen tyytyväinen. Kivannäköinen ja osoittautui koekäytössä oikein toimivaksikin.

Mutta sitten se ihmetyksen aihe. Sain äidiltä elokuussa Tarton tuliaiseksi Katian efektilankaa. Eilen aamulla kaipasin aamukahvin seuraksi ainaoikein neuletta ja yhtäkkiä huomasinkin neulovani kammotuslankaa. Sormi ei oikein tykännyt langan karheudesta. Nyt se on kuitenkin neulottu ja omaksi ihmetyksekseni saatan jopa kuvitella käyttäväni huivia joskus teatterissa tai muissa hienosteluriennoissa, vaikka se onkin tyyliini ehkä hieman liian blingbling.Malli: Like on old Lady, omasta päästä
Lanka: Katia Morocco 100g
Puikot: 6mm

Lenkkimyssy

Olen jo pari viikkoa kärsinyt akuutista lenkkimyssyn puutteesta. Verkkatakkini on haasteellisen värinen, eikä yksikään hatuistani näytä sen kanssa järkevältä. On ollut jotenkin ahdistavaa kulkua kadulla tietoisena siitä, että väriyhdistelmä on kaamea. Nyt tuli tilanteeseen vihdoin korjaus.Malli: Yll o tyllin Virkad basker i snäckmönster med stickad kant
Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino 82g
Puikot ja koukut: 3,5mm pyörö, 4mm virkkuukoukku
Jouduin ostamaan tottumusteni vastaisesti varsin ylellistä lankaa. Olisin halunnut mieluummin jotain puuvillaista tai ainakin jotain halvempaa, mutta kyseinen lanka oli ainoa, josta löytyi verkkatakkiin sopiva siniharmaan sävy(kuten kuvassa näkyy, ei tämäkään ole ihan yksyhteen.)Muissa langoissa oli vain joko liian sinisiä tai liian harmaita sävyjä. Myssyn seuraksi olisi tarkoitus virkata vielä kauluri ja neuloa kulkurin iltatähdestä sormikkaat. Halutaan ostaa aikaa ja vetreämmät hartiat.

Kel-kel-keltasääret

Minulla on vimeinkin jotain näytettävää! Eilen puolenpäivän aikaan aloitettu muutaman tunnin mittaiseksi suunniteltu säärystin-projekti venyi vuorokauden mittaiseksi. Yksi puuttuva silmukka aiheutti toisen säärystimen re-neulomisen. Mut nyt ne on just hyvät.Malli: Omasta päästä omaan sääreen sopivat
Lanka: Opiskeluystävältä keväällä saatu Miss Helen Mohair Caresse (73%mohair,25%villa,2%polyamidi)95g
Puikot: 5mmPuhuin joskus talvella tarvitsevani keltaiset säärystimet. Ihana opiskeluystävä oli laittanut turinani korvan taakse ja tarjosi eräänä talvipäivänä minulle säärystin lankaa. Koska "to do"-listani on tunnetusti päättymätön, en aloittanut säärystinten neulomista heti. Syksy on kuitenkin tulossa ja aamut jo viileitä, joten säärystinten tarve palasi muutaman kuukauden viiveellä mieleeni.Lanka oli minulle uusi tuttavuus, varsin miellyttävä sellainen. Korkean villapitoisuutensa ansiosta neulepinta on paksua ja lämpöistä. Tykkään. Oikein ihanteellista säärystinlankaa siis. Sain tämän keltaisen lisäksi kaksi kerää oranssinruskeaa, joista taidan tehdä samanlaiset säärystimet. Noihin reikiin on tarkoitus pujottaa samettinauhat. Oon vaan niin tyytyväinen näihin, etten malta odottaa huomiseen, jolloin sais nauhaa, vaan tahdon esitellä nää nyt:)Näin lopuksi voitte vielä ihailla Varkauden Citymarketista löytyneitä pappakenkiäni, joihin olen aivan rakastunut. Olin etsinyt täydellisiä kävelykenkiä jo vuoden päivät, kunnes lopulta ohikulkumatkalla silmäni osui näihin. Erityisplussana se, että kolmeysit on just eikä melkein sopivat. Mulla on kauhea kanoottijalka pituuteeni verrattuna ja yleensä on vielä niin, että 39,5 ois se oikea koko, eli 39 on pienet ja 40 liian isot.