Minusta tulee isona käsityönopettaja!

Mielitty ehti jo kommenttilootassa kyselläkin tulosten perään. Tässä vastaus:)

Olen niin onnellinen ja ehkä vähän ymmällänikin. Siellä se nimi keikkuu valittujen listalle. Serkun kaveri oli käynyt katsomassa omia tuloksiaan seinältä ja pongannut nimeni listalla. Hän viestitti serkulle, joka soitti meidän äidille ja omalle äidilleen, joka soitti mammalle. Lopputulos: Puol sukua tiesi ennen minua, koska olin töissä.

I'm so HAPPY...

Piha-asukki

Meidän pihalla majailee kaksi tai kolme tällaista. Kaksi on nähty yhtäaikaa, mutta todennäköisesti niitä on vielä yksi lisää.

Neulepuolen uutiset ovat mitäänsanomattomat. Violettimytty on edennyt reunuskerroksiin. Neulominen kuitenkin jumittaa, koska siitä taitaa tulla aivan liian iso. Huivivaihtohuiviakin on neulottu jo yhden kerän verran. Mieleni tekisi aloittaa sukat, mutta aion pysyä lujana. Nämä loppuun ja seuraavaksi kaverin poncho. Kohtahan se on jo elokuukin..

Tiistai: lankaa
keskiviikko: lankaa
torstai: lankaa
sunnuntai: lankaa?

Viikko on taas hurahtanut ihan siivillä. Aloitin kolmen päivän vapaaputkeni tiistaina. Ystävän kanssa ajaltiin pitkin Pohjois- Kymenlaaksoa. Kotiseuturetki suuntautui myös kirkonkylän( tämä on se sama, jota katinkonttikin mainosti) kesäkahvilan värikeskukseen.Paikka on avattu tänä kesänä ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Siellä on sekä pysyvä että vaihtuva näyttely väreistä. Myymälässä myydään kasviväreillä värjättyä lankaa, kasveja värjäykseen sekä ihan värjäämätöntä paikallista villalankaa muistaakseni kolmessa tai neljässä sävyssä. Myytiin siellä myös wetterhoffin sivillaa ja valmiita neuleita. Tämä oli maksamaton mainos.

Keskiviikkona oli Tallinnan vuoro. Langanostaminen ei onnekseni riistäytynyt käsistä.
BBB new masteria neuletakkiin
Onlinen gobyä toppiin
Lisäksi ostin lempivaatekaupastani kaksi hametta ja yhden t-paidan. Ihan onnistunut matka siis.

Jottei torstai olisi jäänyt ilman lankaa suuntasin kohti Lahtea. Sieltä tarttui mukaan tassulta Heinin tarjouskopasta kaksi yksinäistä oranssia smarttia sekä kerä aivan ihanaa garnstudion silkeä. Kohtuu kallishan se oli alennuksenkin jälkeen, mutten voinut sitä jättää ostamattakaan. Pitäähän viikon päästä alkavaan langanostolakkoon varautua;)
Tästä tulisi nätti BO..

Etsintäkuulutus:
Novitan Tahiti väri 73viisi tai kuusi, en muista kumpi. Lanka on kylmän vaaleanvioletin väristä ja sitä on ollut markkinoilla ainakin neljä vuotta sitten(minulla oli serkun rippijuhlissa langasta tehty toppi). Aloin virkata jämäkerästä meikkipussia, mutta lanka otti ja loppui. Jos siis varastostasi löytyy turhanpanttina lojuva kerä tai kerän loppu tätä lankaa (värierällä ei väliä, vyöte on kadonnut), vaihtaisin sen mielelläni johonkin omasta varastostani löytyvään kohtalotoveriin.

Huomenna Tallinnaan

Minulla on huikea kolmen vapaapäivän putki töistä, joten lähdetään huomenna äidin kanssa päiväksi Tallinnaan. En osta paljoa lankaa..

Tietääkö kukaan, saako rewoolin lankoja vielä Tallinnasta? Poekesta olisi kai saanut, mutta onko se enää pystyssä?

Edellisiäkään matkamuistoja en ole vielä saanut kulutettua. Näistä pitäisi valmistua tämän kuun aikana kaverille poncho.Ja näistä piti tulla itselle kiri myös tässä kuussa. Pitänee kuitenkin siirtää projektia, sillä menin ja osallistuin huivivaihtoon..Ei siis pelkoa, että tämän blogin huivipitoisuus laskisi tulevien kuukaisien aikana;D

Lupausten lunastusta osa 1

Lupasin kommenttilootassa Lauralle, että esittelen vähän Onervan musitiinpanja. Ne ovat tässä erittäin epätarkassa kuvassa. Laiskotti, eikä huvittanut mennä uudestaan kuvailemaan. Neuloin huivin hieman omituisella metodilla, siksi papereita on enemmän kuin tarpeeksi. Minun on tarkoitus neuloa Onerva uudelleen tässä kesän aikana. Yritänkin saada samalla vähän järkevämmän näköisen ohjeistuspaperin aikaiseksi.

Koska pääsin vauhtiin lupausten lunastamisessa, esittelen samalla juhlamekkoni, josta ainakin Mielitty oli kiinnostunut. Ompelija on tuon minulle tehnyt. Mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin, ihan minun näköiseni. Pää oli tässä kuvassa valitettavasti julkaisukelvaton, niinkuin tuo mahapömppäkin, kuvankäsittelytaitoni eivät riittäneet sen poistamiseen;)Lauantaiaamusta asti olen väkertänyt tällaisen violetin mytyn parissa. Tulossa jälleen kolmiohuivi. Heippa Sirkkis, jos luet tätä;D

Viimeinkin siniset

Kameran olikin vienyt veli, eikä iskä. Pitäisi saada hankituksi oma, varainkeruunkin kun olen jo suorittanut.Kaverin synttärilahjasta tuleekin ylioppilaslahja ensi kevääksi samalle kaverille. Olisi nimittäin tosi vaikea keksiä tarpeeksi "isoa" yo-lahjaa, jos antaisin huivin jo synttäriksi. Saanpahan päähuivnkin pois pyörimästä, kun lahjoitan sitten sen kera sinisen muumikauppakassin.
Mallineuleharjoittelua uutta kolmiohuivia varten
Kaasunaamari-nimi vaihtui Hjerteksi. Oletan, että sana on norjaa ja tarkoittaa sydäntä. Jos osaa oikein katsoa, mallikerta muistuttaa hieman sydäntä, siitä nimi.Lanka: Novita virkkauslanka kaksinkertaisena
Kulutus: 2x92g, virhemarginaali +-2g kumpaankin suuntaan
Puikot: 4,5mm pyöröt

Sinisestä väristään huolimatta pidän huivista kovasti. Pitänee neuloa itselle samanlainen eri värisenä. Mallikerta on aika samanoloinen kuin Shetland triangelissa, mikä ei ollut oikeastaan tarkoitus.Suunnittelin mallikerran siis itse. Eiköhän nuo kuitenkin eri huiveiksi erota.

Kun pussukan neulominen ei onnistunut päätin yrittää jotain tällaista.
No, ei tullut siitäkään mitään. Uskon vakaasti, että jotkut langat eivät vain suostu taipumaan miksikään järkeväksi. Todisteena laukun yläosan sininen lanka, joka on ehkä ällöttävintä omistamaani lankaa(materiaalista ei mitään tietoa, veikkaisin 100%acryl), ja josta todella haluaisin päästä eroon. Yrittänyt olen useasti ja yhtä useasti purkanut ja suivaantunut. Ehkä pitäisi tyrkätä lanka kylmästi roskiin..mutku minusta lankaa EI heitetä roskiin, olkoon se kuinka kamalaa tahansa.

Viimeiset siniset

Nyt ei ole kuvia. Unohdin kameran vähän liian näkyvälle paikalle, ja iskä oli tietenkin ottanut sen mukaan mökille.

Kaasunaamarihuivi valmistui jo eilen aamupäivällä. Se on edelleen hieman kostea, joten en ole vielä päästänyt sitä pingotuksesta. Hieman mukavampi nimikin on suunnitteilla. Kaasunaamari, kun ei kuulosta mitenkään mieltä ylentävältä.

Sohvi sai myös hihnansa. Pesukoneeseen se ei ole vielä päässyt.

Lahjapussukan kohtalo sen sijaan oli kovempi. Yritin ja kokeilin kyllä, mutta langat eivät suostuneet yhteistyöhän. Pussi jäi neulomatta. Yhdestä langasta aloitin kyllä mallitilkkua heinäkuun huiviprojektiin. Mallitilkusta tullee jonkin sortin päähuivi, kenelle, se on vielä epäselvää.

Pussukan malli on kyllä niin houkutteleva, että yritän sitä vielä uudelleen, ehkä syyskuussa valkoisista tai joskus jostain muusta. Periksi en aio antaa.

Serkkuni sai tänään tiedon opskelupaikasta. Kunpa minulla olisi yhtä paljon onnea matkassa. Taitaa kyllä olla toiveajattelua.

Toivottavasti tähän ei jäänyt ihan kauheasti kirjoitusvirheitä. En ole ihan vireessä tähän aikaan vuorokaudesta.

38 ja puoli tuntia kesäkuuta

Sinistä kesäkuuta on jäljellä enää puolitoista vuorokautta. Projektitöitä on vielä kesken ja jopa aloittamatta.
Huivin menen tikuttamaan loppuun heti, kun tästä koneelta kerkiän. Ensimmäisen sohvin kahva ei viene kuin kymmenisen minuuttia. Toisen sohvin neulomisen jätän todennäköisesti syksymmälle. Joululahjoiksi ovat menossa, joten maailmankirjat eivät mene pahasti sekaisin, vaikken kahta saisikaan kesäkuun aikana valmiiksi.

Ultsi tilaili kirjoja amazonilta ja minäkin sain osani. Mary Thomas knitting bookissa on ihanan näköisen pussukan kuva.

Koska suurin motiivini spectrumiin osallistumiselle oli näiden lankojen hävitys, haluan saada pussukan valmiiksi ennen kuin kuu vaihtuu. Työtä en tietenkään ole vielä aloittanut, mutta onhan minulla tänään vapaa päivä:)

Muokkelismakkelis: Korjasin ton kakkosen kolmeseksi. 14,5+24= 28,5, hyvä minä;D

Kauppakassitehtaalta

Eilen jouduin ostamaan ensimmäistä kertaa elämässäni muovikassin kaupasta, koska minulla ei ollut tarpeeksi montaa kangaskassia mukana. Tästäkös sisäinen maailmanpelastajani suivaantui. Mielenrauhan palauttamiseksi aloitin kauppakassitalkoot. Tulossa kuusi kassia, kolme itselle, yksi äidille ja kaksi sinistä joululahja varastoon. Kankaita olisi vielä useampaankin, mutta taidan tyytyä tällä erää näihin, koska kahvojen kääntäminen ei tee hyvää kuiville käsilleni.

Töissä olin intomielellä, koska paikallinen pappa osti minulta heti aamutuimaan kerän seiskaveikkaa sukkia varten. Kehui neuloneensa yhdeksät sukat kesässä. Minä ihailen.

Jotta en joutuisi syömään sanojani

Juhannus oli ja meni
1) Töissä
Perjantaina ja tänään sunnuntaina päivystin kaupan kassalla.
Havainto: Laita virvoitusjuomapullot aina vaakatasoon liukuhihnalle. Säästyt murjoontuneilta tavaroilta.

2) Autossa
Perjantaina ja sunnuntaina 4 tuntia autossa. Mökille Monoskylään ja takaisin
Havainto: Ei kannata neuloa välillä Artjärvi -Perheniemi. Kovempikin vatsa menee sekaisin.

3) Mökillä
Paljon neulomista. Kaasunaamari- työnimellä kulkeva sininen huivi tuli reunusta vaille valmiiksi. Virkin hävityslaukku sai yhden kahvan ja toukokuun sohvi jäi odottelemaan pesukonetta.
Havainto: Makkara on oikeastaan aika pahaa.
Kesäkuun sohvikin on viimein aloitettu
Äiti käski hävittää vohvelitöistä yli jääneet virkki- langat, joten minäpä virkkasin..

4) Tarjannevedessä
22 asteisessa vedessä ui jo ilman saunaakin.
Havainto: Hyppivä kala

5) Aarreaitassa
Lukittu aitta paljastui oikeaksi aarreaitaksi, josta löytyi kolme rukkia, kangaspuut, vanha pirta, vyyhdinpuut sekä isomummun käsitöitä.
Havainto: Miksi olin niin nuori, kun isomummu kuoli, etten ehtinyt ymmärtää, millainen käsityöihminen hän todella oli.


Maailman kaunein käsinveistetty pirta, jota jopa veljeni ihaili, muutti vyyhdinpuiden kanssa meille asumaan. Kangaspuutkin saavat luotani kodin joskus hamassa tulevaisuudessa. Suunnittelin jo niiden pystyttämistä keskelle mökin tupaa, mutta ajatus ei jostain syystä saanut kannatusta, miksiköhän;)

Uutisia

Otsikko ei kerro oikeastaan mistään mitään. Olin pääsykokeissa. Tulin kotiin ja mittasin kuumeen: 38.6 celsiusta. Jos kiroilisin, tässä olisi kirosanoja. En tainnut päästä. Kolmen päivän loma menikin sitten sairastaessa. Nämä tulivat sentään valmiiksi.

Lanka: regia crazy color väri 5440
Puikot: 2,5mm bambut

Sukista tuli kivat ja kerrankin aivan saman kokoiset, koska neuloin ne yhtä aikaa. Ensi kerralla viisastun kuitenkin sen verran, että neulon nauhan reiät jo huomattavasti aikaisemmin. Nyt nauha tulee vähän turhan ylös. Väritys oli kerällä kiva. Neuloin sukkia juhlavalmistelu ja pääsykoestressin vapaahetkinä ja väritys olikin oivallinen stressin poistaja, koska en oppinut värien järjestystä. Valmiina neuleena lanka näyttää tosin siltä, miltä useimmat pätkävärit, eli ei niin kovin kauniilta. Olen tosin hirveämpiäkin virityksiä nähnyt.

Pitkän päivitysvälin takia esittelen taas yhden jo aloitetun neuleen, jonka syntyhetkistä en ole vielä raportoinut. Koska kesäkuu on omistettu sinisellä ja koska sinisestä pitävällä ystävälläni on syntymäpäivä aivan heinäkuun alussa, ja koska en its pidä sinisestä, varsinkaan vaalean-, päätin napata kolme kärpästä yhdellä iskulla. Töistä mukaan kaksi kerää hieman erisävyistä, vaaleansinistä novitan virkkauslankaa, laatikosta 4,5mm pyörö ja malli omasta päästä. Tulossa jälleen kerran kolmiohuivi.

Tähän mennessä olen havainnut, että kaksinkertaisella virkkauslangalla neulottaessa pinnasta tulee hieman nauhalankamaista. Aluksi lanka tuntui ikävältä neuloa, suorastaan raapivalta, mutta työn edetessä kädet ovat tottuneet, eikä neulominen tunnu epämiellyttävältä. Langan riittoisuus vaikuttaa tositaiseksi myönteiseltä.

Olen myös opetellut kärsivällisyyttä. Osoitukseksi siitä esittelen tällaisen tekeleen, josta piti vielä tammikuussa tulla paita. Ei tule paitaa, tulee hame. Tuplasin neulotun pinta-alan ennen kuin vaihdoin tuohon huiviin. Tämä tapahtui ennen tätä pahinta hellettä. Moni varmaan ymmärtää, ettei villasekoitteen neulominen ole kovinkaan nautinnollista tilassa, jossa hikoaa jo pelkästä istumisesta. Pääasia on, että selätys on tapahtunut ja palaan innolla fortissiman kimppuun, kun säät tästä vähän viilenevät.

Lopuksi suurin ilouutinen pitkään aikaan. Iskä päivitti käyttistä. Nyt kuvat voi ladata (ja ne todellaa latutuvat) suoraan tälle koneelle. Ehkä tästä alkaa uusi aika tämän blogin elämässä. Enää ei ole paljoa tekosyitä, miksi en päivitä useammin;) Edes käynnistäessä näkyvät joulupallopingviinit eivät jaksa nyt lannistaa.

Toukokuun tilinpäätös

Vihreä kuukausi oli sujahti ohi hujauksessa. Neulomuksia ei valmistunut aivan suunnitellusti. Tärkeimmät kaksi kuitenkin. Shetland Triangle- huivi Esiton oliivinvihreästä virkkauslangasta keikku harteillani koko lakkiaspäivän.


Kuvat otin jo hieman aiemmin. Olisipa juhlapäivänä ollut yhtä kaunis sää kuin kuvienotto hetkellä.

Vihreät perustumput kiilapeukalolla.

Toinen toukokuun tavoitetyö. Lanka(BBB new master merinoa ja himppu akryylia) on maaliskuisen Tallinnan matkan tuliaisia. Langan rakenne on melko jämäkkä. Testikäyttö onkin osoittanut, että tumput pitävät tuulta yllättävän hyvin.

Jos joku on kaipaillut toukokuu Sohvia, saa odottaa vielä hetken. Laukku on kyllä aloitettu, mutta saanut painua muiden kireiden takia kaapin perällä. Ehkä se valmistuu kimpassa kesäkuisen kaimansa kanssa.

Esittelyssä nyt myös toukokuisen Pirkanmaan reissun tulokset. Yksinäinen Embossed leaves- sukka sai parinsa Pirkanmaan kamaralla.

Havaitsin taas, kuinka järkevää on ottaa matkalle mukaan vain yksi neuletyö: toinen sukka valmistui kuin itsestään. Lankavalinta (Gjestalin Maija) osoittautui aivan vääräksi tähän malliin. Sukat tuntuvat liian paksun langan takia muhkuraisilta jaloissa. En tykännyt, joten annoin sukat äidille, joka ei ole yhtä turhan tarkka villasukka- asioissa;)

Sitten sain vielä mammalta hedelmäpussillisin sirkka ryijylangan jämiä sekä aivan tavattoman suloiset ja yllätävän kevyet punaiset metallipuikot. Jämälangat ovat peräisin ryijyistä, jotka isoäitini teki serkulleni ja minulle yo- lahjoiksi.

Täältä tullaan Helsinki!

Sain tänään pääsykoekutsun tänne. Nyt olen niin onnellinen. Ennakkotehtävä vaikuttaa todella haasteelliselta, mutta enköhän selviä siitä. Olen päättänyt päästä sisään!

Villin lännen tyyliin!

Lassosin hetki sitten kaktuksen lattialle kaihtimen avulla. Tämä on kai niitä päiviä, jolloin olisi kannattanut jättää ylösnouseminen väliin.

Jottei tämä luisuisi taas aiheen vierelle, ajattelin esitellä tennessee sukat, joiden kantapäiden kanssa olen tuskaillut maaliskuun alusta lähtien. Sain näiden polvisukkien (kuvassa vielä keskeneräiset) varret valmiiksi jo tuolloin. Varret ovat oikein mukavat ja juuri oikein kokoiset. Jostain syystä yksikään kantapää- malli ei tunnu oikealta juuri näihin sukkiin, joten raukat ovat joutuneet odottelemaan valmistumistaan kauan ja joutunevat odottelemaan vielä vastaisuudessakin. Hidastelu ei tällä kertaa ole tippaakaan kiinni tylsistymisestä, päinvastoin näitä on tosi mukava neuloa.

Jos joku ihmetteli, mistä sain päähäni esitellä nämä sukat juuri nyt, voin kertoa, että sukkien varret saivat osansa kuivahtaneesta kaktuksen mullasta. Pöydältä lassoamani kukkaruukku (yritin kiinnittää ikkananpesua varten irrottamaani kaihdinta paikalleen) pysähtyi erittäin huteralle työtuolille, jolla seisoin. Kaktus ja mullat hulahtivat lattialle aivan käsityökorini viereen. Multasormeni on todellakin keskellä kämmentä. Tapaus oli oikeastaan perin huvittava:D

Ärsytystila

Ajattelin päivittää oikein pitkästi ja kuvien kanssa, mutta eihän tämä kone tietenkään ole ladannut kuvia, jotka siirsin jo toissa päivänä. Menee hermo.

Olin eilen kavereiden kanssa yhdellä mökillä saunomassa. Mukana oli myös kaksi shetlannin lammaskoiraa. Illanmittaa koiria tuli paijailtua sen enempää seurauksia ajattelematta. Yhdessä vaiheessa iltaa aloi ihmetellä, miksi nenäni kutisee aivan vietävästi. Muistin, että viikko sitten kummieni koira aiheutti minulle mukavan hengenahdistuskohtauksen.

Tulin kotiin vasta yöllä ja kävin puoli kahdelta nukkumaan. Heräsin puoli neljä järkyttävään hengenahdistukseen. Olin tietenkin unohtanut astmapiipun autoon, joten eikun keskellä yötä pihalle hiipparoimaan. Avaava lääke kyllä auttoi ja sain uudestaan nukutuksi. Puoli kuudelta heräsin kuitenkin uudestaan ja sama homma. En sitten jaksanut enää yrittää nukkumista, joten ajattelin käyttää aamun tunnit hyödyksi.

Allergiset reaktiot ovat käsittämättömiä. En tietääkseni ole allerginen oikeasti muuta kuin hunajalle, voikukalle ja kuivahtaneille kukille. Toisinaan saan kuitenkin ihan selviä allergiakohtauksia milloin mistäkin. Tilanne on hankala, koska on aika vaikea ennakoida, milloin uskaltaa syödä tomaattia tai paijata koiraa. Koirajuttu on siitä outo, että oireita on ilmennyt ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla. Samoja koiria olen silitellyt useita vuosia, ilman minkäänlaista reakointia. Elimistö osaa edelleen yllättää.

On muuten todella ärsyttävää nähdä kaikki yöt unia, joissa vetää tuotteita viivakoodilaitteen läpi. Ensin seitsemän tuntia töissä ja sitten koko yökin vielä. Ei kiva. Katsotaan, jos vaikka saisin oikean päivityksen aikaan vielä myöhemmin tänään. Olen kyllä lopen kyllästynyt temppuilemaan kuvien lataamisen kanssa.

Ylioppilaaksi ja blogiesta ja koneista

Perjantaina sain tietää tulokset. YTL oli ollut minulle erittäin kiltti. Yksikään arvosana ei laskenut. Matikka jopa nousi! Olin jo ehtinyt panikoida, etten pääse pääsykokeisiin, koska paperit eivät riitä. Ehkä ne sittenkin riittävät..

Yleisesti ajatellen ylioppilaskirjoitukset ovat paljon pienempi haaste kuin väitetään. Kokeet vastaavat hyvin paljon lukion tavallisia kurssikokeita. Perustiedoilla ja käsitteillä pärjää vallan mainiosti. Maksulliset preppauskurssit eivät ole välttämättömiä menestyksen takeita. Itse en käynyt koko lukiourani aikana ainoallakaan kurssilla ja silti sain itseäni tyydyttävät, rehtorin sanojen mukaan vallan mainiot paperit. Mihin olisinkaan pystynyt, jos olisin jaksanut lukea enemmän...Laudatur jäi harmittavasti kahden pisteen päähän. Senkin voi laittaa sukuvian piikkiin, sillä äidilleni kävi aivan samoin 26 vuotta sitten. Jos pääsen opiskelemaan ja viihdyn opiskelupaikassani niin, että valmistun sieltä ammattiin, ei kukaan muistele ylioppilastutkintotodistukseni arvosanoja.

Olin neljä päivää mamman ja papan luona Pohjois- Pirkanmaalla lomailemassa(=syömässä). Sain taas huomata,miten muutaman päivän poissaolon aikana blogistaniassa ehtii tapahtua paljon. Olin ihan ulkona Tikrun neuloblogianalyysistä, Mielityn kasvivärjäilyistä ja kaikesta muusta. Ongelmalliseksi poissaolon tekee se, että minulle tulee valtava kynnys kommentoida kivoja juttuja jonkun blogissa, jos postauksen jälkeen on tullut uusiakin kirjoituksia.

Lukaisin Tikrun pohdinnan. Olen monesta asiasta samaa mieltä, vaikka tiedän, etten kykene kaikkia kohtia toteuttamaan omalta osaltani. En nähnyt pohdintaa lainkaan arvostelevana, vaan kannustuksena itsekritiikkiin. Omalta osaltani yritän tästä lähtien kiinnittää huomiota kuvien laatuun ja oikein kirjoitukseen. Jälkimmäisen tiedän tuottavan erityistä päänvaivaa, sillä yhdyssanat ovat krooninen heikkouteni.

Saatan toisinaan kirjoittaa ajattelamatta tavallisetkin yhdyssanat väärin, vaikka tiedän niiden oikean kirjoitusasun. Toinen kieleen liittyvä ongelma, josta kirjoitin jo joskus aiemmin on tietokoneella kirjoittaminen. Käteni ovat niin nopeat, että pääni ei pysy mukana. Yleensä kirjoitankin mieluummin käsin kuin koneella.

Kuvien laatuun panostaminen ei ole kuin viitsimisestä kiinni. On helppo sysätä vastuu kameralle, joten teen sen nytkin. Taloudessamme on kaksi digikameraa. Parempi ja huonompi. Parempi on yleensä isäni käytössä juuri silloin, kun sitä tarvitsisin. Huonompi kamera on tosiaankin huonompi. Toinen laiskuutta lisäävä tekijä on se, että taloudessamme on kahden kameran lisäksi kaksi tietokonetta, jotka ovat kaiken lisäksi verkossa keskenään. Kuvat täytyy ensin asentaa toiselle koneelle (joka on tietenkin eri kone kuin käyttämäni) niin, että ainoastaan se kone on käynnissä. Sen jälkeen voi käynnistää tämän koneen ja vain toivoa, että kuvat ovat latautuneet. Jos ne eivät ole, niin eikun virrat pois ja uudestaan. Tässä syy, miksi en päivitä päivittäin;)

Puhelimen kesäkoti


Viime syksynä virkkaamani puhelinpussukka alkoi tuntua 20 celciuksessa vähän turhan hikiseltä. Uusi epäilyttävästi kurkkuviipaletta muistuttava pussukka tuli tarpeeseen. Toukokuun tili on siis avattu. Kuvatessani pussukoita huomasin unohtaneeni kantohihnan uutukaisesta. Pieni testikäyttö on tosin osoittanut, ettei hihna ole aivan välttämätön, joten saa nähdä jaksanko sitä virkata. Ruskea satiininauha oli ainoa järkevän värinen nauha, joka tästä talosta löytyi. Pitää muistaa ostaa huomenna Kouvolasta joku mukava vihreä.

Sitten töistä. Työsopimus tehtiin eilen ja nyt minulla on töitä elokuun 25. päivään. Tuntuu uskomattomalta, koska työpaikastani oli jo kerran sanottu, etteivät ota minua, koska minulla ei ole kokemusta. Joku sitten peruikin tulonsa ja minä sain mahdollisuuden. Kivaa. Menivät kesäsuunnitelmat täysin uusiksi. Olin jo ehtinyt suunnitella, että viettäisin koko kesän neuloen ja ommellen, mutta toisin käy. Enköhän ehdi puikkoihin tarttua joka tapauksessa:)

Irena-sukat


Ensimmäinen pari oransseja spectrum- sukkia on viimeinkin valmis. Kokeilin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä. Sukat tuntuvat ihan mukavilta jalassa, joten eiköhän tuota kantapäätä tule käytettyä joskus toistekin. Sädekavennuksiakin käytin vasta ensimmäistä kertaa. Seuraavalla kerralla kyllä aloitan kavennusten tekemisen hieman aiemmin, koska nyt sukan kärkeen jää ikävästi pikkuisen tyhjää, jos sukkaa ei kisko ylöspäin.

Omista jaloista on järkyttävän vaikea ottaa kuvaa edestä päin. Lanka on ostettu kirpputorilta. Luulisin sen olevan Nallea. Puikot olivat 2,5mm.

Koska minulla on nimeämispakko nimesin sukkani Irena-sukiksi. Mallineule (jälleen Stanfieldin kirjasta Kauneimmat neulemallit) sekä oranssi väri tuovat mieleeni Irlannin. Irena kuulostaa sopivasti Irlannilta:)

Toissa kerralla kerroin isovelicolorin värjäämisestä. Tässä tulos. Värit ovat todellisuudessa vähän tummemmat. Joka tapauksessa lopputulos on mielestäni huomattavasti alkuperäistä parempi. Terveisiä vaan Novitan värimestarille..

Kesätyöstä

Sain töitä! Sain töitä! Eipä minulla muuta nyt:)

Kun kellohame heilahtaa...

Sainpahan pitkästä aikaa ommeltua vähän vaatetta itselle. Hameesta tuli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin. Eiköhän vaatteita synny tulevaisuudessa vähän useamminkin kuin kerran vuodessa;)


Kankaan ostin toissa viikolla Finlaysonin tehtaanmyymälästä Tampereelta. Kakkoslaadun takia kangas oli todella edullista. Pahoja värivirheitäkään ei palasessa ole. Ohje on viime syksynä ilmestyneestä Easy fashionista, jossa on muitakin aivan mahtavia malleja. Minulla on joku kauhea kynnys ompelemisen aloittamiseen. Aina kun olen ommellut ihmettelen, miksi en ompele useammin.

Äiti Teresa tilkkua olen yrittänyt tikuttaa tässä päivänä muutamana. Kokoonnumme parin kaverini kanssa kerran viikossa. Neulomme tilkkuja ja syömme herkkuja, kuinkas muutenkaan. Tarkoitus olisi yksi peitto saada valmiiksi. Pääsenpähän minäkin eroon turhan suuresta "veikka"varastostani.


Tänään intouduin taas värjäilemään karkkiväreillä. Erikoisen ruman värinen isoveli pääsi käsittelyyn. Värjäilin sitä vihreällä, eikä kotona tietenkään löytynyt muovihanskoja. Nyt minulla on sitten project spectrumin henkiset sormet;D Valmis tuotos on pihalla kuivumassa. Ainakin toistaiseksi se näyttää huomattavasti paremmalta, kuin alkuperäinen.


Oikein nolottaa myöntää, että huhtikuun sukat ovat kaikki vielä kesken. Tänään(kin) oli tarkoitus rutistaa yhdet loppuun, mutta sää on niin kesäinen, ettei villalangan neulomisesta tahdo tulla mitään. En valita enempää, koska kevät on kiva!