Käsiin ja jalkoihin

Minun on pitänyt lauantai- illasta lähtien kirjoittaa tänne. Kaiken tohinan keskellä se on kuitenkin jäänyt. Ensimmäinen spectrum- viikko on takana, ja jotain täällä on valmistunutkin kiireestä huolimatta.
Ensimmäinen PS- merkintä tulee perinteisistä pitsisukista, jotka tosin aloitin jo Virtain reissulla. Nämä sukat ajautuivat kuitenkin projektiksi, jota tuli neulottua kerros silloin, toinen tällöin. Langan sain syksyltä tädiltäni, joka oli viemässä turhia lankoja kierrätykseen. Minä sain ensin valita parhaat päältä. Jussit ilmoittivat heti haluavansa juuri tällaisiksi pitsisukiksi. Olen sukkiin tyytyväinen, sillä jotenkin lanka tuntuu sopivan juuri oikealla tavalla mallineuleen henkeen.Sitten ensimmäisiin täysin spectrumin aikana alkunsa ja loppunsa saaneisiin neuleisiin. Ranteenlämmittimet serkulle erinäisistä ongelmalangoista, joista tahtoisin kovasti päästä eroon. Selätys on aloitettu. Koska en neulomista aloittaessani ollut ajatellut suunnitteluprosessia aivan loppuun asti, olisi minulle jäänyt langanpätkiä pääteltäviksi enemmän kuin tarpeeksi.Langanpäiden päättely olikin estettevä. Ensimmäinen kokeilu olivat letit, jotka eivät kuitenkaan näyttäneet kovinkaan hyviltä. Lopulta päädyin solmimaan reunaan pienet hapsut. Olen hiukan kahden vaiheilla, pidänkö lopputuloksesta vai en. No parempi ainakin, kuin se langanpiden päättelyurakka, joka olisi ollut muutoin tiedossa.
Serkun ranteenlämmittimien jälkeen päätin tuhota ällöttävän tummansinisen samettilangan, joka jossain lankavaihdossa kotiutui minulle. Minulla oli lankaa kaksi vajaata kerää, ja ajattelin, että saan ne kulutettua tähän kämmekäsprojektiin. Vielä mitä, lankaa kului vaivaiset 15g per kämmekäs, joten pikaisen laskutoimituksen perusteella saisin langoista neulottua kolme paria kämmekkeitä yhden parin sijaan. Auts. No katsotaan, riittääkö kärsivällisyys. Tämän yhden valmiin parin lisäksi kolmas kämmekäs on jo puikoilla.
Malli: Fingerless mitts from Weekend knitting
Lanka: Novitan joku samettilanka
Puikot: 4,5mm
Kulutus: n. 15g per tumppuKämmekkäiden jälkeen päätin siirtyä jalanlämmitinten kimppuun. Aloitin jaywalkereita joulupukinpussiin. Aloituksessa kävi kuitenkin pieni kämmi, ja noh ei tullut sukkia, olisi voinut tulla säärystimet, mutta epäilen, ettei yhdelläkään saajaehdokkaalla olisi niille käyttöä. Langat ovat olleet jo pari päivää takaisin kerällä. Kohta voisin kokeilla uudestaan vähän pienemmällä silmukkamäärällä.

Eilen sain älynväläyksen, kun olisi pitänyt siivota. Ajattelin ommella spectrumin hengessä penaalin. Pitihän se arvaa, ettei hetken mielijohteelle pitäisi antaa valtaa. Ei tullut penaalia, eikä mitään muutakaan, kun kyllästyin jo kymmenen minuutin kuluttua aloituksesta. Idea, tai lähinnä materiaalivalinnat, eivät tuntuneet enää yhtä hyviltä.

Pohdintaa väreistä

Kävin lukaisemassa Mielityn mielenkiintoisen jutun ja innostuin kirjoittelemaan hänen kommenttilaatikkoonsa oikein urakalla. Tajusin sitten, että jututhan voisi kirjoittaa ihan omaankin blogiin ja jättää kommenttilootan terrorisoinnin väliin. Tänään pohdinkin, mitä sininen, valkoinen ja harmaa minulle merkitsevät.

Sininen

Ala- asteella sininen oli lempivärini ja olenkin luultavasti saanut siitä jonkin asteisen yliannostuksen. Nyt helmikuussa 2007 pidän sinisistä sävyistä kuitenkin enemmän kuin muutamia vuosia takaperin. Edelleenkään en voi sietää sähkön-, partion- enkä useimpia vaaleansinisiä.

Tummansininen talvitakki on ainoa omistamani sininen vaate.
Sinisiä puuvillakankaita minulla sen sijaan on varastossa enemmän kuin tarpeeksi johtuen juuri ala- asteiän innostuksesta.
Halusin etsiä myös eniten käytössä olevan sinisen esineeni. Löysinkin yhden sijasta neljä( hyvä on, arabia muki ei ole käytössä, mutta se sopi niin hyvin joukkoon mukaan, etten tohtinut jättää sitä kuvasta). Kuvaan tahtoi mukaan myös kaunein omistamani sininen asia. Kaulakoru, joka on värinsä tähden jäänyt liian vähälle käytölle. Pidän korun väristä, mutta se ei sovi kovinkaan moniin vaatteisiini.

Tunnetasolla sinineen on minulle rauhoittava väri. Joskus isona haluaisin mummonmökkiini tornihuoneen, joka olisi sisustettu vain ja ainoastaan tummahkoilla sinisillä ( ei sähkönsinistä kiitos). Siellä voisin köllötellä tyynyvuoren päällä, lukea hyvää kirjaa, kuunnella Leonard Cohenia ja torkahtaa.

Valkoinen ja harmaa

Värit joutuivat yhteiskäsittelyyn, koska ne eivät herätä minussa samanlaisia tunteita kuin sininen. Pidän valkoisesta luonnossa, lumena, pilvinä, kasvien kukintoina. En kuitenkaan osaa käyttää valkoista, en ole koskaan osannut. Syynä voivat osaltaan olla äitini kiellot hankkia vaaleita, saatika vitivalkoisia vaatteita. Menevät kuulemma likaiseksi. Äitini harmistukseksi olen saanut kummitädiltäni paljon valkoisia vaatekappaleita tuliaisina maailmalta. En ole oikein niissäkään viihtynyt. Viime aikoina olen alkanut suhtautua valkoiseen aivan uudella tavalla. Valkoinen on arvokasta, koska sen voi aina värjätä, ellei se sitten ole täyttä tekokuitua.

Harmaata inhosin pitkään ilman, että olisin osannut kertoa, miksi. Viime syksystä lähtien olen ihmetellyt, kuinka olen alkanut ihastella yhä useampia harmaita lankoja juuri niiden värin vuoksi. Orastavaa kiinnostusta häiritsee hieman sama ongelma, kuin harmaata kohtaa tuntemaani inhoa, en tiedä, miksi yhtäkkiä useimmat harmaat näyttävät minusta hyviltä. Jos en olisi langanostolakossa, ja jos minulla olisi joku vaate, jonka kanssa voisin harmaata käyttää, hankkisin just-nyt-heti kid silk hazea värissä smoke, just perfect.

Sinistä, valkoista ja vähän harmaatakin

Tästä sen pitäisi lähteä. Alkua tosin jarruttaa fortissima, joka ei suostunut muotoutumaan myöskään hameeksi. Hätä ei ole tämännäköinen, sillä uusi olomuoto on jo alkanut hahmottua. Viimeistään viikonloppuna tekele antaa tilaa uusille sinisille tai valkoisille projekteille. Aloitin tänään karkkilakon ennalta määräämättömäksi ajaksi. Eilen otin kuitenkin jo pienen varaslähdön PS:ssään ja nautiskelin fazerin sinivalkoisella, nam. Harmi, ettei sitä saa leveny, tai oikeastaan se on ihan hyvä.

Spectrum suunnitelmia on paljon, kuten sinisiä lankojakin, vaikken sinisestä oikeastaan edes välitä. Neuleita luvassa serkulle, kummitädille ja parille kaverille. Ja jotten itse aivan unohtuisi ajattelin neuloa harmaista seiskaveikan jämistä raitasukat viluvarpaitani lämmittämään.

Haluaisin ryhtyä kokopäiväiseksi spectrumneulojaksi. Totuus kuitenkin on, että suurin osa ajastani kuluu tällä hetkellä opiskeluiden parissa. Konkreettiset tehtävät, stressi tai ainakin väsymys täyttävät vapaa-aikanikin, joten on melko todennäköistä, etteivät kaikki neulesuunnitelmani toteudu. Maaliskuun lopussa nähdään, kuinka onnistuin viidessä osatavoitteessani:

1. Neulontakurssin mallineuletilkut ( Tämä tavoite tulee pakostakin täytetyksi)
2. Ns. ongelmalankojen pois neulominen
3. Serkulle bolero novitan sinikirjavasta tahitista ( Muista kysyä mitat)
4. Joululahjoja (kämmekkäitä, sukkia, huiveja jne.)
5. Kummitädille kid mohairista joko voguen villis tai hartianlämmitin/keeppi (kutiavuus ja koko selvitettävä)

Fortissimaa ja muuta melkein valmista

Nyt oon ihan vähäsen ylpeä itestäni. Yli vuoden kesken ollut fortissima on parhaillaan kostumassa. Se tulee ehkä sittenkin valmiiksi kohta, eikä joskus. Viime postin kaulaliinaraukkakin on jo päätelty. Hapsutus ja muu koristelu jäi kuitenkin vielä kesken, koska unohdin ottaa hapsulangan kotikotoa mukaan.

Hjerte ja nallekarhutakki

Meidätkin, jotka teemme useampaa kuin yhtä työtä kerrallaan, palkitaan joskus. Viikonlopun aikana sain sekä vanhan roosan värisen Hjerten että kitten mohair villatakkini valmiiksi ja viimeistellyksi.Hjerteen suunnittelin uuden reunuksen, koska vanha oli niin tylsä. Tämä uusi miellyttää omaa silmääni enemmän. Jostakin toisesta se saattaa kyllä näyttää vähän liian runsaalta. Toivottavasti kämppis kuitenkin tykkää:)

Toinen ilonaihe on kitten mohair- takin valmistuminen. Vaate halusi lopulta nimeytyä nallekarhutakiksi, gorillatakkikin oli aika kauan mukana nimenantokisassa, mutta hylättiin liian miehisyyytensä takia. Mitä eivätkö kaikki gorillat olekaan uroksia?

Kuvat ovat, mitä ovat, koska on aika vaikeaa kuvata itseään. Hovikuvaajan paikka on valitettavasti edelleen avoinna:)
Nallekarhutakin kanssa kävi vähän hassusti. Lopputulos onkin enemmän takkipaita, kuin oikea takki, koska etukappaleen yläosasta tuli aika iso. Ratkaisin pulman solmimalla yläosaan pienen rusetin. Kun huomasin isouden, harmitti minua aika lailla. Nyt olen kuitenkin oikein tyytyväinen uuteen neuleeseeni. Luulen, että tästä tulee ensimmäinen aktiivikäyttöön pääsevä neuleeni. Jos vaikka seuraava olisi jo kokonaan sopiva:DNeuleen hihat ovat ylipitkät ja yhtä leveät koko hihan pituudelta, joten ne pussittuvat mukavasti ranteeseen. Takki istuu oikein hyvin, vaikkei kuvissa ehkä siltä näytäkään. Alla oleva vihreä paita on aika tottelematon, eikä tahtoisi päälleen muita vaatteita. Kts. ensimmäisen kuvan vasemman hihan möykky.

Aktiiviset keskeneräiset käsityöt ovat yhtä sukkaparia vaille valmiit. Lähi päivinä paneudunkin ei- aktiivisten keskeneräisyyksieni pariin ja koitan vähentää niiden määrää PS:ssän alkua odotellessa. Ensimmäiseksi käsittelyyn päässee kaulahuivi, joka on odottanut päättelyä vaille valmiina marraskuusta lähtien...siihen asti näkemiin:)

Lankaa, taas lankaa

Lisäsin loppuun yhden hauskan jutun, no minusta se oli hauska, en tiedä huvittaako se ei asian osaisia.

Kameran tarpeet tulivat tyydytetyiksi, joten se suostui jälleen yhteistyöhön.

Oikealta vasemmalle tumput, sagittaria sekä kirjoneuletumput ja -baskeri, eikö;)Nyt tässä tilassa alkaa ihan oikeasti langanostolakko. Höpönassun pesä odottaa, jos tämä päätös ei pidä. Kesäloman alku olkoon ensimmäinen etappini.

Lisäys: Etsiskelin äsken tietoa Virtain rasoista ja löysin isomummuni nimen netistä:DIsomummu syntyi 100- vuotta sitten ja poissakin hän on ollut jo viisi vuotta.Tuskin oli internetistä kuullutkaan.

Vaihda tai lataa akku

Ajattelin laittaa ylös viikonlopun ostokseni ja tuotokseni. Kamera päätti toisin, joten ei kuvia nyt. Viikonloppu meni oikein mukavasti. Ruoasta ei ainakaan ollut pulaa:DKyllä mamma osaa.

Parasta oli, että sain pitsitakin viimeistelyä vaille valmiiksi. Olen ainakin toistaiseksi erittäin tyytyväinen. Neule vaikuttaa jopa oikean kokoiselta, joka on ihme, koska jotenkin olen aina onnistunut neulomaan itselleni liian suuria puseroita.

Hjertekin edistyi ihan kivasti. Nyt on kolmas kerä menossa, kun lähtiessä oli vasta yksi kulunut. Ja aloitin minä sukkiakin neulonta ja virkkaus- kurssille. Oikeasti siellä ei tarvitsisi tehdä kuin yksi sukan kantapää! Järjetöntä. Lapasiakin tarvitsisi tehdä vain yksi. Minä aion neuloa molempia kokonaiset parit.

Valoa ikkunassa

Tänä aamuna oli ihana herätä auringon valoon, joka tulvi sälekaihtimen raosta sisälle. Se paistaa vieläkin.

Eilen oli hyvä neulepäivä. Meillä oli neulontaa ja virkkausta sekä hopsia. Molemmissa sai kuuntelun ohella neuloa koko ajan! Näin sen pitäisi aina mennä:)Kämppiksen hjerte söi ensimmäisen keränsä. Yritän kestää huomisen aamun ilman bussineuletta, koska illalla lähden vähän pidemmälle bussimatkalle kohti Virtain mammalaa, ja minusta olisi hauska katsoa, kuinka paljon huivi edistyy neljän tunnin makan aikana.

Odotan viikonloppua innolla. Perjantaina menemme mamman kanssa käymään keskisellä. Lankoja sieltä tuskin ostan. Kankaita ajattelin hieman katsella ja kansioita ja kaikkea muuta:)Virtain villalla ja yhdessä pienessä lankapuodissa ajattelin myös vierailla. Lankaahan minun ei oikeastaan pitäisi hankkia, ajattelin yrittää pitää jonkin asteisia varjohamstereita itselleni koko vuoden. Virroilta löytyy kuitenkin sellaisia erikoisuuksia, joita en täältä pääkaupungista saa, joten voi olla, että lankaostoksiinkin tulee sorruttua.Varastontyhjennysyritys ei ole lähtenyt kovin hyvin liikkeelle, sillä hairahdin eilen ostamaan priimasta kaksi kerää raidoittuvaa regiaa. Kotona kyllä hieman ihmettelin pikaistuksissa tehtyä ostopäätöstäni, sillä langassa on paljon ykkösinhokkiväriäni lohenpunaista. Jos inhotus muuttuu kestmättömäksi sukat voi aina antaa äidille, jolla on hieman vähemmän tarkka värimaku. Sukkamalli langalle on jo mielessä, luvassa kenties hiukan olgaa tai petticottia Handknit Holidaysista. Ensin tosin pitäisi neuloa vanhemmat sukkalangat pois sängynaluslaatikosta..

Kohta pitäisi ryhtyä visuaalisen suunnittelun portfolion viimeistelyyn, jonka kauan (kauhulla) odotettu palautuspäivä koittaa huomenna. Toisaalta odotan sitä innolla, koska saan vihdoinkin kansion pois päiväjärjestyksestä. Viikonloppuna voinkin sitten nauttia hyvällä omalla tunnolla pitsitakin tikuttamisesta ja mamman passuusta, jota tuskin tulee puuttumaan:D

Ai niin: Hjerten ohjeesta kiinnostuneille tiedoksi. Ohje ilmestynee näillä näkyminen noin kahden viikon kuluttua, koska unohdin mallipiirrustuksen ja ohjeen aihion kotikotiin. Lisäksi en osaa siirtää ohjetta nettiin ilman isän avustusta. Tulossa se kuitenkin on.

Niin ja postissa odottavat joululomalla tilatut kirjat. Päiväkävelyn suunnasta ei liene epäilyksiä. Paketin ajattelin avata vasta palkintona visuaalisen portfolion valmistumisesta:)

Edistystä

Eilinen oli hyvä neulepäivä. Otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin pitsitakin hihoja, jotka olivat jääneet muiden projektien takia paitsioon. Eikä se hihojen neulominen ollut yhtään niin tylsää kuin muistin. Hihat näyttävät kuvassa vähän hassun leveiltä, mitä ne ovatkin, koska haluan valmiiseen neuleen hihojen jäävän käsivarren kohdalta mukavasti pussille.Annoin itselleni luvan aloittaa taas uudenkin neuleen, kun kerran hihatkin lähtivät etenemään. Toisella kämppikselläni on 20v. synttärit helmikuun alkupuolella, itse asiassa kaksi päivää ennen serkkuani. Aloittelinkin eilen hänelle huivia hempeän roosasta floricasta. Mallina tällä kertaa Hjerte (rullaile alas), jonka voin myös ohjeeksi rustata, jos kiinnostusta löytyy. Aloitin huivin siksi jo nyt, että saisin sen ennnen helmikuussa alkavaa PS:sää valmiiksi. Lisäksi minulta puuttuu tällä hetkellä matkaneule, joten tunsin suoranaista pakkoa aloittaa uusi matkaneuleeksi sopiva neule.

Uusi vogue knitting

Kuvat näyttävät olevan taas katseltavissa:)

Muutama ihan kiva siellä oli. Osa vaikutti sitten taas todella kummallisilta.

Project spectrum vol 2, shoppailurikoksia ja muita projekteja

Heti alkaijaisiksi ilmoitettakoon, että päätinpä osallistua spectrumiin tänäkin vuonna. Viime vuonna projektin viimeiset kuukauden värit jäivät hieman paitsioon. Otankin tälle vuodelle tavoitteekseni tsempata loppuun asti.

Ensimmäinen jakson värit tulevat kuin tilauksesta, vaikka eivät omiin suosikkeihini kuulukaan. Serkullani on 20- vuotis syntymäpäivä helmikuun puolessa välissä, ja sattumalta helmi- maaliskuun värit ovat hänen suosikkejaan. Jos vaikka tänä vuonna saisin tehtyä valmiita neuleita langoista, joita olen varastoihini hankkinut serkkuani ajatellen. Luvassa on ainakin yksi lumikuningatar- lapanen kadonneen tilalle.

Sitten vähän nykyhetkestä. Tämän vuoden ensi päivinä on syntynyt kolme paria lapasia. Oranssit ovat ihan itselle. Kaksi sinistä paria ovat toistaiseksi omistajia vailla, mutta eiköhän niillekin koti löydy. Niiden neulomismotivaationa olikin lähinnä jämälankojen hävittäminen.
Oransseista vielä vähän: Lanka, oranssi cool flamme, näytti kerällä syötävän ihanalta. Neulottaessa paljastui kuitenkin karu totuus: tumpuista tuli läiskikkäät. Tumput joutunevat kokemaan vielä pienen muodonmuutoksen, sillä tajusin vasta reunukset virkattuani, että huuhkaja- piposta ylijäänyt alpakkalanka sopisi väritykseltään paremmin sekä langan ohueen vihreään säikeeseen että huuhkaja- pipoon.

Pitsineuletakkikin on hieman edennyt, vaikka se matemaattisesta huvittamattomuudesta johtuen olikin hieman tauolla. Hihat ovat kyllä vielä varsin vaiheessa, mutta muuten neule näyttää varsin lupavaalta.Sorruin tänään tekemään liikaa hankintoja alennusmyynneistä. Puolustuksekseni sanottakoon, että kun kesä tulee, ei kaupoista saa kuin hempeän pastelleja t- paitoja, jotka eivät todellakaan sovi minulle, joten hankintani olivat suorastaan järkeviä. Jos unohdetaan se seikka, että mukaan lähti kahden t-paidan lisäksi myös housut, hame ja neulebolero(tässä kohtaa tapahtui järkyttävä sortuminen, ellei suorastaan rikos, koska EIHÄN neuleita osteta kaupasta!).Onneksi alennustuotteissa ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta, sillä pidän bolerosta valtavasti sen kyseenalaisuudesta huolimatta. Yritän kuitenkin vaimentaa pienen äänen pääni sisällä, joka huutaa empire- mallista mekkoa boleron kaveriksi. Joka tapauksessa uuden neuleeni tuoteselostuskin näyttää ihan mukavalle:Olin ennen ajatellut, etteivät boleromalliset paidat sovi minulle( en kyllä ole ennen kokeillutkaan). Lisäksi eilen mietin, että alennusmyynnit ovat ihan turhakkeita, kun ei niistä mitään kuitenkaan löydä. Minulle käy aina niin, että asiat menevät juuri niin kuin olen sanonut, että ne eivät koskaan mene. Tätä menoa menen naimisiin miehen kanssa, jolla on ensi tapaamisellamme vaaleanpunainen paita yllään:D

Onervan ohje

Toivottelenpa tässä hyvää uutta neulevuotta kera Onervan ohjeen!

PS.Pahoittelen ohjeen mahdollista epäselvyyttä.
PPS.Tulevaisuudessa ohje löytyy sivupalkista.

Hukkapäivä

Melkein koko päivä kului autossa istuen. Päätinkin jatkaa lomailua äidin patojen ääressä, joten koulutehtäviä varten piti käydä hakemassa tavaroita Helsingin kämpältä.

Loppuilta tuhraantuikin sitten istunut tässä tietokoneella istuskellessa, kun pohdin mitkä kaksi kirjaa tilaisin rahalla, jonka pukki toi omavalintaista/valintaisia neulekirjoja varten. Kahden tunnin jahkailun jälkeen päädyin tähän ja tähän.

Haaveilin hieman muutamasta pitsineulekirjastakin ,mutta en rohjennut lopulta niitä valita, koska olen huomannut olevani aika tarkka sen suhteen, millaisista pitsimalleista pidän.

Nyt olisi kai aika listata, mitä on vuoden aikana tullut tehtyä. En tänäkään vuonna pääse kovin suuriin lukemiin, koska olen innostani huolimatta aika hidas neuloja. Tämä lista ei ehkä kata koko neule/virkkaussaldoani, koska kaikkea en ole valitettavasti muistanut merkitä muistiin. Yritän olla ensi vuonna tarkempi.

1 Neuletakki
9 pitsistä kolmiohuivia
4 kaulahuivia
4 neulottua pipoa
5+n virkattua pipoa
2 virkattua baskeria
5 huovutetut tumput
7 tavis tumput
2 kämmekkäät
8 sukat
1 neulottu kissa
1 Turtleneck shrug
1 karvanopat
4 sohvia
1 virkattu veska
1 virkattu kännykkäpussi
n kappaletta vaakatilkkuja

Huomenna ajattelin viettää tovin koneen ääressä ja tekaista yhden jutun, jonka olen luvannut jo kesällä;)

Lahjaisa joulu osa II. Huom. Saattaa sisältää suuria määriä lankaa

Sain joulalahjarulianssin päätökseen hyvissä ajoin joulunalusviikolla. Tästä syystä olisin voinut aloittaa vihdoinkin jotain itselleni. Äiti kuitenkin vihjaisi pikkuveljen kaipailleen villasukkia vanhojen pieniksijääneiden tilalle. Yhtäkkiä huomasin vain neulovani sukkia veljelleni, vaikka minun oli tosiaan tarkoitus tehdä välillä jotain itselleni.

Sukat syntyivät mustasta ja ruskeasta raitaveikasta, joita molempia löytyi varastosta. Kahdenkerroksen paksuiset raidat kumpaakin lankaa tavis kantapää ja laiskannaisen kavennukset. Minusta novitan raitalangat näyttävät mukavammilta kaksistaan kuin yksin. Sukkien jälkeen päätin taas neuloa seuraavaksi jotain itselleni. Olin jo pitkään suunnitellut, että aattoaamuna aloitan itselleni villapaidan. Kun h-hetki koitti ei kuitenkaan jaksanut neuloa mallitilkkua, joten aloin neuloa serkulleni 20.v- lahjaksi huivia. Se siitä itselle neulomisesta.

Koska huivi ei kuitenkaan toistaiseksi ole edennyt merkittävästi, ja koska malli on taas aivan päästä vetäisty en esittele tekelettä. Huivi jäi keskeneräiseksi, koska minulle iski akuutti sukanneulontakuume. Kolmepuoloseni olivat kuitenkin vielä kiinni lokakuussa aloittamassani pipossa, joka jäi joululahjojen takia kesken. Pipon neulominen ei tauon takia varsinaisesti innostanut, mutta puikot oli saatava vapaiksi. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelin. Sukkakuumekin meni sopivasti ohi hattusen valmistuttua.

Huuhkajapiposta
Etsin täydellistä mallineuletta pitkään. Lopulta se löytyi tästä.Piposta tuli vahingossa käännettävä, sillä mallineule muodostaa hauskan pinnan myös nurjalle puolelle. Tänään kävin vielä hakemassa vähän satiininauhaa söpöstykseksi. Pärfekt.
Nurjapuoli
ja oikeaMallineuleen takia langankulutus oli hurja, 100 grammasta lankaa jäi vain metri jäljelle. Lankana siis Alvinen Alpaka.

Ilmeisesti olin ollut kohtalaisen kiltti ( tai sitten pukki oli vain unohtanut tuhmuuteni). Joka tapauksessa aattoiltana paketeista paljastui toinen toistaan mukavampia juttuja. Kuvasin tähän pikaisesti joitakin. Kasan alimmaisena oleva kirja on Solveig Hisdalin Kuviot silmukoiksi. Sain sen pikkuveljeltäni, joka löysi (no myönnetään olin mukana )sen eräältä lahtelaiselta kirpputorilta. Hinta oli vaivaiset kaksi euroa.

Lankalahjoja sain äidiltäni ja kämppikseltäni. Äiti oli ostanut kerän Steppiä sekä kaksi florica kerää. Floricat ovat käsittääkseni Kymenlaakson luonnonystävien tai jonkun vastaavan järjestön värjäämiä. Kämppis muisti minua kahdella seiskaveikka kerällä, joiden väri on mukavan keväinen. Vaikka veikka ei suosikki lankoihini kuulukaan oli kämppikseni ajatus enemmän kuin kultainen, joten olen langoista aidoisti iloinen.
Viimeisenä vihdoinkin se villapaita, tai oikeammin takki. Olin tapanina ystäväni luona neulomassa. Ystäväni aloitteli ensimmäistä villapaitaansa, josta sainkin kaivatun inspiraation oman "oikean" neuleen aloittamiseen. Luvassa todennäköisesti kahta tai kolmea erilaista pitsiä, raglankavennukset, isohko pyöreä pääntie, paljon pieniä nappeja ja ehkä satiininauhaakin.
Vielä viimeisenä mainittakoon, että sorruin ostamaan kaksi kerää Rowanin Tapestryä Lankakauppa Heinistä, vaikka Lahden reissun tarkoituksena oli vain käynti näyttelyssä sekä yhden varakerän hankkiminen eilen aloitettuun paitaan. Näyttely oli mielenkiintoinen. Jos olette kuunnelleet viikinkien aikaa, suosittelen myös näyttelyssä käymistä. Hieman tosin kaipasin Jorma Kallenautiota ja Aaro Söderlundia kertomaan löydöistä:D

Lahjaisa joulu osa 1

Joulusalaisuuksien väkertämisestä (ja opiskelukiireistä) johtunut hiljaiselo on viimeinkin päättynyt. Melkein meinasi jäädä tämä joulukuu kokonaan raportoimatta. Seuraavassa hieman kuvia antamistani joululahjoista. Kuvissa esiintyvät vain ne yksilöt, jotka muistin kuvata edes jossain projektin vaiheessa. Kuvaamatta jäi ainakin äidin Onnenlehti, yhdet tavalliset sekä kahdet huovutetetut tumput, kolme virkattua pipoa ja pikkuveljen toilettilaukku.
Log cabin socksit ystävälle turkoosista seiskaveikasta.
Tychus isälle kolminkertaisesta alpacasta. Piposta tuli onneksi tarpeeksi lyhyt. Saajalla kun on kanssaihmisten harmistukseksi ikävä tapa nostaa liian pitkät pipot korvien päälle niin, että pään yläpuolelle jää viisisenttiä tyhjää. Näyttää aika juopolta.
Child´s rainbow scarf ystävälle paksusta Pirkasta ja Pirtin kehräämön monivärisestä.
Teatterihuivi mammalle kaksinkertaisesta Novitan virkkauslangasta. Mallineule jälleen kerran Stanfieldin Kauneimmista kuvioneulemalleista.
Pikatumput kummitädille. Cortinaa huovutettuna.

Seuraavassa jaksossa esillä pukintuomisia sekä mahdollisesti myös otoksia joululahjojen jälkeisestä elämästä.

Kirjoja

Kirjamessuilla Adibriksen osastolla jaettiin lappuja, jotka oikeuttivat ilmaisiin postimaksuihin. Viime viikolla laitoin pitkän harkinnan jälkeen tilauksen menemään. Haaveilin monista muistakin opuksista, mutta opiskelijabudjetti pakotti vähän rajoittamaan ostohuumaa.

Debbie Stoller: Koukussa
Miksi halusin: Haluan oppia virkkaamaan oikeakätisesti
+Hieman lapsellisesta ulkonäöstä huolimatta kirja sisältää kauniita, "tyttömäisiä" ohjeita. Vähän matkaa kokeilin jo oikeakätistä virkkausta kirjan ohjeiden mukaisesti. Ihan kohtalisestihan tuo lähti sujumaan.
-jos haluaisin opetella virkkaamaan vasenkätisesti pitäisi kaikki ohjeet kääntää itse
Melanie Falick: Weekend knitting
Miksi halusin: Pakko myöntää, etten muista miksi.
+Ihan kiva tunnelma. Ei kuitenkaan Handknit Holidaysin veroinen.
+Kauniit kuvat
-Tunnelma ei HH:n veroinen
-Vaikea saada otetta. Voi tosin olla, että pidän tästä enemmän kesällä. Nyt talvella takkatuli-kuvat vetoavat enemmän kuin tuuliset rannat.

Norah Gaughan: Knitting Nature
Miksi halusin:Myönnettäköön, että blogistaniassa nähdyilä kuvilla oli suuri vaikutus tilauspäätökseen
+Inspiraatio!
+Erilaisia, uudenlaisia, nerokkaita neuleita. Kaikkia en toki suin surminkaan pukisi ylleni, mutta mukava niitä on kirjan sivuilla katsella.
+Kauniit kuvat
-Aluksi oli vähän vaikea saada tästäkin otetta. Se on se kesäisyys.

Stressitila

Tämän nuoren opiskelijan elämänhallintaa häiritsee on viime aikoina häirinnyt, ja häirinnee tulevaisuudessakin, stressitila, krooninen ajanpuute ja tehtävien ylitarjonta. Opiskelu yliopistossa teettää huomattavasti enemmän töitä kuin lukiossa. Tämä ei sitten ole varsinaista valitusta, koska olin varautunut tilanteeseen. Pakko päästää vaan vähän höyryjä ulos muuallakin kuin opiskelutovereiden joukossa.

Stressitilan seurauksena neuleetkaan eivät ole pahemmin edenneet. Valmiiden tuotosten sijaan olen pitkästä aikaa (no oli ainakin kuukauden paussi) sortunut ostamaan lankaa, liikaa. Silkkoja heräteostoksia en kuitenkaan ole yhtä kerää lukuunnottamatta tehnyt, vaan hankinnat olen tehnyt lähestyvää joulua silmällä pitäen. No ostin minä itsellenikin ensimmäiset Noroni ikinä. Puolustuksekseni voin sanoa, että olin luvannut itselleni jo kesällä, että ostan noroa, jos pääsen yliopistoon. Lupauksethn on pidettävä:)Helsingin tuuli on raaempi kuin "sisämaan" tuuli, johon olen tottunut. Noroista olisikin tarkoitus muotoutua ihan tavallisen mallinen kaulahuivi. Yksi versio (kuvassa) pääsikin jo puikoille. En oikein pidä siitä, joten uusi yritys on luvassa lähiaikoina. Tämän mallineule houkuttaa kovasti. Toisaalta harjoittelin myös simpukkavirkkausta, joka myös kutkuttaisi.Katsotaan.Simpukkavirkkauksen väritys on sama kuin kambjan ja lobodkan. Värit toistuvat tässä kuvassa kämmekäs- kuvaa luonnollisempina.

Koska tämä äänitorvi on ollut turhan kauan hiljaisuudessa, olisi minulla ihan liikaa kerrottavaa yhdelle kerralle. Maanantaina saapui painava paketti. Sisällön esittely luvassa lähitulevaisuudessa.

Lahjoja

Viime postauksessa lupailemani parempi kuvausaika ei ehtinyt ilmaantua ennen lahjomisajankohtaa. Eiköhän huivin tunnista tästäkin kuvasta shetland triangeliksi (Wrap Style). Lankana on petrooli värinen wool. Etsin oikeaa sävyä muidenkin kehräämöjen värikartoista, koska hieman ohuempi lanka olisi varmasti sopinut malliin paremmin. Woolin sävy osui kuitenkin lähimmäksi kämppikseni lempiväriä. Myönnettäköön, että tarjoustalon tarjoushinnallakin oli osuutta asiaan.Kun maanantaina valmistui myös Onnenlehti, jota ei laiskuuden vuoksi ole vielä pingotettu, eikä siksi kuvattukaan, olen kärsinyt koko viikon akuutista bussineulevajeesta. 25 minuutin bussimatka on tuntunut vähintäänkin kaksinkertaiselta. En viitsinyt näin joulun lähestyessä aloittaa itselle mitään uutta, ja kun joulupukin listaltakaan ei tuntunut löytyvän mitään bussineuleeksi kelpaava, jäi kohtalokseni istua toimettomana. Koska en halua tuhlata hyvää neulomisaikaa 50 min/päivä enää ensi viikolla, päädyin aamusella tutkimaan lankavarastojani inspiraation löytämiseksi. Siellähän se mokoma oli koko ajan piileskellytkin.

Olin jo aivan tyystin unohtanut kaverini ponchon, jota varten varatut langat ostin jo maaliskuussa Tallinnasta. Muutaman project spectrumin hengessä tehdyn yrityksen jälkeen olin tyrkännyt kerät laatikkoon odottamaan uutta inspiraatiota. Nyt se löytyi.

Iloisia lankayllätyksiä

Oma ei- salainen neuleystäväni pääsi yllättämään. Tallinnan tuliaisia riitti minullekin kolmen, herkullisen, vihreän alpakkakerän muodossa. Valitettavasti tontun tehtävät kuitenkin kutsuvat, joten en viitsi aloittaa uutta työtä ihan vielä, vaikka langat kovasti houkuttaisivatkin. Onkin varmaa, että nämä ihanuudet pääsevät puikoille heti sopivan hetken tullen.
Toinen lankayllätys liittyy tähän kuvaan. Toinen kämppiksistäni viettää 20- vuotis syntymäpäiväänsä torstaina. Teimme toisen kämppikseni kanssa diilin: Maksamme langat puoliksi ja minä neulon huivin. Kuvasta näkyy, kuinka tarkasti kerä loppui, kun huivikin loppui. Minulla ei ole koskaan ennen käynyt näin hyvää tuuria langanriittoisuuden kanssa. Jäipä minulle vielä vaivan palkaksi yksi kerä, jonka olin varannut mahdollisia hapsuja varten. Se kerä päätynee muodonmuutoksen jälkeen pukinkonttiin ja sieltä tulevan huivinomistajan päätä lämmittämään. Huivista lisää sitten, kun minulla on mahdollisuus kuvata hieman paremmassa valossa:)

Kambja ja Lobodka
Malli: jotain omaa ja jotain lainattua
Lanka: kirpputorilta löytyneitä turhan kirkkaita villasekoitteita
Puikot: ruusupuiset kolmepuoloset
Vihdoin jotain valmistakin.Syksyinen ilma puskee seiniän läpi huoneeseeni. Kädet ovatkin kaivanneet pikaista lämmikettä, koska vilu kulkee käsistä muuhun vartaloon. Onnenlehti sai siirtyä tylysti syrjään.

Samalla ajattelin aktivoida kirjoneuleminänä. Vilu lähtee usein liikkeelle ranteista, joten paksumpi lankakerros ranteissa tuntui toimivalta ratkaisulta. Vaihtelun vuoksi päädyin käyttämään ranneosuuksissa erilaisia kirjoneulemalleja. Sekä Kambja että Lobodka löytyvät Kirikindad ykkösestä.

Kämmenosuudesta halusin joustavan. Pidän kovasti Kristelin Lyyra- sukkien joustimesta. Nappasin ohjeen Ullasta ja apinoin. Se lienee sallittua.

Yläreunat huolittelin vielä Picot edge- reunuksella. Suomenkielinen nimi liittyy jotenkin hiiriin, mutta en nyt juuri muista sitä:)

Monet ylistävät bambupuikkojaan. Tämä pikkuprojekti vahvisti mieltymystäni ruusupuisiin puikkoihin. Jos en olisi köyhä opiskelija, vaihtaisin kaikki sukkapuikkoni ruusupuisiksi, sillä niiden jäykkyys ja luisto sopivat käsialalleni muita puikkoja paremmin.

Joutsenlampi

Tulimme juuri kämppiksen kanssa baletista. Upea esitys. Puvut ja lavasteet hivelivät silmiä. Olisin mielelläni adaptoinut useammankin hamosen karderoopiini. Musiikki oli odotetusti kaunista ja tanssijoiden taito veti sanattomaksi. Nyt odotammekin kämppiksen kanssa jo enemmän kuin innokkaasti Pähkinänsärkijän esityskauden avausta.

Helsinki ei ole lainkaan hullumpi kaupunki asua, ainakaan kulttuurinnälkäisen opiskelijan näkökulmasta.

Kahden päivän jälkeen

Onnenlehti on edennyt mukavasti. Langan väristä olen erityisen tyytyväinen, sill se sopii mielestäni mallineuleeseen kuin nakutettu. Hieman minua tosin ihmettyy Kid mohairin rakenne: tukilanka onkin musta ja vain mohairkarva on vihreää! Itse neulepinnassa kummajaisuus ei onneksi juurikaan erotu.

Aloituksia kuvien kera

Onpa mukavaa päästä taas pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Kuvanlatausongelman aikana ei ole syntynyt mitään kovin kummoista. Opiskelu on tuonut mukanaan omat syksyiset kiireensä. Aika tuntuu laukkaavan ihan siivillä.

Aivan hiljaiseloa ei täällä kuudennessa kerroksessa ole kuitenkaan vietetty, vaan erinäisiä aloituksia on syntynyt. Mielitty kertoikin parin viikon takaisesta tutkimusmatkastamme Tapiolan Neuletikkiin. Sieltä mukaani tarttui muutama kerä ruskeaa ja vihreää Topwoolia raitabaskeria ja - lapasia varten. Olin tapani mukaan
laiska, enkä jaksanut neuloa mallitilkkua vaivaista baskeria varten. Sekös kostautui. Tuloillaan oleva baskeri olisi sopiva jättiläiselle. Ihan niin paljoa eivät rastanikaan tilaa tarvitse.Topwool on oikein mukavan tuntuista lankaa, joten uudelleenneulonta ei aiheuta kovinkaan suuria harmintunteita.

Olen myös saanut vihdoin sysättyä alulle villapaitaprojektin keltaisesta alpacasta. Mallitilkku on odottanut mittanauhaa jo ainakin viikon. Pitäisi päästä epäonnistumisenpelosta ja pistää hommaan vauhtia.Nyt äiti hus pois linjoilta, jos luet tätä. Luvassa salaisuuksia.Koska tapoihini kuuluu neuloa useampaa työtä yhtä aikaa ja koska tänä aamuna iski hillitön huivinneulontakuume (kummallisia nämä flunssan jälkitaudit nykyään)aloitin aamukiireitteni keskellä neuloa Mielityn Onnenlehteä äidille syntymäpäivälahjaksi oliivinvihreästä Novitan Kid mohairista.

Big Baskeri

Paremman käsityön puutteessa virkkasin kympin koukulla kohtalaisen jättimäisen baskerin talven varalle. Lankana akryylimössö Candy ja käyttäytymiseltään yhtä huonotapainen Aino. Molemmat Novitan. En kyllä tajua, miksi olen mokomat kaappini joskus hankkinut pölyttymään. Vasta valmistunut hattu näyttää jo valmiiksi hieman nuhjuiselta. Ei kiva.Ainoa löytyy enemmänkin, joten ajattelin värkätä baskerille tumput ja huivin kaveriksi, nyppyyntymisestä ja kammottavasta väristä huolimatta. Candyä jäi jäljelle vajaa metri, onneksi ei sen enempää.

Loppukevennykseksi kuva kämpän parvekkeelta perjantai aamuna. Taivas oli aika hurjan näköinen.